Raymond Chandler

Raymond Thornton Chandler (23. heinäkuuta 1888 Chicago, Yhdysvallat26. maaliskuuta 1959 La Jolla, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän kirjoitti rikosromaaneja, -novelleja ja elokuvakäsikirjoituksia. Häntä pidetään yhtenä niin sanotun kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden tärkeimmistä kirjoittajista.[1] Kaikissa Chandlerin romaaneissa päähenkilö on yksityisetsivä Philip Marlowe.

Raymond Chandler (1943)
Dulwich College.

Elämä

Chandlerin isä oli yhdysvaltalainen[2] ja äiti irlantilainen, Waterfordista.[3] Äiti oli elänyt Irlannin englantilaisessa kveekari-yhteisössä, ja samasta yhteisöstä olivat isän esivanhemmat aikoinaan muuttaneet Yhdysvaltoihin.[2]

Raymond Chandler syntyi 1888 Yhdysvalloissa Chicagossa. Vanhempien erottua seitsemänvuotias Chandler ja äiti Florence muuttivat Irlantiin.[2] Irlannista äiti ja Chandler muuttivat Lontooseen[1], jossa Chandler kävi koulua yksityisessä Dulwich Collegessa. Sieltä on peräisin hänen kirjojensa sankarin nimi, sillä yksi koulun rakennuksista oli nimeltään Marlowe House.lähde?

Koulun jälkeen 17-vuotias Chandler opiskeli ranskaa Pariisissa ja saksaa Münchenissä. Saatuaan Ison-Britannian kansalaisoikeudet 1907 ja läpäistyään siviilihallinnon tutkintovaatimukset erinomaisesti, hän työskenteli puoli vuotta meriministeriössä kirjurina.[4] Tänä ajanjaksona hän myös kirjoitti runoja ja kirjallisuusarvosteluja. Hänen ensimmäinen runonsa julkaistiin tänä aikana.lähde?

Chandler kokeili myös freelancetoimittajan töitä muun muassa Daily Expressissä, mutta menestys ei ollut erityisen hyvä. Hän muutti Yhdysvaltoihin 1912, ensin San Franciscoon ja sieltä seuraavana vuonna 23-vuotiaana Los Angelesiin ja teki monenlaisia sekalaisia töitä sekä hankki kirjekurssina kirjanpitäjän pätevyyden. Ensimmäisessä maailmansodassa Chandler palveli Kanadan armeijassa.lähde?

Chandler päätyi vuonna 1922 kirjanpitäjäksi öljy-yhtiö Dabney Oil Syndicateen, jonka varajohtajaksi hänet ylennettiin vuonna 1931. Hän sai kuitenkin seuraavana vuonna 44-vuotiaana potkut alkoholismin, poissaolojen, naistyöntekijöitten hyväksikäytön ja itsemurhalla uhkailun vuoksi.lähde?[5][6] Elättääkseen itsensä suuren lamavuosien vaikeissa oloissa Chandler alkoi kirjoittaa rikoskertomuksia Black Mask -lehteen. Ensimmäisen romaaninsa hän kirjoitti 50-vuotiaana.lähde?

Chandler meni vuonna 1924 naimisiin 18 vuotta vanhemman Pearl Eugenie ”Cissy” Pascalin (1871–1954) kanssa. Avioliitto kesti Pascalin kuolemaan saakka. Heillä oli 20-vuotiaaksi elänyt musta persialaiskissa Taki, joka oli paikalla, kun Chandler kirjoitti ja jota Chandler sanoi ”sihteerikseen”.[7] Vaimon sairaus ja kuolema vaikuttivat Chandleriin voimakkaasti, hän vaipui syvään depressioon ja hänen alkoholisminsa paheni.[6]

Raymond Chandlerin ja hänen vaimonsa Cissyn hautakivi.

Koko elämänsä ajan Chandleria vaivasi ulkopuolisuus. Englannissa hän oli yhdysvaltalainen ja Kaliforniassa liian englantilainen.lähde?[8][9] Chandler sai takaisin Yhdysvaltain kansalaisuuden 1956, mutta säilytti brittiläiset oikeutensa. Sama ulkopuolisuus välittyy Marlowen hahmosta.[10][11]

Chandler näki uuden kotikaupunkinsa Los Angelesin ulkopuolisen silmin. Vuonna 1950 hän muisteli:

»”Tulin Kaliforniaan ja minulla hienot vaatteet, puhuin yksityiskoulun aksentilla, en osannut mitään millä olisin tienannut leipäni ja halveksin täkäläisiä, kuten ikävä kyllä halveksin edelleenkin.”[9]»

Chandlerin esseestä ”Se murhaa joka osaa”:

»Noille kaduille täytyy mennä sen miehen, joka ei itse ole ilkeä, joka ei pelkää eikä ole tahrannut sieluaan. – – Hänen täytyy olla täydellinen mies ja tavallinen mies ja kuitenkin epätavallinen. Hieman kulunutta sanontaa käyttääkseni hänen täytyy olla kunnian mies – –. Hän puhuu kuin hänen ikäkautensa mies puhuu, toisin sanoen karkeasti veistellen, huomaten herkästi kaiken groteskin, inhoten puolivillaisuutta ja halveksien pikkumaisuutta.[12]»

Kaikki romaanit liittyvät losangelesilaisen yksityisetsivän Philip Marlowen juttuihin. ”Mukava rehti yksityisetsivä, joka ei pudottaisi sikarintuhkaa lattialle eikä koskaan pidä mukanaan yhtä asetta enempää”, kuten Marlowe itseään kuvaili Vanhan kultarahan ensimmäisellä sivulla. Romaanien juonet on punottu hyvin mutkikkaiksi, jopa sekaviksi. Chandlerin tarkoituksena lienee ollut pyrkiä keskittämään lukijan huomio juonen sijaan muihin asioihin, erotuksena perinteisistä murhatarinoista, joissa palapelimäisen juonen seuraaminen on itsetarkoitus.[13][1]

Tuotannosta

Kun Chandlerin tunnetuimmasta romaanista Syvä uni kuvattiin elokuvaa, joutui ohjaaja Howard Hawks ottamaan yhteyttä Chandleriin, sillä hänkään ei pysynyt monimutkaisen juonen perässä.[14]

Chandlerin varhaisissa novelleissa päähenkilönä ei vielä ollut Philip Marlowe. Kertomukset ilmestyivät etupäässä newyorkilaisessa viihdelukemistossa Black Maskissa. Chandler kokeili novelleissa erilaisia yksityisetsivätyyppejä, ennen kuin vihdoin päätyi Philip Marlowen hahmoon.lähde?

Teokset

Romaanit

  • Syvä uni – (The Big Sleep, 1939)
  • Näkemiin, kaunokaiseni – (Farewell, My Lovely, 1940)
  • Vanha kultaraha – (The High Window, 1942)
  • Nainen järvessä – (The Lady in the Lake, 1943)
  • Pikkusisko – (The Little Sister, 1949)
  • Pitkät jäähyväiset – (The Long Good-bye, 1954)
  • Vuosien varjo – (Playback, 1958)
  • Marlowe palaa kaupunkiin – (Poodle Springs, 1959, Chandlerin kuoleman johdosta keskeneräiseksi jäänyt, Robert B. Parkerin vuonna 1989 loppuun kirjoittama romaani)

Suomennetut novellikokoelmat

  • Helmistä on vain harmia – kolme rikoskertomusta ja essee, 1971 (Pearls Are a Nuisance, osa niteestä The Simple Art of Murder)
  • Leipätyönä harmit, 1972 (Trouble Is My Business)
  • Liian nokkela murha, 1972 (Smart-Aleck Kill)
  • Tappaja sateessa – kahdeksan kertomusta, 1988 (Killer in the Rain)
  • Kiristäjät eivät ammu – seitsemän rikoskertomusta, 1991 (Blackmailers Don't Shoot)

Elokuvakäsikirjoitukset

Lähteet

Frank MacShane: Raymond Chandlerin elämä. (The life of Raymond Chandler, 1976.). Suomentanut Leena Tamminen. WSOY, 1992. ISBN 951-0-17551-.

Viitteet

  1. William Marling: Raymond Chandler Detnovel.com. Viitattu 12.8.2013. (englanniksi)
  2. Tom Hiney: Raymond Chandler 1997. The New York Times. Viitattu 12.8.2013. (englanniksi)
  3. Frank MacShane: Raymond Chandlerin elämä, s. 10. WSOY, 1992.
  4. MacShane s. 25–28
  5. MacShane s. 62
  6. Pico Iyer: The Knight of Sunset Boulevard. New York Review of Books, 6.12.2007, s. 31–33. (englanniksi)
  7. Sam Kalda: Unlikely Cat-Lovers: Four Iconic Writers and the Felines Who Loved Them Ten Speed Press. 20.4.2017. Literary Hub. (englanniksi)
  8. MacShane s. 41
  9. Owen Hill, Pamela Jackson, Anthony Rizzuto: The World of Raymond Chandler and the Big Sleep. How Raymond Chandler reinvented himself and the Crime Novel. Lyhennetty ote Raymond Chandlerin teoksen "The Annotated Big Sleep" esipuheesta, toim. Owen Hill, Pamela Jackson, Anthony Rizzuto. Julkaisija: Vintage Crime/Black Lizard. ISBN 9780804168885 crimereads.com. 16.7.2018. (englanniksi)
  10. Colette Bancroft: Descendants of Philip Marlowe altaonline.com. 31.3.2022. (englanniksi)
  11. MacShane s. 105
  12. Raymond Chandler: ”Se murhaa joka osaa”, Helmistä on vain harmia, s. 207–208. Suomentanut Eero Huhtala. WSOY, 1971.
  13. Patrick Anderson: The Washington Post / The Los Angeles Times, Entertainment, 4.12.1997. (englanniksi)
  14. William Marling: The Big Sleep, Detnovel.com (englanniksi)
  15. Blue Dahlia, The (1945) Elonetissä.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.