Rayleigh’n–Jeansin laki

Rayleigh’n–Jeansin laki on Planckin lain approksimaatio matalilla taajuuksilla. Se kuvaa mustan kappaleen säteilytehoa lämpötilan T ja aallonpituuden ${\displaystyle \lambda }$ funktiona:

${\displaystyle B({\lambda }T)={\frac {2ckT}{\lambda ^{4}}}}$

Vakio k on Boltzmannin vakio: 1,380 649 · 10^–23 J/K.

Laki saadaan, kun oletetaan, että termisessä tasapainossa olevassa sähkömagneettisessa säteilyssä jokaisella mahdollisella taajuusmoodilla on klassinen terminen energia 1/2 kT. Laki johtaa siihen, että pienillä aallonpituuksilla säteilyn energia näyttäisi olevan ääretön. Planck ehdotti, että kullakin taajuusmoodilla energia esiintyy energiakvantin ${\displaystyle hf}$ (missä ${\displaystyle h}$ on Planckin vakio (6,626 070 150 · 10^–34 J·s) ja ${\displaystyle f}$ taajuus) monikertoina (Planckin laki).