Rawalpindin sopimus

Rawalpindin sopimus oli kolmannen afgaanisodan jälkeen 19. elokuuta 1919 solmittu rauhansopimus Afganistanin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä. Monet sopimuksen kohdat olivat brittien sanelemia, mutta he myöntyivät Afganistanin oikeuteen harjoittaa itsenäistä ulkopolitiikkaa. Sopimus ei ratkaissut kaikkia maiden välisiä ongelmia, mutta Afganistanissa sen allekirjoituspäivää pidetään maan itsenäisyyspäivänä.

Rawalpindin sopimus
Allekirjoitettu 19. elokuuta 1919
Allekirjoituspaikka Rawalpindi, Brittiläinen Intia
Osapuolet

Tausta

Afganistanin kuningas Aman Allah Khan vaati ensimmäisen maailmansodan lopulla brittejä luopumaan aikaisemmin Afganistanin itsenäiselle ulkopolitiikalle asettamista rajoituksista. Kun britit eivät taipuneet, alkoi toukokuussa 1919 kolmas afgaanisota. Itse sota jäi lyhyeksi. Afganistanin joukot eivät vetäneet vertoja brittijoukoille, jotka olivat kuitenkin maailmansodan jälkeen heikossa asemassa ja haluttomia käymään sotaa. Osapuolet solmivat aselevon jo 2. kesäkuuta 1919.[1]

Sopimus

Kolmannen afgaanisodan rauhansopimus neuvoteltiin Rawalpindissa Brittiläisessä Intiassa. Itse sopimus allekirjoitettiin 19. elokuuta 1919.[1] Allekirjoittajia olivat Afganistanin sisäministeri Ali Ahmad Khan, sekä Brittiläisen Intian ulkoministeri A. H. Grant.[2] Sopimuksen ehdot olivat pitkälti brittien sanelemia.[1] Sopimuksen mukaan maiden väliseen "vanhaan ystävyyteen" palattaisiin tulevissa neuvotteluissa seuraavan kuuden kuukauden aikana. Tällä välin esimerkiksi aseiden vienti Afganistaniin Intian kautta kiellettiin ja maan hallitsijalle aikaisemmin maksetut avustukset lakkautettiin. Afganistanin tuli hyväksyä brittijohtoinen komissio selvittämään maiden rajojen vielä määrittelemättömiä osia Khaibarsolalla koskeva tutkimus, sen tulokset ja maiden välinen lopullinen raja.[2] Toisaalta britit myöntyivät afgaanien perusvaatimukseen Afganistanin itsenäisestä ulkopolitiikasta.[1]

Seuraukset

Afganistanissa kolmatta afgaanisotaa on pidetty Afganistanin itsenäisyyssotana ja Rawalpindin allekirjoituspäivää 19. elokuuta maan itsenäisyyspäivänä. Aman Allah alkoi nimittää sopimuksen mahdollistamana afganistanilaisia lähetystöjä eri Euroopan maihin, Yhdysvaltoihin ja Neuvostoliittoon.[2] 1920-luvulla muodostettiin diplomaattiyhteydet myös Suomeen.[1]

Sopimus ei ollut kuitenkaan täysin yksiselitteinen. Sen tiettyihin yksityiskohtiin vedoten he yrittivät hankaloittaa Afganistanin omaa vapaata ulkopolitiikkaa, vaikka he joutuivat lopulta hyväksymään tilanteen.[1] Normaalit diplomaattisuhteet palautettiin vasta Kabulin sopimuksella vuonna 1921.[2] Afganistan menetti myös sen hallitsijalle myönnetyt brittiläiset avustukset, joilla oli ollut huomattava osuus maan taloudessa.[1] Monet yhteyttä Afganistaniin toivoneet paštuheimot rajan brittiläisellä puolella olivat uskoneet sopimusta vain väliaikaiseksi aselevoksi.[2]

Lähteet
  1. Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 217-218, 222. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.
  2. Ludwig W. Adamec: ”Anglo-Afghan treaty of 1919)”, Historical Dictionary of Afghanistan. 4. painos. The Scarecrow Press, 2012. ISBN 978-0-8108-7957-7. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.