Rautelanjärvi

Rautelanjärvi on Paimionjoen vesistöön kuuluva järvi Somerolla. Se on yksi Paimionjoen yläjuoksun kallioperän murrokseen muodostuneen järviketjun pitkistä ja kapeista järvistä[1], joita katkonainen harjujakso reunustaa.[2] Rautelanjärven yläpuolisia järviä järviketjussa, jonka kaikkien järvien korkeus merenpinnasta on noin 81,2 metriä, ovat Hirsjärvi, Kirkkojärvi ja Saarentaanjärvi ja alapuolisia Pusulanjärvi, Åvikinjärvi ja Pitkäjärvi.[3][4]

Rautelanjärvi
Kertunsalon saari Rautelanjärvessä
Kertunsalon saari Rautelanjärvessä
Valtiot Suomi
Paikkakunta Somero
Koordinaatit 60°38′17″N, 23°25′59″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Rautelansalmi
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 81,2 m
Pinta-ala 0,3 km²
Suurin syvyys 23 m
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Pinta-alaltaan Rautelanjärvi on noin 30 ha.[5] Rautelanjärveä erottaa yläpuolisesta Saarentaanjärvestä nykyään avoimeksi vesiväyläksi ruopattu Rautelankoski, jonka yläpuolelta ennen kosken ruoppausta oli Pitkäjärvelle 40 cm pudostus[6], ja alapuolisesta Pusulanjärvestä Rautelansalmi.

Järven pohjoisrannalla sijaitsee Someron Rautelan kylä, jonka kautta järven pohjoispuolitse kulkee Hämeen Härkätie (yhdystie 2810). Järven etelärannat kuuluvat Someron Saarentaan kylään.[4] Järven eteläpuolitse kulkee Hämeen härkätien vaihtoehtoiseksi linjaukseksi arveltu tielinja.[7]

Järven itäpäässä Rautelankosken ympärillä on maisemaltaan kaunis Kertunsalon harjualue, jonka maisemaan 1970-luvulla alkanut soranotto on merkittävästi vaikuttanut.[8][9] Alueeseen liittyvät Rautelanjärvessä sijaitseva Kertunsalon saari, jossa 1930-luvulta vuoteen 1950 oli tanssilava[10] sekä nyttemmin soranoton lähes hävittämä Linnamäki, jota nimensä perusteella on arveltu muinaisjäännökseksi[8]. Kun paikkaa 1973 tutkittiin siellä ei havaittu merkkejä varustuksista, mutta mäen liepeillä tehtiin vuonna 1988 ja uudelleen 2005 ja 2006 havainto kivikautisesta asuinpaikasta, jonka pintamaan kuorinta eri vaiheissa 1980-luvulla ja sen jälkeen oli lähes kokonaan tuhonnut.[11]

Lähteet

  1. Aartolahti, Toive: The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland, s. 8-9. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica–Geographica 116. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1975. (englanniksi)
  2. Geokartta Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 23.5.2009. Viitattu 15.2.2010.
  3. Peruskartta 1:20 000. 2024 05 Somero. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1992.
  4. Peruskartta 1:20 000. 2024 02 Pyöli. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
  5. Osa-alue 2. Järviketjureitti Someron kalastusalue. Arkistoitu 3.9.2007. Viitattu 15.2.2010.
  6. Elo, Petri: Paimionjoen säännöstelyn kehittäminen. Somero, Koski Tl., s. 16. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 4/2005. Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2004. ISBN 951-614-026-2 (painettu) ISBN 951-614-027-0 (pdf). Julkaisun verkkoversio (viitattu 15.6.2009). [vanhentunut linkki]
  7. Masonen, Jaakko: Hämeen Härkätie. synty ja varhaisvaiheet, s. 69-71. Tiemuseon julkaisuja 4. Helsinki: Tie- ja vesirakennushallitus, 1989. ISBN 951-861-448-2.
  8. Horila, Tapio: Vastinetta nimimerkki Matille. Somero, 3.2.1981. (Julkaistu myös teoksessa: Horila, Tapio: Lehtori ja hänen syrjähyppynsä. Kirjoituksia kansanperinteestä ja kotiseututyöstä, äidinkielestä, ihmisistä, s. 345-346. Somero: Somero-seura, 1990. ISBN 952-90-2450-9 Kieli =. )
  9. Kertunsalo Someron kaupunki. Viitattu 16.3.2010. [vanhentunut linkki]
  10. Unto Monosen Syntymästä 75 vuotta (doc) Monokas ry. Arkistoitu 27.12.2016. Viitattu 15.2.2010.
  11. Saarentaka Linnanmäki Muinaisjäännösrekisteri. Museovirasto. Viitattu 15.2.2010.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.