Rautatieliikenteen ohjaus

Rautatieliikenteen ohjaus on rataverkon haltijan tai toissijaisesti rautatieoperaattorin suorittamaa toimintaa, jonka tarkoitus on varmistaa junaliikenteen turvallisuus ja sujuvuus. Rautatieliikenteen ohjaukseen kuuluvat olennaisena osana junaturvallisuudesta annetut määräykset, turvalaitteet, rautatien opasteet ja opastimet sekä radioliikenne.

Liikenteenohjauksen vastuuhenkilöstö

Liikenteen ohjauksesta ovat vastuussa vaihdemiehet, asetinlaitemiehet ja liikenneohjaajat, jotka vastaavat junien käyttämien kulkuteiden turvaamisesta joko käsin tai teknisten laitteiden avulla. Tehtävänimikkeet vaihtelevat valtioittain.

Liikenteenohjaustavat

Kauko-ohjaus
Liikenteenohjauskeskus Pieksämäellä

Termillä kauko-ohjaus tarkoitetaan rataosan liikennepaikkojen turvalaitteiden ohjaamista keskitetysti yhdestä liikenteenohjauspisteestä käsin. Kauko-ohjatulla radalla junia kuljetetaan rautatien opastinten näkyvien opasteiden mukaan. Liikenneohjaaja ohjaa liikennepaikoilla sijaitsevia turvalaitteita etäkäytöllä työpisteestään käsin, ja turvalaitteet toteuttavat junille kulkutiet tiukkojen turvalaitekriteerien perusteella. Liikenneohjaaja saa ilmaisut kaikista tapahtumista sekä junien sijainneista ilmaisinlaitteelleen.

Kauko-ohjatun rataosan liikennepaikoilla sekä liikennepaikkojen välillä on turvalaitteiden osana toimivia opastimia, joiden mukaan veturinkuljettajan on pääteltävä, milloin hänen kuljettamalleen junalle on turvattu kulkutie.

Suomessa kokeiltiin kauko-ohjata Mikkelin eteläpuolella sijaitsevan Vuolingon releasetinlaitetta vuodesta 1955 alkaen muutaman vuoden ajan. Sen jälkeen päätettiin asentaa rataosuudelle Mikkeli–Pieksämäki kauko-ohjausjärjestelmä, joka otettiin käyttöön vuonna 1962. Nykyisin valtaosa Suomen rataverkon pääradoista on joko kauko-ohjattuja tai radio-ohjattuja.

Radio-ohjaus
Junakulkutien päätekohta-merkit Huutokoskella.

Termillä radio-ohjaus tarkoitetaan rautatieliikenteen ohjauksessa sellaista rataosaa, jonka liikennepaikoilla olevia turvalaitteita käytetään kauko-ohjauksen tavoin etäkäytöllä yhdestä liikenteenohjauspisteestä käsin. Liikennepaikoilla on kuitenkin vähemmän opastimia. Nimitys radio-ohjaus on peräisin siitä, että lähtöluvat liikennepaikoilta annetaan veturinkuljettajalle radiopuhelimella. Kauko-ohjatulla radalla lähtöluvat annetaan opastimilla. Radio-ohjatut rataosat on aina varustettu myös kulunvalvonnan ratalaittein, vaatimus kulunvalvonnan veturilaitteista koskee kaikkia rataosalla liikennöiviä vetureita.

Teknisesti turvalaitteet kauko-ohjatuilla ja radio-ohjatuilla rataosilla ovat samanlaisia. Ainoana erona radio-ohjatun rataosan liikennepaikalla on optisten opastimien puuttuminen kauko-ohjattuun rataan verrattuna. Opastimet on korvattu raiteen numerolla varustetuilla junakulkutien päätekohta -merkeillä sekä kulunvalvonnan ratalaitteilla, jotka välittävät tämän ns. fiktiivisen opastimen välittämän tiedon veturinkuljettajan kulunvalvontalaitteen näytölle. Liikennepaikoilla on liikennepaikkoja suojaavat optiset opastimet, ainoastaan lähtösuunnan opastimet on korvattu junakulkutien päätekohta -merkeillä.

Esimerkki radiopuhelimella annettavasta lähtöluvasta (vahvennettu teksti kuvaa liikenteeohjausta ja tavallinen kuljettajaa):

»Kuuleeko 4606 Itä-Suomen kaukoa
4606 kuulee Itä-Suomen kaukoa
4606, lähtölupa Huutokoskelta
4606, lähtölupa Huutokoskelta»

Junasuorituspaikkoihin perustuva liikenteenohjaus

Junasuorituspaikkoihin perustuva liikenteenohjaus, eli ns. perinteinen liikenteenohjaus, tarkoittaa sitä, että rataosan eri liikennepaikoille sijoitetut junasuorittajat turvaavat junaliikenteen keskenäisillä sopimuksilla. Tällöin kahden peräkkäisen junasuorituspaikan välisellä osuudella, junasuoritusvälillä, saa olla kulussa vain yksi juna kerrallaan.

Junaliikenteen turvaamiseen liittyvät sopimukset kahden eri liikennepaikan junasuorittajien välillä tehdään puhelimitse ja kirjataan junapäiväkirjaan. Kun sopimus junan lähettämisestä liikennepaikalta toiselle on tehty, junasuorittaja saa antaa junalle lähtöluvan. Lähtölupa voidaan tässä tapauksessa antaa opastimella, radiopuhelimella tai käsiopasteella. Veturinkuljettajalle on kuitenkin annettava ennakkotieto, millä tavalla lähtölupa annetaan.

Junasuorituspaikkoihin perustuva liikenteenohjaus on katoamassa Suomen rataverkolta kauko-ohjaus- ja radio-ohjausjärjestelmien asentamisen myötä. Tulevaisuudessa vähäliikenteisillä turvalaitteettomilla rataosilla käytetään lupapaikkoihin perustuvaa liikenteenohjauskäytäntöä, jossa junille annetaan lähtöluvat radiopuhelimilla.

Vähäliikenteisten rataosien liikenteenohjaus

Vähäliikenteisillä radoilla ei yleensä ole käytössä kulunvalvontaa tai liikenteenohjauslaitteistoa. Tällöin liikennettä ohjataan radiopuhelimitse annettavilla liikkumisluvilla. Liikenteenohjaus antaa lähtöluvan suoraan veturinkuljettajalle radiopuhelimella, ja samalla määritellään lähtöluvan lisäksi myös se liikennepaikka, jossa veturinkuljettajan on ilmoittauduttava ja pyydettävä uusi lupa.

Erilaisia vähäliikenteisten rataosien liikenteenohjausmenetelmiä ovat muun muassa Direct Traffic Control sekä Track Warrant Control, josta käytetään myös nimeä Occupancy Control System.

Liikenteenohjaus Suomessa

Nykyisin rautatieliikenteen ohjaus Suomessa hoidetaan valtaosin keskitetysti muutamista suurista liikenteenohjauskeskuksista käsin. Liikenteenohjauksessa käytetään hyväksi kauko-ohjausta tai radio-ohjausta, joiden avulla yksi liikenneohjaaja voi hallita etäkäytöllä useiden eri liikennepaikkojen turvalaitteita, ja näin valvoa yhdellä kertaa jopa useita eri rataosia. Näiden etäkäyttöratkaisujen lisäksi käytössä on yhä rataosia, joilla liikenteen turvaaminen perustuu liikennepaikoilla olevaan paikalliseen miehitykseen.

Liikenteenohjaus on yhä enemmän tietokoneistettua, mikä on aiheuttanut omia yllättäviä ongelmiaan. Keväällä 1997 Etelä-Suomen junaliikenteen pysäytti näppäimistön väliin juuttunut paperiliitin, ja syksyllä 2014 ohjelmistovirhe uudessa järjestelmässä esti ajolistojen tulostamisen paperille veturinkuljettajia varten.[1][2]

Lähteet

Viitteet
  1. Mäntylä, Juha-Matti: Kommentti: Junia ajetaan paperilla, Talouselämä 21.11.2014 s. 3.
  2. Yli-Ojanperä, Elina: 90-luvulla junia myöhästyttivät ratatyöt ja klemmari, Yle Elävä arkisto 4.2.2011. Viitattu 21.11.2014.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.