Rautatieliikenne

Rautatieliikenne on maaliikenteen kiskoilla kulkeva muoto, joka on suunniteltu kuljettamaan junilla matkustajia ja rahtia.

Juna ylittää rautatiesiltaa Saltan provinssissa, Argentiinassa.
Luas-pikaraitiotievaunu Dublinissa.
BNSF Railway -yhtiön tavarajuna
CRH380A-suurnopeusjunayksikkö Shanghaissa.

Yleistä

Rautatieliikenteessä rautatie tarkoittaa raideliikenneväylää kaikkine varusteineen (sähköistys, opastimet, turvalaitteet). Junien käyttämä kulkuväylä eli raide koostuu kahdesta rinnakkaisesta kiskosta, jotka on nykyisin valssattu teräksestä. Kiskoja tukee puinen tai betoninen ratapölkkyrakenne, joka pitää raiteet tarkalleen oikealla etäisyydellä toisistaan. Raide tuetaan lujasti ratapenkereeseen, joka on yleensä tehty karkeasta sepelistä, mutta myös hienoa sepeliä tai soraa voidaan käyttää.lähde? Viime vuosina betoniset ratapölkyt ovat korvanneet monissa maissa puiset ratapölkyt varsinkin nopeille junille suunnitelluilla rataosuuksilla johtuen betonisten ratapölkkyjen paremmista kiskontuentaominaisuuksista.

Rautatieliikenne on yksi energiatehokkaimmista tavoista siirtää mekaanisesti tavaraa maalla. Rautatie tarjoaa erittäin tasaisen ja kovan pinnan, jolla junan pyöräkerrat voivat rullata erittäin pienellä kitkalla. Tämä on matkustajille mukavampaa ja säästää energiaa. Junat ovat myös kapeita ja matalia sekä pitkiä, jolloin ilmanvastus on alhainen. Kaiken kaikkiaan sopivien olosuhteiden vallitessa juna tarvitsee 50–70 % vähemmän energiaa kuljettaakseen tietyn määrän rahtia (tai tietyn määrän matkustajia) kuin tiellä;lähde? Ratapölkkyjen avulla raiteet jakavat junan painon tasaisesti ratapengertä ja maata vasten, mikä mahdollistaa huomattavasti suuremmat lastit kuin on mahdollista tiekuljetuksissa.

Junaliikenne on yksi turvallisimmista liikennemuodoista ja käyttää myös erittäin tehokkaasti tilaa: kaksiraiteinen ratalinja voi kuljettaa enemmän matkustajia tai rahtia tietyssä ajassa kuin nelikaistainen moottoritie.lähde?

Historia
Amerikkalainen rautatiesilta 1860-luvulla.

Varhaisimmat todisteet eräänlaisesta raideliikenteestä on Kreikassa Korintin kannaksella 6. vuosisadalla eaa., jolloin orjat työnsivät veneitä kalkkikiviuralla ns. Diolkosin vaunutietä.[1] Myöhempi raideliikenteen historia alkaa 500 vuoden takaa, jolloin raiteet olivat puusta tai kivestä ja voimanlähteenä käytettiin ihmis- tai hevosvoimaa. Ensimmäiset jyrkkiin rinteisiin rakennetut funikulaarit tulivat myös käyttöön 1500-luvulla. Nykyaikainen rautatieliikenne sai alkunsa James Wattin keksimästä höyrykoneesta 1820-luvulla Englannissa. Siinä hyödynnettiin höyryveturia, joka oli ensimmäinen käytännöllinen mekanisoidun maaliikenteen muoto, ja pysyi sellaisena seuraavat sata vuotta.

Voimanlähde

Höyryveturi
2000-luvulla rakennettu brittiläinen höyryveturi 60163 Tornado
Pääartikkeli: Höyryveturi

Höyryveturi on höyrykoneen voimalla kulkeva junan veturi. Suomessa rautaliikenne alkoi höyryvetureilla 1800-luvun loppupuolella. Niitä käytettiin Suomessa vakituisessa liikenteessä 1975 asti.

Dieselveturi
Pääartikkeli: Dieselveturi
Itävaltalainen GKB DH 1500.4 -dieselveturi

Dieselveturi on veturi, joka käyttää polttoaineenaan dieselöljyä. Moottorilta saatu voima välitetään akseleille joko mekaanisella vaihteistolla, hydraulisesti (diesel-hydraulinen, esimerkiksi Dv12) tai sähköisesti (diesel-sähköinen, esimerkiksi Dr16). Dieselveturit yleistyivät Suomessa sotien jälkeen 1940-luvulla.

Sähköveturi
EG 3104 -sähköveturi Tanskassa
Pääartikkeli: Sähköveturi

Sähköveturi saa käyttöenergiansa rautatien yläpuolella olevasta ajojohtimesta tai raiteiden vierestä ja/tai välistä virtakiskosta virroittimella, jota kautta saatu sähkövirta muutetaan veturin sähkömoottorissa liike-energiaksi, joka siirretään voimansiirtolaitteiden eli yleensä ajomoottorikäyttölaitteen kautta veturin pyöriin. Suomessa käytetyt sähköveturimallit ovat neuvostovalmisteinen Sr1, sveitsiläisvalmisteinen Sr2 ja saksalaisvalmisteinen Sr3.

Suomessa sähköveturit alkoivat liikennöidä ensimmäisen kerran vuonna 1973. Rautateiden sähköistystyöt olivat alkaneet 13. joulukuuta 1965 Helsingin ja Kirkkonummen välisellä rataosuudella. Useimpien ratojen sähköistystyöt kestivät 1990-luvulle.

Sähkömagneettijuna
Japanilainen JR-Maglev
Pääartikkeli: Maglev

Sähkömagneettijunia on kehitetty ennen kaikkea Saksassa, mutta ainoa nykyisin käytössä oleva järjestelmä toimii Shanghaissa, Kiinassa.[2] Nykyinen linja on 30 km pitkä, mutta 175 pitkä laajennusosa aukeaa suunnitelmien mukaan 2010.[3]

Rautatie
Pääartikkeli: Rautatie

Rautatie on liikenneväylä, jonka kulkualustana on kahden rinnakkaisen teräskiskon ja niitä altapäin tukevien ratapölkkyjen muodostama, ratapengerryksen päällä lepäävä raide. Rautatieliikenne toimii kiskoilla, ja liikenne on yleensä aikataulunmukaista.

Rautatie tarkoittaa koko raideliikenneväylää kaikkine siihen kuuluvine raiteineen, laitteineen ja järjestelmineen, kuten asemat, ratapihat, opastimet, sähköistys, turvalaitteet.

Rautatieliikenteen harjoittaminen

Rautatieasema
Pääartikkeli: Rautatieasema

Rautatieasema on junaliikenteen henkilö- ja tavaraliikenteen terminointialue mahdollisine lipunmyynti- ja oheispalvelupisteineen. Junien nopeuden nostaminen pakottaisi harventamaan asematiheyttä.

Aikataulut

Aikataulut muodostavat rautatieliikenteen rungon turvallisuudelle. Yksiraiteisella rautatieosuudella junat odottavat toisiaan kohtaamistilanteessa, asemilla, seisakkeilla ennen kuin saavat jatkaa matkaa.

Opastin- ja merkinantojärjestelmä

Opastimet osoittavat kunkin junan kulkuvuoron. Opastimien toimintaan tarvitaan kytkimiä ja merkinantovälineitä, joita on sijoitettu rataosuuden varteen. Ohjauskeskukset ja liikenteen valvomot hoitavat rautatieliikennettä.

Turvallisuus

Tasoristeyksissä tapahtuu eniten onnettomuuksia junaliikenteessä. Kehittyneet opastin- ja turvapuomijärjestelyt ehkäisevät onnettomuuksia tasorisreyksissä. Kuitenkin autoilijoiden riskinotto aiheuttaa vaaratilanteita.[4]

Euroopan unionissa tapahtuu keskimäärin yksi merkittävä onnettomuus vuodessa sataa tasoristeystä kohti. Suomessa tasoristeysonnettomuuksia on vuosittain noin 50 ja kuolleita keskimäärin 8. Vaikka tasoristeysten määrä on vähentynyt, liikenteen määrä on lisääntynyt ja onnettomuuksien määrä on pysynyt samana.[5]

Väitteitä rautatieliikenteestä
Rautatieaseman ympäristössä sijaitsee usein useita rinnakkaisia raiteita käsittävä ratapiha, jossa vaunut ja veturit voivat seistä, ja jossa junat voivat kohdata toisensa.

Hyödyt
  • tarjoaa hyvän logistiikan yrityksille
  • hyvät junayhteydet luovat vetovoimaa alueelle; houkuttelevat yrityksiä ja asukkaita
  • mahdollistaa pendelöinnin eli kaukotyömatkailun
  • rautateitse on nopeaa matkustaa, suurin nopeus Suomessa 220 km/h
  • (täydet) junat ovat ympäristöystävällinen tapa kuljettaa
  • käytännön havaintojen mukaan busseja houkuttelevampi kulkuväline
  • turvallinen liikkumismuoto verrattuna maantieliikenteeseen
  • kulkeminen hiljaista ja tasaista
  • pitkä käyttöikä (noin 30 vuotta, sähköveturi kestää yli 40 vuotta)
  • suuret kuljetuskapasiteetit (esim. 5-vaunuiseen IC2-junaan 565 matkustajaa vs. bussin 40–60 matkustajaa)
  • suurilla kuljetusmäärillä juna on edullinen kuljetusmuoto
  • kiskojen välityskyky on teitä parempi, ja vievät vähemmän tilaa
  • kuljetuskapasiteettia on helppo säädellä vuorotiheyden muuttumatta lisäämällä tai vähentämällä vaunuja
  • meluhaitat tieliikennettä pienempiä ja vähemmän häiritseviä (melu korkeataajuista ja lyhytkestoista)

Haitat
  • radan rakentaminen on kallista (kustannukset moottoritien hintaluokassa, eli 3-5 milj. euroa/km)
  • junat ovat kalliita (esimerkiksi 307-paikkainen Pendolino-juna maksaa 13,5 miljoonaa euroa, uusi 50-paikkainen bussi noin 300 000–500 000 euroa)
  • vaatii suuren liikennevolyymin ollakseen itsensä kannattava, muutoin liikenne vaatii subventiota
  • yllä mainituista seikoista johtuen ainakaan raskas kiskoliikenne ei voi ulottua joka paikkaan, tilanne voi olla eri pikaraitiotiellä

Rautatieliikenne Suomessa
Pääartikkeli: Suomen rautatieliikenne

Suomessa junaliikennettä hoitaa valtion omistama VR Group ja rataverkkoa ylläpitää liikenne- ja viestintäministeriön alainen Väylävirasto (edeltäjä Ratahallintokeskus). Rautatieliikenteen lainsäädännön valmistelusta sekä kotimaassa että Euroopan unionissa vastaa Liikenne- ja viestintäministeriö.

Suomi avasi EU-vaatimusten mukaisesti rautateiden kansallisen tavaraliikenteen kilpailulle vuoden 2007 alussa. Myös EU:n sisäinen kansainvälinen matkustajaliikenne on avattu kilpailulle vuonna 2010. Muutoksilla ei ole välittömiä vaikutuksia Suomessa, koska Suomesta ei ole suoraa henkilöliikenneyhteyttä muihin EU-maihin rautateitse.[6] Yleiseurooppalaisella normaalileveydellä toteutettu rataverkko ulottuu Ruotsin puolelta Tornion rautatieasemalle, mutta sen jatkamisesta eteenpäin ei ole tehty poliittista päätöstä.

Rautateiden rakentaminen alkoi Suomessa 1860-luvulla. VR:n kaukoliikenteessä kulkee päivittäin noin 260 junavuoroa edestakaisin. Nykyään suurin osa Suomen henkilöjunakalustosta on sähkövetoista. Monilla vähemmän liikennöidyillä rataosuuksilla hoidetaan henkilöliikennettä yhä dieselkalustolla.

Luettelo valtiollisista rautatieyhtiöistä
valtio rautatieyhtiö
 Saksa Deutsche Bahn
 Itävalta Österreichische Bundesbahnen
 Belgia NMBS/SNCB
 Latvia Latvijas dzelzceļš
 Tanska Danske Statsbaner
 Albania Hekurudha Shqiptare
 Azerbaidžan Azərbaycan Dövlət Dəmir Yolu
 Valko-Venäjä Belaruskaja tšyhunka
 Bosnia ja Hertsegovina Željeznice Federacije Bosne i Hercegovine
Republike Srpske Railways
 Bulgaria Balgarski darzhavni zheleznitsi
 Kroatia Hrvatske željeznice
 Tšekki České dráhy
 Tanska Danske Statsbaner
 Viro Eesti Raudtee
 Suomi VR-Yhtymä
 Ranska SNCF
 Georgia Sakartvelos Rki
 Kreikka Organismós Sidirodrómon Elládos
 Unkari Magyar Államvasutak
 Ukraina Ukrzaliznytsia
 Irlanti Iarnród Éireann
 Italia Ferrovie dello Stato Italiane
 Kazakstan Qazaqstan Temir Zholy
 Liettua Lietuvos Geležinkeliai
 Luxemburg Société Nationale des Chemins de Fer Luxembourgeois
 Pohjois-Makedonia Makedonski Železnici
 Moldova Calea Ferată din Moldova
 Montenegro Željeznica Crne Gore
 Alankomaat Nederlandse Spoorwegen
 Norja Norges Statsbaner
 Puola Polskie Koleje Państwowe
 Portugali Comboios de Portugal
 Romania Căile Ferate Române
 Venäjä Rossijskije železnyje dorogi
 Serbia Železnice Srbije
 Slovakia Železnice Slovenskej republiky
 Slovenia Slovenske železnice
 Espanja Renfe
 Ruotsi SJ AB
 Sveitsi SBB-CFF-FFS
 Turkki Türkiye Cumhuriyeti Devlet Demiryolları
 Britannia National Rail
 Intia Indian Railways
 Thaimaa State Railway of Thailand
 Israel Israel Railways
 Iran Rahahan-e Jomhori-e Eslami-e Iran
 Armenia Armenian Railways
 Bangladesh Bangladesh Railway
 Myanmar Myanmar Railways
 Kiina Kiinan rautatiet
 Egypti Egyptian National Railways
 Indonesia Kereta Api Indonesia
 Irak Iraqi Republic Railways
 Japani Japan Railways Group
 Kazakstan Kazakhstan Temir Zholy
 Pohjois-Korea Choson Cul Minzuzui Inmingonghoagug i
 Etelä-Korea Korail (Korea Railroad Corporation)
 Kirgisia Kyrgyz Railway
 Mongolia Mongolian Railway
   Nepal Indian Railways
 Pakistan Pakistan Railways
 Filippiinit Philippine National Railways
 Saudi-Arabia Saudi Railways Organization
 Sri Lanka Sri Lankan Railways
 Syyria Chemins de Fer Syriens
 Yhdistyneet arabiemiirikunnat Etihad Railway
 Vietnam Đường sắt Việt Nam
 Argentiina Nuevo Central Argentino
 Brasilia Rede Ferroviária Federal, Sociedade Anônima
 Chile Empresa de los Ferrocarriles del Estado
 Kolumbia National Railways of Colombia
 Ecuador Empresa de Ferrocarriles Ecuatorianos
 Panama Panama Canal Railway Company
 Paraguay Ferrocarriles del Paraguay
 Peru Empresa Nacional de Ferrocarriles del Perú
 Venezuela Instituto de Ferrocarriles del Estado
 Uruguay Administración de Ferrocarriles del Estado
 Kanada VIA Rail Canada
 Yhdysvallat Amtrak
 El Salvador Ferrocarriles Nacionales de El Salvador
 Australia Australian Rail Track Corporation
 Uusi-Seelanti KiwiRail
 Etelä-Afrikka South African Railways
 Algeria Societé Nationale des Transports Ferrovaires
 Botswana Botswana Railways
 Kongon demokraattinen tasavalta SNCC
 Djibouti Ethio-Djibouti Railways
 Eritrea Eritean Railway
 Etiopia Ethio-Djibouti Railways
 Gabon Transgabonais
 Ghana Ghana Railway Corporation
 Kenia Kenya Railways Corporation
 Madagaskar Madarail
 Malawi Malawi Railways
 Mauritania Mauritania Railway
 Marokko Office National des Chemins de Fer du Maroc
 Mosambik Portos e Caminhos de Ferro de Moçambique
 Namibia TransNamib
 Nigeria Nigerian Railway Corporation
 Sudan Sudan Railways
 Swazimaa Swazi Rail
 Tansania Tanzania Railways Corporation
 Tunisia Société Nationale des Chemins de Fer Tu
 Uganda Uganda Railways Corporation
 Sambia Zambia Railways
 Zimbabwe National Railways of Zimbabwe

Katso myös

Lähteet
  1. Lewis,MJ T: Railways in the Greek and Roman World (pdf) sciencenews.gr. 11. huhtikuuta 2009. Arkistoitu 7.10.2009. Viitattu 10.11.2009.
  2. Shanghai Maglev Official Website (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Shanghai-Hangzhou Maglev, China Railway Technology
  4. Tasoristeysten turvallisuus[vanhentunut linkki] Liikenneturva
  5. Rautatien tasoristeykset Rautatievirasto 2009
  6. Liikenne- ja viestintäministeriö - Rautatieliikenne www.lvm.fi. Arkistoitu 20.4.2015. Viitattu 6.9.2015.

    Aiheesta muualla

     

    Raideliikenne
    Rautatieliikenne
    Metroliikenne
    Raitioliikenne
    Turvalaitteet
    Raideleveys
    Suomessa
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.