Rauta(II)oksalaatti

Rauta(II)oksalaatti eli ferro-oksalaatti (C2O4Fe·2 H2O) on rauta- ja oksalaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään väriaineena ja valokuvauskemikaalina.

Rauta(II)oksalaatti
Tunnisteet
CAS-numero 6047-25-2
Ominaisuudet
Molekyylikaava C2O4Fe·2H2O
Moolimassa 179,902
Ulkomuoto Keltainen kiteinen aine
Sulamispiste 150–190 °C (hajoaa)[1][2] [3]
Tiheys 2,28 g/cm3[3]
Liukoisuus veteen 0,78 g/l (25 °C)[2]

[4]

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa rauta(II)oksalaatti on keltaista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee vain vähäisessä määrin veteen, mutta hyvin happoliuoksiin. Kuumennettaessa se hajoaa rauta(II)oksidiksi, rauta(III)oksidiksi, raudaksi, hiilidioksidiksi, hiilimonoksidiksi ja hapeksi. Rauta(II)oksalaatin alkeiskoppi on rombinen ja sen rakenne on polymeeri, joka koostuu rauta- ja oksalaattiyksiköistä, jotka ovat liittyneet toisiinsa vesimolekyylien välityksellä.[1][3][5][6][7]

Rauta(II)oksalaattia valmistetaan vesiliukoisen rautasuolan ja oksaalihapon tai oksalaattisuolan välisellä reaktiolla. Niukkaliukoinen rauta(II)oksalaatti saostuu liuoksesta. Yhdistettä käytetään värjäämään lasia ja emaleja vihertävänruskeiksi ja sitä käytetään myös eräiden taiteilijavärien ja maalien valmistukseen. Yhdistettä voidaan myös käyttää valokuvauskemikaalina.[1][3][5]

Lähteet
  1. Alan M. Stolzenberg: Iron Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 30.1.2019
  2. William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–68. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.1.2019). (englanniksi)
  3. Perry, Dale L.: Handbook of Inorganic Compounds, s. 176. 2. painos. CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.1.2019). (englanniksi)
  4. Iron(II) oxalate dihydrate (Rauta(II)oksalaatti dihydraatti) Käyttöturvallisuustiedote. 19.9.2019. Sigma Aldrich/Merck. Viitattu 16.12.2020.
  5. Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 555. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  6. Takuya Echigo & Mitsuyoshi Kimata: Single-crystal X-ray diffraction and spectroscopic studies on humboldtine and lindbergite: weak Jahn–Teller effect of Fe2+ ion. Physics and Chemistry of Minerals, 2008, 35. vsk, s. 467–475. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.1.2019. (englanniksi)
  7. Martin Hermanek, Radek Zboril, Miroslav Mashlan, Libor Machala & Oldrich Schneeweiss: Thermal behaviour of iron(II) oxalate dihydrate in the atmosphere of its conversion gases. Journal of Materials Chemistry, 2006, 16. vsk, nro 13, s. 1273–1280. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.1.2019. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.