Rauno Setälä

Rauno Setälä (20. heinäkuuta 1939 Loimaa – 25. maaliskuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kulttuurivaikuttaja. Hän oli SKDL:n kulttuurisihteeri vuosina 1964–1971 ja Hämeen Yhteistyö -lehden päätoimittaja 1971–1974. Setälä oli naimisissa Tuula-Liina Puupon kanssa 1963–1965.

Rauno Setälä
Rauno Setälä (1970).
Henkilötiedot
Syntynyt	20. heinäkuuta 1939 Loimaa
Kuollut	25. maaliskuuta 1975 (35 vuotta) Helsinki
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	kulttuurisihteeri (1964–71) päätoimittaja (1971–74)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Vuonna 1970 Setälä julkaisi kohutun kirjansa Uusstalinistin uskontunnustus, jossa hän muun muassa kuvasi aatteellista kehitystään ensin kulttuurivasemmistolaiseksi ja sitten kommunistiksi. Kirjassa ei käsitellä stalinismia ja se sai provosoivan nimensä kustantajan ehdotuksesta.

Stalinisti oli Setälän mukaan haukkumasana, jolla tarkoitettiin työväenliikkeen vallankumouksellisuutta korostanutta Suomen kommunistisen puolueen (SKP) oppositiota eli taistolaisia. Suomalaisesta kommunismista oli hänen mielestään tullut yleisen mielipiteen silmissä lähes ”yhteiskuntakelpoinen” ilmiö. Kun kommunisteja ei enää pelätty, porvaristo ja sosiaalidemokraatit pyrkivät siirtämään sanaan stalinismi kaiken sen kielteisen tunnelatauksen, joka aikaisemmin oli sisältynyt sanaan kommunismi. Tarkoituksena oli Setälän mukaan näin edesauttaa SKP:n hajaannusta.[1]

Kirjassaan Setälä arvosteli sekä revisionistista yleis- ja uusvasemmistolaisuutta että dogmaattisia äärivasemmistolaisia liikkeitä. Hänen mielestään molemmat vain hajottivat ja heikensivät työväenliikettä. Setälän mukaan laajinkin porvarillinen demokratia on muodollista ja näennäistä ja suurpääoma on aina viime kädessä valmis turvautumaan väkivaltaan, jos se kokee taloudellisen valtansa riittävän uhatuksi. Siksi työväenluokan ja sitä tukevan sivistyneistön tuli Setälän mielestä sitoutua luokkataistelun logiikkaan ja varautua sosialistisen vallankumouksen edistämiseen kaikin, sekä parlamentaarisin että mahdollisimman väkivallattomin ulkoparlamentaarisin keinoin.[1]