Rationalismi (tietoteoria)

Pääartikkelit: Sokrates ja Platon

Sokrates ajatteli, että ennen kuin kukaan saattoi ymmärtää todellisuutta, heidän tuli ensin ymmärtää itseänsä. Ainoa keino, miten tämä saattoi onnistua, oli rationaalinen ajattelu. Sokrates ei julkaissut omia ajatuksiaan kirjoituksina, mutta keskusteli filosofiasta muiden kanssa. Hän saattoi aloittaa esittämällä ainakin näennäisesti vastattavissa olevan jotakin filosofista ongelmaa käsitelleen kysymyksen, johon muut yrittivät vastata. Tämän jälkeen hän esitti kysymyksiä, kunnes kaikki ristiriidat oli ratkaistu tai kunnes toinen osapuoli saattoi vain myöntää, ettei tiedä vastausta — millä tavalla suurin osa keskusteluista päättyi. Sokrates ei väittänyt tietävänsä vastauksia, mutta se ei estänyt pyrkimästä totuuteen tällaista kriittistä ja rationaalista pelkkää ihmisjärkeä hyödyntävää menetelmää käyttäen.

Sokrateen jälkeen hänen oppilaansa Platon kehitti dialektiikkaa edelleen. Perustavana ajatuksena Platonilla oli kaikessa filosofiassaan aina se, että aistien avulla saavutettu tieto on aina epävarmaa ja epäpuhdasta, ja että ainoastaan mietiskelevä sielu voi saavuttaa todellista tietoa. Ainoastaan tällaisella tiedolla on tieteellistä ja eettistä merkitystä. Hän jakoi todellisuuden tällä tavoin kahteen tasoon, aistien tavoittamaan aineelliseen todellisuuteen ja pelkästään ihmisjärjen tavoitettavissa olevaan ideoiden todellisuuteen.

Pääartikkeli: Uusplatonismi

Uusplatonismi on nykyaikainen nimitys 200-luvulla syntyneelle filosofiselle koulukunnalle, jonka filosofia perustui Platonin ja häntä seuranneiden platonistien opetuksiin. Uusplatonismi syntyi ennen kaikkea Plotinoksen muotoilemana. Uusplatonilaiset kehittivät platonististen opetusten pohjalle monimutkaisen kosmologisen hierarkian, joka koostui sanoin kuvaamattoman Ykseyden sekä aineellisen kaikkeuden ja ihmiskunnan välillä olevista välittävistä tasoista, hypostaaseista. Uusplatonilaiset katsoivat, että filosofin tavoitteena oli kohota tasojen kautta kohti Ykseyttä, vapautua aineellisuudesta ja siirtyä puhtaan järjen tasolle, lopulta sulautuen Ykseyden kanssa mystisessä ykseydessä.

Uusplatonismi vaikutti keskiajan kristilliseen filosofiaan, mutta yhtä lailla myös islamilaisiin ja juutalaisiin ajattelijoihin. Uusplatonistinen ajattelu koki uuden tulemisen lännessä renessanssin aikana.

René Descartes

Baruch Spinoza

Gottfried Wilhelm Leibniz

”Mannermainen rationalismi” on yleisnimitys Manner-Euroopassa uuden ajan alussa filosofiaa hallinneelle rationalismille. Britteinsaarilla filosofiaa hallitsi tuolloin empirismi (”brittiläinen empirismi”).

Pääartikkeli: René Descartes

Descartes katsoi, että vain tieto ikuisista totuuksista — mukaan lukien matemaattiset totuudet sekä tieteiden tietoteoreettiset ja metafyysiset perusteet — olivat saavutettavissa pelkällä järjen käytöllä. Kaikki muu tieto vaati kokemusta todellisuudesta tieteellisen menetelmän avustamana. Descartes myös katsoi, että vaikka unet vaikuttavat yhtä tosilta kuin aistikokemus, ne eivät voi tarjota meille tietoa. Samoin myös aistikokemusta on epäiltävä, koska myös tietoinen aistikokemus voi olla harhojen lähde. Tästä hän päätteli, että rationaalisen totuuden etsinnän tuli epäillä kaikkia todellisuutta koskevia käsityksiä. Hän esitti näkemyksensä sellaisissa teoksissaan kuin Metodin esitys, Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta ja Filosofian periaatteet. Descartes kehitti menetelmän, jonka avulla saattoi saada tietoa. Sen mukaan mitään, mitä järki tai ymmärrys ei voinut tunnistaa, ei voinut pitää tietona. Descartesin mukaan tällaiset totuudet saatiin ilman aistihavainnon apua. Järjen saavuttamat totuudet tulee pilkkoa pienemmiksi osasiksi, jotka intuitio voi hahmottaa. Niistä voi johtaa puhtaasti päättelemällä selkeitä todellisuutta koskevia totuuksia.

Menetelmän seurauksena Descartes esitti, että järki yksin määritti tiedon, ja tämä voitiin tehdä aisteista riippumatta. Hän esimerkiksi päätyi kuuluisaan lausumaansa cogito ergo sum (”ajattelen, siis olen”) on apriorisella päättelyllä, ei johtamalla kokemuksesta. Descartesille tämä menetelmä oli kumoamaton periaate, jonka päälle kaikki muu tieto voitiin rakentaa. Descartes kannatti myös metafyysistä dualismia, joka erotti ihmisruumiin substanssin (res extensa) ja mielen tai sielun (res cogitans). Tämä keskeinen mielen ja ruumiin ongelma jäi ratkaisemattomaksi.

Pääartikkeli: Baruch Spinoza

Baruch Spinoza tarjosi oman ratkaisunsa mielen ja ruumiin ongelmaan ja määritti Jumalan (äärettömän substanssin) ja maailman (äärellisen substanssin) väliset suhteet. Hänen johtopäätöksensä oli, että Jumala oli välttämättömyydestä ainoa olemassa oleva olento, ja empiirinen todellisuus oli vain Jumalan äärettömien ominaisuuksien muunnelmia. Ihmiset ovat tietoisia näistä ominaisuuksista ajattelun ja järkeilyn avulla. Spinoza katsoi panteistisesti, että Jumala oli koko luonto, tai deus sive natura (”Jumala tai luonto”). Hän katsoi, että maailma oli täysin deterministinen.

Pääartikkeli: Gottfried Leibniz

Leibniz oli viimeinen suurista rationalisteista. Hän vaikutti merkittävästi myös monilla muilla aloilla, kuten matematiikassa. Hän hylkäsi kartesiolaisen dualismin ja kielsi aineellisen todellisuuden olemassaolon. Leibnizin mukaan oli olemassa äärettömän monia yksinkertaisia substansseja, joita hän kutsui monadeiksi, mahdollisesti lainaten termin Anne Conwayltä. Teoria oli kehitetty vastaukseksi sekä Descartesille että Spinozalle. Leibnizin mukaan monadit olivat todellisuuden perustavanlaatuisia osasia, jotka koostuivat sekä liikkumattomista että liikkuvista osista. Nämä monadit edustivat kaikkeutta, vaikkeivät ne olleet kausaliteetille tai luonnonlaeille. Kaikkeudessa ilmenevän kausaliteetin hän selitti ennalta-asetetun harmonian avulla.

Pääartikkeli: Immanuel Kant

Immanuel Kant aloitti perinteisenä rationalistina, opiskeltuaan rationalististen Leibnizin ja Christian Wolffin filosofiaa. Luettuaan David Humen teoksia, jotka ”herättivät hänet dogmaattisesta unesta”, hän kehitti kuitenkin oman omalaatuisen ja vaikutusvaltaisen rationalisminsa, joka pyrki muodostamaan synteesin perinteisten rationalististen ja empirististen perinteiden välille.