Rasteri

Amplitudimoduloitu rasterointi eli perinteinen rasterointi on yleisimmin käytössä. Siinä rasteripisteen koko vaihtelee sävyn mukaan ja niiden välinen etäisyys pysyy vakiona. Taajuusmoduloidussa eli stokastisessa rasteroinnissa pisteet ovat saman kokoisia, mutta niiden etäisyys toisistaan vaihtelee sävyn mukaan. Erikoisrastereita ovat viivarasteri ja jyvärasteri.

Rasterin linjatiheys riippuu painettavan paperin ominaisuuksista. Mitä huokoisempi paperi, sitä enemmän se imee väriä, ja tämän vuoksi rasterin linjatiheyden on oltava harvempi, ettei väriä tule paperille liikaa. Sanomalehdissä käytetään rasteria, jonka linjatiheys on 40 linjaa sentille (100 lpi). Arkkipainotuotteissa käytetään päällystetylle paperille painettaessa 60–70 l/cm (150–175 lpi) linjatiheyksiä.

Nelivärikuva, jossa magentan (M) ja syaanin (C) rasterikulmat on merkitty viivoin.

Usealla värillä painettaessa on rasterien kulmitusten oltava oikein, tai muuten voi syntyä moiré-kuviota. Tavallisin kulmitusten yhdistelmä on syaani 15°, magenta 75°, keltainen 0° ja musta 45°.

Painovärin paperiin imeytymisen johdosta tapahtuu rasteripisteen kasvua, mistä johtuva kuvan tummuminen pitää ennakoida kuvankäsittelyssä.

Rasteroiminen tehdään nykyisin kirjapainoissa RIPissä (Raster Image Processor). Tulostettavan aiheen kaikista osaväreistä tehdään oma bittikarttakuva, joka on resoluutioltaan sama kuin tulostimen resoluutio (esimerkiksi 2540 dpi). Tämä bittikartta tulostetaan sitten painofilmille tai -pellille. Ripattu bittikarttakuva sisältää kaiken tarvittavan datan työn tekemiseen.

Kirjapainotaidon alkuaikoina kuvat esitettiin viivakuvina. Valokuvauksen kehittyessä tuli tarve pystyä painamaan valokuvia sanomalehdissä. Aluksi valokuvien rasterointiin käytettiin reprokamerassa lasilevyä, johon oli hiottu uria ristikon muotoon. Sittemmin siirryttiin käyttämään muovikalvoa, jossa oli 50 % rasteri. Tuota kalvoa kutsutaan kontaktirasteriksi.