Ehkäisy

Historiallisesti yleisimmin käytetty ehkäisymenetelmä on keskeytetty yhdyntä. Siinä mies vetäytyy naisen sisältä ennen laukeamista. Menetelmä on kuitenkin hyvin epäluotettava, ja kolmannes tai neljännes menetelmää käyttävistä naisista tulee ensimmäisen vuoden sisällä raskaaksi.[2]

Eräs vanhimmista ehkäisymenetelmistä on rytmimenetelmä. Siinä yhdyntää vältetään naisen ollessa hedelmällisimmillään. Menetelmän teho vaihtelee 80 % jopa 99 %:iin. Menetelmän etu on se, ettei ehkäisyvälineitä tai lääkkeitä tarvita. Käytännössä kuukautiskierron tarkka ennustaminen on kuitenkin vaikeaa. Sen tarkkaileminen vaatii kokemusta ja harjoittelua, sekä valmiutta pidättäytyä seksistä noin kuutena päivänä kuukaudessa.[1] Myös lasten imettäminen vähentää raskauden todennäköisyyttä.[2]

Sterilisaatio on tehokkaimpia ehkäisymenetelmiä, ja se estää raskauden yli 99 % todennäköisyydellä. Leikkauksessa miehen siemenjohtimet tukitaan tai katkaistaan (vasektomia).[1] Leikkaus on toimenpiteenä helppo eikä se vaikuta miehen terveyteen tai sukuelinten toimintaan. Siemenneste pysyy muuten entisellään, mutta hedelmöityskyky poistuu.[3] Naisen sterilisaatiossa munajohtimet tukitaan tai katkaistaan,[1] jolloin munasolun pääsy munajohtimesta kohtuun estyy. Naisen sterilisaatio on melko kallis toimenpide ja siitä toipumiseen menee pari päivää.[4] Sterilisaation suurin ongelma on sen peruuttamattomuus. 1970-luvulta alkaen on kehitetty menetelmiä, joiden peruuttaminen onnistuu aiempaa todennäköisemmin.[1] Hedelmällisyyden palauttaminen vaatii uuden leikkauksen, jonka onnistuminen on epävarmaa.[1][3][4]

Kondomi ja muut mekaaniset ehkäisykeinot estävät siemennesteen pääsyn kohtuun. Mekaaniset ehkäisykeinot ovat periaatteessa luotettavia eikä niihin liity terveysriskejä. Kondomi estää myös sukupuolitautien tarttumisen. Luotettavuutta vähentää kuitenkin se, etteivät kaikki osaa tai jaksa käyttää niitä oikein ja säännöllisesti.[1]

Pessaari on kuminen kalvo, joka asetetaan kohdunkaulan suulle.[2]

Spermisidit ovat yhdynnän aikana käytettäviä kemiallisia yhdisteitä, jotka tappavat siittiöitä. Mekaanisen ehkäisyn kanssa käytettynä spermisidi estää raskauden lähes 100 % todennäköisyydellä.[1] Pelkän spermisidin käyttö ei ole tehokas menetelmä, ja 18 % sitä käyttävistä naisista tulee vuoden sisällä raskaaksi.[2]

Kuparikierukka.

Hormonaalinen ehkäisy on lääke, joka naisen hormonitasoja säätelemällä estää munasolun irtoamisen munasarjasta. Yleisin hormonaalinen ehkäisymenetelmä on ehkäisypilleri, joka sisältää synteettistä estrogeenia ja keltarauhashormonia. Ehkäisypillerin teho perustuu sen kykyyn jäljitellä raskauden aikaista hormonitoimintaa, joka estää ovulaation. Vaikutuksen varmistamiseksi ehkäisypillerejä tulee syödä päivittäin. Minipilleri sisältää vain synteettistä keltarauhashormonia. Myös niitä tulee syödä säännöllisesti. Hormonaalinen ehkäisy voidaan antaa myös ruiskeena tai ihon alle asennettavina kapseleina. Ruiske annetaan muutaman kuukauden välein, ja kapselin teho voi riittää jopa 5 vuotta. Hormonaalinen ehkäisy on säännöllisesti käytettynä tehokasta, mutta siihen liittyy joitakin terveysriskejä. Mahdollisia sivuvaikutuksia ovat painonnousu, pahoinvointi[1] sekä laskimotukos. Käytännössä vaarallisten sivuvaikutuksien riski on kuitenkin hyvin pieni.[5]

Kierukka on kohtuun asennettava pieni muovinen tai metallinen esine. Sen vaikutusmekanismia ei tunneta, mutta se on silti hyvin tehokas ja estää raskauden noin 99 % todennäköisyydellä. Mahdollisesti kierukka aiheuttaa kohdun sisäpintaan lievän tulehduksen, joka haittaa ovulaatiota, hedelmöitystä ja/tai munasolun kiinnittymistä.[1] Hormonikierukka vapauttaa lisäksi kohtuun keltarauhashormonia. Muualla elimistössä kierukan vapauttaman hormonin määrä jää vähäiseksi. Hormonikierukka on yksi tehokkaimmista ja turvallisimmista ehkäisymenetelmistä, jopa sterilisaatiota tehokkaampi. Keltarauhashormoni voi käytön alussa aiheuttaa lieviä sivuoireita, joita ovat esimerkiksi ihon rasvoittuminen ja mielialanvaihtelut. Tulehduksien riskiä hormonikierukka ei lisää.[6] Kierukan asentaminen ja poistaminen edellyttää lääketieteellistä koulutusta.[2]

Jälkiehkäisyä käytetään yhdynnän jälkeen. Pillerit sisältävät suuren määrän estrogeeniä ja keltarauhashormonia tai pelkästään keltarauhashormonia.[1]

Muinainen hopeakolikko, johon on kuvattu laserjuuri. Kasvin uskottiin lisäävän seksuaalista suorituskykyä ja ehkäisevän raskauksia.

Raskauksia pyrittiin ehkäisemään jo muinaisina aikoina. Siemennesteen rooli hedelmöityksessä ymmärrettiin kuitenkin huonosti. Eräs varhaisimmista ehkäisymenetelmistä on keskeytetty yhdyntä, joka yleisyydestään huolimatta on kuitenkin melko epäluotettava. Muinaisesta Egyptistä tunnetaan tekstejä, joissa kuvaillaan erilaisia ehkäisymenetelmiä.[1] Egyptiläiset valmistivat ehkäisytamponeja villasta, johon imeytettiin taateleista, hunajasta ja akaasiasta tehtyä tahdasta.[7] Akaasiasta valmistettava arabikumi sisältää maitohappoa, joka todella surmaa siittiöitä ja jota käytetään tässä tarkoituksessa edelleen.[2]

Egyptiläiset käyttivät myös alkeellisia kondomeja. Ne kehitettiin alun perin syöpäläisten ehkäisemiseksi. Joissakin kulttuureissa kondomeja on käytetty koruina tai arvoaseman merkkinä.[2]

Antiikin Kreikan kirjallisuudessa ehkäisy mainitaan useita kertoja. Aristoteles kehotti naisia voitelemaan emättimensä oliivi- tai seetrilöljyllä. Öljy hidastaa siittiöiden liikettä ja vähentää siten raskauden todennäköisyyttä.[2] Kreikkalainen lääkäri Soranos Efesolainen esitti 100-luvulla jaa. antiikin seikkaperäisimmän selonteon ehkäisystä.[1] Menetelmiin lukeutuivat esimerkiksi kissan kiveksien piteleminen yhdynnän aikana sekä parsan syöminen. Joidenkin kreikkalaisfilosofien mukaan lihavuus vähentää hedelmällisyyttä, mutta tämä ei pidä paikkaansa.[2]

Roomalaiset käyttivät villatamponeja naisten steriloimiseen. Menetelmää käytettiin lähinnä orjiin. Sekä Kreikassa että Roomassa ehkäisyä pidettiin hyväksyttävänä ja suositeltavana.[2]

Imetyksen pitkittäminen on hyvin vanha ehkäisykeino ja käytössä edelleen. Ehkäisyyn käytettiin myös erilaisia maagisia juomia, jotka valmistettiin yrteistä ja ruokakasveista. Osa niistä saattoi todella aiheuttaa keskenmenon.[2]

Keskiajan Euroopassa ehkäisyyn alettiin kristinuskon vaikutuksesta suhtautua kielteisesti. Katolinen kirkko tuomitsi ehkäisyn jo 400-luvulla ja on pysynyt tässä kannassa vielä 2000-luvullakin. Kirkkoisä Augustinus piti ehkäisyä kuolemansyntinä.[2]

On mahdollista, että tavallisten ihmisten parissa ehkäisyn käyttö jatkui ja siirtyi salassa naiselta toiselle. Juutalaisten ja muslimien parissa ehkäisyyn suhtauduttiin hyväksyvästi, ja monet muslimilääkärit kirjoittivat erilaisista ehkäisymenetelmistä. Koraanissa ehkäisyä ei tuomita ja pitkitettyyn imetykseen jopa kannustetaan. Kristillisen kulttuuripiirin kirjallisuudesta antiikin ehkäisymenetelmät sen sijaan pitkälti katosivat. Poikkeuksen muodosti 1200-luvulla vaikuttanut dominikaanimunkki Albert Suuri, joka väitti, että miehen virtsan juominen tai kuolleen sikiön ruumiinosien käyttäminen kaulakoruna ehkäisisi raskauksia.[2]

Kiinassa ja Japanissa kohdunkaulan suu tukittiin öljytystä bambupaperista tehdyllä kiekolla. Kiinassa uskottiin 1100-luvulta alkaen, että seksin aikana liikkumatta makaava nainen ei tule raskaaksi.[2]

Vuonna 1900 valmistettu nykyaikaisen kondomin esiaste.

Kondomeja alettiin käyttää sukupuolitautien ehkäisyyn 1500-luvulla, jolloin Eurooppaa koettiin vakava syfilisepidemia. Pellavakondomin käyttöä suosittelivat esimerkiksi Gabriele Fallopio. 1700-luvulla kondomit valmistettiin eläimen kalvosta, mikä teki niistä vedenpitäviä ja siten huomattavasti aiempaa tehokkaampia. Muun muassa Casanovan kerrotaan ylistäneen keksintöä. Raakakumista opittiin valmistamaan kumia vuonna 1830-luvulla, ja uusi tekniikka otettiin pian käyttöön myös kondomien valmistamisessa. Synteettisten materiaalien käyttö alensi huomattavasti kondomien hintaa.[2]

Pessaari keksittiin 1800-luvulla ja spermisidien massatuotanto alkoi 1880-luvun lopulla. Myös emättimen peseminen yhdynnän jälkeen oli 1800-luvulla suosittu ehkäisymenetelmä.[2]

Laajamittainen ehkäisyvalistus alkoi 1800-luvun alussa. Hollantilainen lääkäri ja naisasianainen Aletta Jacobs perusti vuonna 1882[1] maailman ensimmäisen ehkäisyneuvolan.[8] Ehkäisyn yleistymisestä huolimatta aihe pysyi tabuna, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa säädettiin vuonna 1873 laki, joka kielsi ehkäisyvälineiden postittamisen, maahantuonnin ja osavaltiosta toiseen kuljettamisen. Käytännössä laki kielsi myös ehkäisyä käsittelevien tekstien, kuten tieteellisten aikakauslehtien, levittämisen postitse. Laki oli voimassa 1930-luvulle asti.[2]

Kuukautisia ja naisen lisääntymiselinten toimintaa opittiin kunnolla ymmärtämään vasta 1900-luvulla, mikä johti uusien menetelmien kehittämiseen. Samalla suhtautuminen ehkäisyyn muuttui myönteisemmäksi. Paavi Pius XII hyväksyi rytmimenetelmän vuonna 1951. Selibaatin ohella se on ainoa katolisille sallittu ehkäisymenetelmä. Kierukka keksittiin vuonna 1909 mutta yleistyi vasta 1960-luvulla, jolloin hormonikierukan keksiminen lisäsi menetelmän tehoa. Ehkäisypillerin suosio kasvoi huomattavasti 1960- ja 1970-luvuilla, mikä vähensi kondomin käyttöä ja osaltaan johti seksuaaliseen vallankumoukseen. 1980-luvulla alkanut HIV-epidemia lisäsi kondomien suosiota uudelleen.[2]

Neuvostoliitossa ehkäisyvälineiden saatavuus oli heikkoa, mikä johti aborttien yleistymiseen. Vuonna 1990 abortteja tehtiin 109 tuhatta naista kohden. Länsi-Euroopassa vastaava luku oli 20 aborttia tuhatta naista kohti tai vähemmän. Maailmanlaajuisesti ehkäisyvälineitä käyttävien pariskuntien osuus nousi 1900-luvun jälkipuoliskolla useilla kymmenillä prosenttiyksiköillä.[2]

Erityisesti lääketehtaat ovat investoineet miesten hormoniehkäisyn kehittämiseen vain vähän. Lääkekehittely on kallista, eikä lääkeyhtiöillä ole taloudellista kannustinta kehittää miehille menetelmää, koska asiakaspohja ja tuotteet naisille ovat jo olemassa.[10] Miesten ehkäisy olisi tärkeää sekä länsimaissa tasa-arvon takia että maailmalla väestönkasvun takia. Esimerkiksi rahoitusta WHO:n jo tutkimuksissa toimivaksi todettuun menetelmään ei löydy, koska sitä ei voi patentoida eikä siitä näin ollen ole kaupallista hyötyä.[11] Myös sivuvaikutukset ovat olleet esteenä. Miehille kehitetyillä toimivaksi todetuilla hormonivalmisteilla oli sivuvaikutuksia, kuten naistenkin hormonaalisilla menetelmillä. Tutkimukset lopetettiin koska miehille ehkäisystä aiheutuvia sivuoireita ei hyväksytä, kun taas naisille ne sallitaan, koska raskaudessakin olisi riskejä.[12]

Vasalgel on Yhdysvaltojen terveysstandardien mukaan valmistettu geeliehkäisymenetelmä, jonka tutkimukset ovat kliinisessä vaiheessa. Intiassa vastaava menetelmä RISUG kehitettiin jo vuosikymmeniä sitten. Menetelmä on edennyt ihmiskokeisiin asti, mutta vain Intiassa.[13] Ehkäisyyn tarkoitettu polymeerigeeli injektoidaan ruiskeen avulla miehen siemenjohtimeen, missä se toimii siivilän tavoin. Nesteet kulkevat edelleen siemenjohtimesta ja ejakulaatio on normaali, sillä polymeeri vahingoittaa vain siittiöitä, niin että ne eivät voi enää hedelmöittää munasolua. Ehkäisygeeli saattaa toimia jopa viisitoista vuotta, ja sen voi tarvittaessa liuottaa pois toisen ruiskutettavan valmisteen avulla.[14]