95 S 58–61

95 S 58–61, lempinimeltään Musti, on Suomen puolustusvoimien aikaisemmin käyttämä raskas sinko. Se oli pääasiassa jalkaväkiprikaatien kalustoa. Ase on saanut lempinimensä kovaäänisestä koiran haukahdusta muistuttavasta laukausäänestä. Raskas sinko on korvattu 2010-luvulla NLAW-ohjuksella.

Raskassinkoryhmä (johtaja oikealla) harjoituksissa Sodankylässä kesällä 1997.

Raskas sinko on kehitetty vuonna 1958 ja sen pyörillä varustettu jalusta on vuodelta 1961. Toimintaperiaatteeltaan ase on rekyylitön tykki, jossa taakse purkautuva suihku kumoaa rekyylin. Tulisuihku ja sen paineaalto ovat vaarallisia 30 × 20 metrin alueella eikä singolla näin ollen voi ampua suljetussa tilassa.[1]

Aseen kokonaispaino on 140 kg, josta putki 90 kg ja jalusta 50 kg. Kaliiperi on 95 mm. Suurin tehokas ampumaetäisyys liikkuvaan maaliin on 700 metriä ja paikallaan olevaan 1000 metriä. Singon ammus on patruuna, jossa kranaatti on kokonaisuus ajopanoksen kanssa. Hylsy on samalla seula, jonka muodostama paine-ero lähettää kranaatin matkaan. Vertailun vuoksi kevyessä singossa seula on erillinen ja vaihdettavissa.

Alkuperäinen ontelokranaatti läpäisee panssaria 300 mm ± 40 millimetriä.[1] Käytössä oli myös elävää voimaa sekä pesäkkeitä vastaan tarkoitettu sirpalekranaatti. Sen suurin ampumaetäisyys on noin 2000 metriä. Sirpalekranaatti voidaan ampua herkästi syttyvänä tai jäykkänä. Jäykkänä lentonopeuden täytyy hidastua äkillisesti esteeseen osuessa. Herkkänä sytytin toimii osuessaan esimerkiksi ruohonkorteen.

Panssarintorjuntalaukauksen paino on 10,2 kg josta kranaatin osuus on 4,6 kg. Sen lähtönopeus on 615 m/s Sirpalelaukauksen paino on 12,7 kg josta kranaatin osuus on 7,2 kg. Lähtönopeus on 400 m/s. Tulinopeus on 6−8 laukausta minuutissa.[1]

1990-luvulla singolle hankittiin uusi ampumatarvike joka paransi läpäisyä. Sen läpäisykyky oli 560 mm tasakoosteista panssariterästä. Tämä ontelokranaatti on varustettu vaunujen reaktiivipanssaroinnin läpäisyä helpottavalla kovalla kärjellä.

Tähtäimen kuvio ja etäisyydenmittausviiva kaavamaisesti. Tähtäysmerkistö ja etäisyysmittausviiva eivät ole oikeassa mittakaavassa toisiinsa. Viivastoa käytetään asettamalla alin viiva kohteen alareunaan. Etäisyys luetaan asteikolta kohteen yläreunasta.

Raskaan singon tähtäin on optinen. Tähtäin, sen tähtäyskuvio ja käyttöperiaate ovat samankaltaisia kuin kevyessä 55 S 55 -singossa tähtäyskuvion vastatessa raskaan singon ominaisuuksia. Vaakasuorat viivat ovat nopeuden ennakkomerkintöjä ja pystyviivat korotusmerkkejä panssarintorjunnalle. Suuremmat korotusmerkinnät ovat sirpalekranaateille. Kohteen etäisyys voitdaan mitata tähtäimen käyrillä sijoittamalla se käyrien väliin.[1]

Raskassinkoryhmään kuului kahdeksan miestä: johtaja, ampuja, lataaja/vara-ampuja, kaksi ammusmiestä, ryhmän varajohtaja sekä kaksi raskain ja kevyin kertasingoin varustautunutta sinkomiestä. Ryhmä liikutti asetta ja muuta tuliasemakalustoa usein juosten tai talvella hiihtäen, vetämällä niitä ahkiossa perässään. Tällöin saatettiin puhua leikkisästi esimerkiksi "mustin ulkoiluttamisesta".