Rappauspäre

Rappauspäre (myös rappaustikku tai laastipäre) on ohut, vajaa parimetrinen puusäle, jota käytettiin perinteisessä tikkurappauksessa kalkkirappauksen pohjana varmistamassa rappauksen tartunta alustaan.[1] Tikkurappausta käytettiin seinissä ja sisäkatoissa ennen metallisten rappausverkkojen käyttöönottoa. Rappauspäreistä naulattiin ristikko, joka rapattaessa jäi laastikerroksen sisään. Naulattaessa jätettiin yleensä kahden rappauspäreen väliin päreen levyinen rako. Tikkurappauksen tausta on hirsinen tai lautapintainen ulko- tai sisäseinä[2][3] tai lautapintainen kerrostalohuoneiston sisäkatto.[4]

Rappauspäreet valmistettiin joko sahaamalla rimoista tai halkaisemalla sopivasta suorasyisestä puukappaleesta. Sahattujen rappauspäreiden tavallisin koko tuumina oli 3/16" × 1" (noin 5 × 25 mm), mutta myös 1/4" × 1" (noin 6 × 25 mm) kokoisia valmistettiin. Ne olivat yleensä 2 ½–4 ½ jalan pituisia (noin 0,76–1,37 metriä).

Laastina tikkurappauksessa käytettiin kalkkilaasti, jota saatettiin lujittaa sementillä tai esimerkiksi lehmän karvoilla. Tikkurappauksen vaihtoehtona oli käyttää laastin lujitteena pitkiä kuivattuja ruokoja, jotka kiinnitettiin puiseen alustaan naulojen ja rautalangan avulla. Myös tehdasvalmisteisia kaisla- ja puurimamattoja oli saatavilla.

Tikkurappausta käytettiin yleisesti kerrostalojen kuormaa kantamattomissa kevyissä väliseinissä 1870-luvulta 1900-luvun alkuvuosikymmeniin asti. Puisen kerrostaloväliseinän rakenne oli joko rankaseinä tai niin sanottu Cloisson-seinä (cloison). Suomalaisrakentajien kloissoniksi kutsumassa väliseinässä oli rakennustelineistä tai puretuista puutaloista saatuja lankkuja pystyasennossa naulattuina päistään kiinni välipohjavasoihin kahta puolta. Kun purutäytteinen lankutuksesta tai 2–3 ristikkäisestä lautakerroksesta koostuva seinä rapattiin molemmin puolin tuli sen paksuudeksi rappauspärekerroksineen 15–20 senttimetriä.[5]

Lähteet
  • W. Keinänen: Puumiehen rakennusoppi. Porvoo 1925. Neljännen painoksen näköispainos nimellä Rakennusopin tietokirja, 2001 ISBN 951-0-25855-5 ja 2006 ISBN 951-0-31857-4.
  • Petri Neuvonen et al.: Kerrostalot 1880–1940. Helsinki 2002 ISBN 951-682-668-7.
  • Tapion taskukirja. Helsinki 1926.

Viitteet
  1. Toimisto Arkkitehtitoimisto Okulus. Arkistoitu 19.10.2014. Viitattu 19.10.2014.
  2. Kinnunen, Jukka: Tikkurappaus 2014. Helsingin Julkisivurappaus Oy. Viitattu 19.10.2014.
  3. Karjalainen, Jussi & Riippa, Tommi: ”4.6”, Jälleenrakennuskauden pientalon korjausopas, s. 43. Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate, 2010. ISBN 952-61-0069-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 19.10.2014).
  4. Ilonen, Pia: Kerrostalojen perusrakenteet ja talotekniikka 1880-luvulta nykypäivään Rakennusperintö.fi -portaali. Ympäristöministeriö, museovirasto ja muut toimijat. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.10.2014.
  5. Säily, Tiina: ”4.5.4 Cloison-väliseinä”, Korjausrakentamisen suunnitteluratkaisuja 1800–1950-luvuilla rakennettuihin rakennuksiin Suomessa. Suunnittelijan ohje., s. 13. Metropolia Ammattikorkeakoulu, insinöörityö. Helsinki: Tiina Säily, 2017. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.11.2018).
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.