Ranska yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa
Ranska on osallistunut yleisurheilun ulkoratojen täyden ohjelman Euroopan-mestaruuskilpailuihin ensimmäisistä, vuoden 1934 kisoista alkaen. Sen urheilijat saavuttivat yksittäisissä EM-kisoissa nollasta neljään kultamitalia, kunnes vuoden 2010 kisoissa Barcelonassa se voitti kahdeksan kultamitalia ja sijoittui mitalitilastossa alun perin toiseksi, mutta nousi myöhemmin ykköseksi venäläisurheilijoiden dopinghylkäyksien jälkeen. Mitalitilaston toiseksi se sijoittui Helsingissä 2012 viidellä kultamitalilla ja Zürichissä 2014 yhdeksällä kultamitalilla. Vuosien 1950 ja 2006 mitalitilastoissa se oli kolmas. Vain vuosien 1958 ja 1982 kisoissa maa on jäänyt ilman kultamitaleja, ja koko EM-kisahistoriassa se on kerännyt viidenneksi eniten kultamitaleja. EM-kilpailujen isäntämaana Ranska toimi vuonna 1938, jolloin miesten kisakaupunkina oli Pariisi.
| Sija |  |  |  | Yhteensä |
|---|---|---|---|---|
| 5. | 66 | 61 | 56 | 183 |
Suurin osa ranskalaisten Euroopan-mestaruuksista on peräisin juoksulajeista. Hypyissä ranskalaisurheilija on voittanut yhdeksän kertaa, otteluissa seitsemän kertaa, kävelyissä kolmasti ja heitoissa ei kertaakaan. Ensimmäinen ranskalainen Euroopan-mestari oli 5 000 metrin juoksun Torinossa 1934 voittanut Roger Rochard. Maan ensimmäinen Euroopan-mestaruuden saavuttanut nainen oli korkeushypyn vuonna 1946 voittanut Anne-Marie Colchen. Pikajuoksija Christophe Lemaitresta tuli vuonna 2010 Ranskan ensimmäinen kolminkertainen Euroopan-mestari, ja kaksi vuotta myöhemmin hän voitti vielä neljännen mestaruuden. Neljään mestaruuteen on yltänyt myös estejuoksija Mahiedine Mekhissi-Benabbad. Kolmeen mestaruuteen ovat yltäneet kävelijä Yohann Diniz, seiväshyppääjä Renaud Lavillenie ja pikajuoksija Muriel Hurtis-Houairi. Kaksinkertaisia mestareita ovat kestävyysjuoksija Michel Jazy, aitajuoksija ja neljännesmaileri Jean-Claude Nallet, pikajuoksijat Claude Piquemal, Roger Bambuck, Daniel Sangouma, Jean-Charles Trouabal, Marie-José Perec, Christine Arron, Sylviane Félix ja Marc Raquil, keskimatkojen juoksija Mehdi Baala, pituushyppääjä Éloyse Lesueur sekä seitsenottelija Antoinette Nana Djimou Ida. Näistä Diniz, Mekhissi-Benabbad, Lavillenie, Jazy, Baala, Lesueur ja Nana Djimou Ida ovat saavuttaneet kaikki mestaruutensa henkilökohtaisissa lajeissa. Lemaitren neljästä kultamitalista kolme on henkilökohtaisista lajeista.
Ranskan EM-mitalit kisoittain
| Kisavuosi ja -paikka | Kulta | Hopea | Pronssi | Yhteensä | Sijoitus mitalitilastossa |
|---|---|---|---|---|---|
| 1934 Torino | 1 | 3 | 1 | 5 | 6. |
| 1938 Pariisi / Wien | 1 | 1 | 1 | 3 | 8. |
| 1946 Oslo | 3 | 4 | 4 | 11 | 4. |
| 1950 Bryssel | 4 | 8 | 3 | 15 | 3. |
| 1954 Bern | 1 | 1 | 1 | 3 | 8. |
| 1958 Tukholma | 0 | 0 | 1 | 1 | 15. |
| 1962 Belgrad | 2 | 2 | 0 | 4 | 5. |
| 1966 Budapest | 4 | 3 | 7 | 14 | 4. |
| 1969 Ateena | 3 | 4 | 0 | 7 | 4. |
| 1971 Helsinki | 2 | 1 | 0 | 3 | 5. |
| 1974 Rooma | 2 | 2 | 0 | 4 | 6. |
| 1978 Praha | 1 | 0 | 1 | 2 | 9. |
| 1982 Ateena | 0 | 0 | 3 | 3 | 17. |
| 1986 Stuttgart | 1 | 1 | 2 | 4 | 7. |
| 1990 Split | 3 | 2 | 5 | 10 | 5. |
| 1994 Helsinki | 4 | 3 | 2 | 9 | 4. |
| 1998 Budapest | 2 | 1 | 1 | 4 | 10. |
| 2002 München | 4 | 1 | 2 | 7 | 4. |
| 2006 Göteborg | 4 | 1 | 3 | 8 | 3. |
| 2010 Barcelona | 8 | 6 | 4 | 18 | 1. |
| 2012 Helsinki | 5 | 4 | 5 | 14 | 2. |
| 2014 Zürich | 9 | 8 | 7 | 24 | 2. |
| 2016 Amsterdam | 2 | 5 | 3 | 10 | 8. |
| Yhteensä | 66 | 61 | 56 | 183 | 5. |
Ranskan menestyneimmät EM-kisaurheilijat
| Urheilija | Kulta | Hopea | Pronssi | Yhteensä | Vuodet | Lajit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Christophe Lemaitre | 4 | 2 | 2 | 8 | 2010–2014 | 100 metrin juoksu, 200 metrin juoksu, 4 × 100 metrin viestijuoksu |
| Mahiedine Mekhissi-Benabbad | 4 | 0 | 0 | 4 | 2010–2016 | 1 500 metrin juoksu, 3 000 metrin estejuoksu |
| Muriel Hurtis-Houairi | 3 | 0 | 0 | 3 | 2002–2014 | 200 metrin juoksu, 4 × 100 metrin viestijuoksu, 4 × 400 metrin viestijuoksu |
| Yohann Diniz | 3 | 0 | 0 | 3 | 2006–2014 | 50 kilometrin kävely |
| Renaud Lavillenie | 3 | 0 | 0 | 3 | 2010–2014 | seiväshyppy |
| Jean-Claude Nallet | 2 | 2 | 1 | 5 | 1966–1974 | 200 metrin juoksu, 400 metrin juoksu, 400 metrin aitajuoksu, 4 × 400 metrin viestijuoksu |
| Michel Jazy | 2 | 1 | 0 | 3 | 1962–1966 | 1 500 metrin juoksu, 5 000 metrin juoksu |
| Roger Bambuck | 2 | 1 | 0 | 3 | 1966 | 100 metrin juoksu, 200 metrin juoksu, 4 × 100 metrin viestijuoksu |
| Daniel Sangouma | 2 | 1 | 0 | 3 | 1990–1994 | 100 metrin juoksu, 4 × 100 metrin viestijuoksu |
| Jean-Charles Trouabal | 2 | 1 | 0 | 3 | 1990–1994 | 200 metrin juoksu, 4 × 100 metrin viestijuoksu |
| Christine Arron | 2 | 1 | 0 | 3 | 1998–2010 | 100 metrin juoksu, 4 × 100 metrin viestijuoksu |
| Antoinette Nana Djimou Ida | 2 | 1 | 0 | 3 | 2012–2016 | seitsenottelu |
| Claude Piquemal | 2 | 0 | 1 | 3 | 1962–1966 | 100 metrin juoksu, 4 × 100 metrin viestijuoksu |
| Marie-José Perec | 2 | 0 | 1 | 3 | 1990–1994 | 400 metrin juoksu, 4 × 400 metrin viestijuoksu |
| Sylviane Félix | 2 | 0 | 0 | 2 | 1998–2002 | 4 × 100 metrin viestijuoksu |
| Mehdi Baala | 2 | 0 | 0 | 2 | 2002–2006 | 1 500 metrin juoksu |
| Marc Raquil | 2 | 0 | 0 | 2 | 2006 | 400 metrin juoksu, 4 × 400 metrin viestijuoksu |
| Éloyse Lesueur | 2 | 0 | 0 | 2 | 2012–2014 | pituushyppy |
Lähteet
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 16. Kustannus-Notariaatti Oy, 1995.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 20. Kustannus-Notariaatti Oy, 1999. ISBN 952-5106-09-8.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 24. Kopijyvä Kustannus Oy, 2003.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 28. Sportti-Kustannus, 2007.
- Suomilammi, Jani (toim.): Statistics Handbook – Amsterdam 2016 (pdf) EAA. (englanniksi)
- Barcelonan 2010 EM-kisojen tulokset European Athletics. Viitattu 4.6.2017. (englanniksi)
- Helsingin 2012 EM-kisojen tulokset European Athletics. Viitattu 4.7.2012. (englanniksi)
- Zürichin 2014 EM-kisojen tulokset European Athletics. Viitattu 11.9.2015. (englanniksi)
- Amsterdamin 2016 EM-kisojen tulokset European Athletics. Viitattu 4.6.2017. (englanniksi)