Rannapungerja jõgi

Joen toinen nimitys ylä- ja keskijuoksulla on Roostoja, ja alajuoksulla Tagajõen yhtymiskohdan alapuolella sitä kutsutaan myös viimeisen 13 kilometrin matkalla Pungerja jõeksi. [3]

Joki virtaa kokonaan Peipsijärven pohjoisosista ylös vedenjakajalle ulottuvavalla Alutagusen alangolla [2]. Joena alku sijaitsee Mäetagusen ja Pagarin välisellä petoalueella Atsalamassa. Se alkaa pelto-ojana ja kasvaa purosta joeksi virraten yli 10 kilometriä etelään päin Jõugaan asti. Puolivälissä sen uoman varteen on kasattu Estonia kaevanduksen sivukivikasoja, jotka ovat joen kanssa kosketuksessa. Joen uoman meanderit on monin paikoin oikaistu suorilla rinnakkais uomilla. Väike-Pungerjassa sijaitsee kolme rinnakkaista selkeytysallasta, jossa Estonia kaevanduksesta jokeen joutuvaa maa-ainesta laskeutetaan altaiden pohjalle. Uoman varrella on nyt yhtä paljon metsäalueita kuin peltoalueita. Sõrumäen ja Jõugan jälkeen on vähintään toinen joenranta peltomaata. Täällä siihen yhtyy vasemmalta tuleva Jõuga peakraav. Iisakun luoteispuolella sijaitsee joenvarressa Täriveren kylä, jonka jälkeen joki joutuu metsä- ja suoalueelle. Joen suunta on lounainen Tudulinnaan asti. Osuuden alkutaipaleella jokeen yhtyvät pohjoisesta virtaavat Milloja ja Mäetaguse jõgi. Tästä alkaakin erittäin mutkitteleva osuus, joka päättyy Taga-Rootsojalle, jossa jokeen yhtyvät luoteesta tuleva Härjaoja ja kaakosta tuleva Iisaku peakraav. Aivan Tagajõen yhtymäkohdan yläpuolella sijaitsee säännöstelypato, jonka taakse on padottu Tudulinna paisjärv. Järvi on yli kolme kilometriä pitkä, mutta se on vain jokilaakson levyinen. Tagajõen vuoksi alajuoksun jokilaakso on leveä tulvatasanko, jolla on leveyttä 200–650 metriä. Joki mutkittelee täällä koko jokilaakson leveydeltä. Vielä joensuussakin mutkittelusta on jäänyt useita uomia, jotka pilkkovat Rannapungerjan kylän moneen osaan.[1][lower-alpha 1]

Rannapungerja jõgi ja sen sivujoet toimivat ennen toista maailmansotaa Alutagasen metsämaiden puutavaralle uittoreittinä. Tukit uitettiin metsistä alas joensuulle, missä niitä lastattiin proomuihin laivattavaksi Peipsijärven rannikkosatamiin sahattavaksi.[2]

Joen pääuomaan rakennettiin vuosina 1947–1949 pieni jokivoimalaitos, jossa on pudotusta kuusi metriä. Padon taakse on muodostunut jokilaaksoon 3,4 kilometriä pitkä, mutta samalla hyvin kapea patojärvi. Järven nimi on Tudulinna paisjärv ja sen voimalaa kutsutaan nimellä Tudulinnan vesivoimalaitos. Se seisahtui 1960-luvulla, mutta se on käynnistetty uudestaan vuonna 1989 tehdyn peruskunnostuksen jälkeen ja se tuottaa taas sähköä.[4]

Alutagusen matalikon ylärinteillä alettiin 1960-luvulla kaivamaan palavaa kiveä, jonka onkaloihin ja sivukivikasoihin tunkeutunutta vettä pumpattiin Rannapunkerja jõgeen tai sen lyhyeen sivuhaaraan Millojaan.[5][6]