Randy Rhoads

Randy syntyi 6. joulukuuta 1956 St. Johnin sairaalassa, Santa Monicassa, kolmilapsiseen perheeseen.[1] Hän aloitti kitaransoiton seitsemänvuotiaana. Teini-ikäisenä hän soitti eri yhtyeissä ja 1970-luvun puolivälissä hän perusti yhdessä ystävänsä Kelly Garnin ja Kevin DuBrowin kanssa Quiet Riot -yhtyeen. Rhoads työskenteli myös kitaransoiton opettajana äitinsä koulussa Hollywoodissa Quiet Riotissa soittamisen sivussa ja ennen liittymistä Ozzy Osbournen yhtyeeseen. Yhtye keikkaili ahkerasti Los Angelesin klubeissa ja sai levytyssopimuksen CBS-yhtiöltä. Yhtye teki kaksi albumia, jotka molemmat julkaistiin vain Japanissa. Levyt ovat nykyään keräilyharvinaisuuksia. Ahkerasta yrityksestä huolimatta yhtye ei tehnyt varsinaista läpimurtoa ja vuonna 1979 alkoivat erimielisyydet nousta pintaan.[2][3][4][5]

Samana vuonna Ozzy Osbourne erotettiin Black Sabbathista ja hän alkoi managerinsa johdolla suunnitella soolouraa. Osbourne asui tuolloin Los Angelesissa ja ensimmäinen muusikko, jonka hän sai riveihinsä, oli nuori basisti nimeltä Dana Strum. Strum oli soitellut yhtyeensä kanssa samoilla klubeilla kuin Quiet Riot ja vakuutti Ozzylle, että Rhoads olisi juuri oikea mies Ozzyn yhtyeeseen. Rhoads ei aluksi ollut ollenkaan kiinnostunut asiasta, koska ei ollut koskaan pitänyt Black Sabbathin musiikista, mutta Strumin päättäväinen asenne ja Quiet Riotin huono tilanne saivat Randyn pään kääntymään. Koesoiton jälkeen Randy Rhoadsista tuli Ozzy Osbournen kitaristi.[6][7]

Ensimmäiseksi kokoonpanoksi vakiintui lopulta Ozzy Osbourne, Randy Rhoads, Bob Daisley (Rainbow) ja Lee Kerslake (Uriah Heep). Yhtye nauhoitti ensimmäisen albumin Blizzard of Ozz alkuvuodesta 1980 ja se julkaistiin saman vuoden syksyllä. Levy nousi Englannin listoilla sijalle 7. Rhoadsin klassisen musiikin vaikutteet tulevat esille muun muassa kappaleissa "Mr. Crowley", "Crazy Train" ja "Suicide Solution". Rhoadsin akustisen kitaran soittoa kuullaan kappaleissa "Revelation (Mother Earth)" ja "Dee".[7][6]

Yhtye lähti keikkailemaan ja loppuvuodesta yhtye alkoi tehdä Diary of a Madman -albumia. Albumin valmistuttua vuoden 1981 alkupuoliskolla Daisley ja Kerslake erotettiin ja tilalle otettiin rumpali Tommy Aldridge sekä entinen Quiet Riot -basisti Rudy Sarzo. Tällä kokoonpanolla lähdettiin ensimmäiselle varsinaiselle Amerikan kiertueelle. Diary of a Madman julkaistiin loppuvuodesta 1981 hyvällä menestyksellä. Rhoadsin kitarointi sai jälleen kehuja ja erityisesti nimikappaleen slaavilaiset sävyt sekä muun muassa "Over The Mountain" osoittivat Rhoadsin taidot. Joulukuussa 1981 alkoi suuri Diary of a Madman -kiertue. Mukana oli suuri lavarakennelma, johon kuului linna sekä kääpiö, joka hirtettiin joka keikan aikana. Lisäksi lavakokoonpanoon liittyi kosketinsoittaja Don Airey. Kiertueen aikana Rhoads osallistui eri kaupungeissa pidettäville kitaratunneille kehittääkseen itseään soittajana. Hän ei pitänyt "rock'n'roll -elämäntyylistä", jota varsinkin Ozzy Osbourne eli kiertueiden aikana. Hänen tarkoituksenaan oli kiertueen päätyttyä jättää Osbournen yhtye ja lähteä opiskelemaan klassista kitaransoittoa yliopistoon. Tiettävästi Rhoads suunnitteli myös sooloalbumin tekemistä.[7][6]

Rhoads esiintyi viimeisen kerran 18. maaliskuuta 1982 Civic Coliseumilla, Knoxvillessä. Kosketinsoittaja Don Airey on muistellut konsertin olleen soitannollisesti kiertueen parhaita.

19. maaliskuuta 1982 kiertue saapui Leesburgin kaupunkiin Floridassa. Kiertuebussissa matkustanut yhtye pysähtyi Flying Baron Estates Airportin lentokenttäalueen reunalle pitämään taukoa. Bussinkuljettaja Andrew Aycock omisti lentolupakirjan ja päätti tehdä lentoja alueella olleella pienkoneella. Ensimmäisellä lennolla mukana olivat kiertuemanageri Jake Duncan ja kosketinsoittaja Don Airey. Toiselle lennolle lähtivät Randy Rhoads ja yhtyeen maskeeraaja Rachel Youngblood. Aycock päätti tehdä uhkarohkean tempun syöksymällä läheltä bussia ja onnistuikin kolmesti. Neljännellä kerralla koneen siipi osui bussiin ja kone lensi suoraan lähellä olevaan taloon ja räjähti välittömästi. Kaikki kolme koneessa ollutta saivat surmansa.[8][9]

Rhoads haudattiin San Bernardinoon, Kaliforniaan. Hänen tilalleen Osbournen yhtyeen kitaristiksi valittiin Gillan-yhtyeessä soittanut Bernie Tormé.[10] Vuonna 1987 Rhoadsin kunniaksi julkaistiin livealbumi Randy Rhoads Tribute, joka sisälsi Ozzyn esiintymisiä Rhoadsin kanssa vuosilta 1980–1981, sekä varhaisen studioversion debyyttialbumin instrumentaalikappaleesta "Dee".

Rhoads on ollut suunnannäyttäjä monille heavy-kitaristeille, kuten Alexi Laiho (Children of Bodom), Dimebag Darrell (Pantera, Damageplan, Rebel Meets Rebel), Yngwie Malmsteen, Marty Friedman (Megadeth), Zakk Wylde (myöhemmin myös Ozzyn yhtyeessä), Kirk Hammett (Exodus, Metallica) ja Daron Malakian (System of a Down, Scars on Broadway). Omiksi vaikuttajikseen hän oli maininnut Mountainin Leslie Westin, Alice Cooperin yhtyeessä soittaneen Glen Buxtonin, Beebop Deluxen Bill Nelsonin, David Bowien yhtyeessä soittaneen Mick Ronsonin ja Deep Purplen Ritchie Blackmoren. Hän ihannoi myös Eddie Van Halenia. Randy Rhoads suunnitteli myös oman kitaramallinsa, joka kantaa hänen nimeään. Ozzy Osbourne on sanonut Rhoadsin olleen ainoa "aito" muusikko, joka on soittanut hänen yhtyeessään.

• Quiet Riot  (1978)
• Quiet Riot II  (1978)
• The Randy Rhoads Years  (1993, live- ja studionauhoituksia 1977–1979)

• Blizzard of Ozz  (1980)
• Mr. Crowley  (1981, live-ep, kuvalevy)
• Diary of a Madman  (1981)
• Randy Rhoads Tribute  (1987, nauhoitettu 1980–1981)