Ram Jethmalani

Ram Jethmalani (14. syyskuuta 1923 – 8. syyskuuta 2019) oli intialainen asianajaja ja poliitikko, joka tunnettiin maansa kalleimpana lakimiehenä. Lakiuransa aikana hän oli mukana useissa merkittävissä oikeustapauksissa. Poliitikkona hän toimi oikeusministerinä Atal Bihari Vajpayeen hallituksissa sekä palveli parlamentaarikkona Rajya Sabhassa useita kausia.

Ram Jethmalani
Intian oikeusministeri
kesäkuu 1999 – 23. heinäkuuta 2000
Edeltäjä	M. Thambidurai
Seuraaja	Arun Jaitley
16. toukokuuta 1996 – 1. kesäkuuta 1996
Edeltäjä	Kotla Vijaya Bhaskara Reddy
Seuraaja	Ramakant Khalap
Intian kaupunkikehitysministeri
19. maaliskuuta 1998 – 14. kesäkuuta 1999
Henkilötiedot
Syntynyt	14. syyskuuta 1923 Shikarpur, Brittiläinen Intia
Kuollut	8. syyskuuta 2019 (95 vuotta) New Delhi, Intia
Tiedot
Puolue	Rashtriya Janata Dal (vuodesta 2016)
Muut puolueet	Intian kansanpuolue (1980–1985, 2010–2013) Pavitra Hindustan Kazhagam (1995) Janata Dal (1989–1993)
Tutkinnot	Bombayn yliopisto
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jethmalani syntyi 14-vuotiaalle äidille Shikarpurissa, nykyisen Pakistanin alueella vuonna 1923. Hänen isänsä ja isoisänsä olivat lakimiehiä, joiden esimerkkiä seuraten hän valmistui bachelor of laws (LL.B.) -tutkinnolla 17-vuotiaana. Asianajajana ei saanut tuolloin työskennellä alle 21-vuotiaana, mutta hänelle annettiin erityisoikeus harjoittaa ammattiaan 18-vuotiaana. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Karachissa sijainnut lakiyritys, jonka hän perusti ystävänsä A. K. Brohin kanssa. Intian jaon yhteydessä Brohi kehotti häntä pakenemaan maasta vuonna 1948, jonka seurauksena hän siirtyi Intiaan. Brohista tuli myöhemmin Pakistanin oikeusministeri.[1]

Intiassa hän joutui Bombayn pakolaisleirille ja joutui suorittamaan lakiopintonsa uudestaan Bombayn yliopistossa.[1] Vuonna 1959 hän saavutti huomiota merivoimien komentaja K. M. Nanavatin oikeustapauksen yhteydessä. Nanavati oli saanut murhasyytteet ammuttuaan vaimonsa rakastajan Prem Ahujan ja antauduttuaan poliisille oma-aloitteisesti. Jethmalani oli mukana Ahujan siskon palkkaamassa lakimiesryhmässä edustamatta kumpaakaan osapuolta, tapauksessa mukana olemisen katsotaan kuitenkin edistäneen hänen uraansa.[2] Poliittisesti hän aktivoitui vuonna 1967 tukemalla V. K. Krishna Menonia parlamenttivaaleissa.[1]

Jethmalani asettui itse ehdolle sitoutumattomana vuonna 1971, saaden tukea Shiv Sena ja Bharatiya Jan Sangh -puolueilta. Ensimmäiset vaalit olivat hänelle tappio. Pääministeri Indira Gandhin julistettua kansallisen hätätilan (1975–1977) hän pakeni Kanadaan kymmeneksi kuukaudeksi. Palattuaan takaisin Intiaan vuonna 1977 hänet äänestettiin Lok Sabhaan ensimmäisen kerran.[3] Hänet valittiin toiselle kaudelleen vuonna 1980.[1] Vuonna 1987 hän perusti oman puolueensa Bharat Mukti Morchan, jonka ehdokkaana hän pyrki epäonnistuneesti presidentiksi.[4] Atal Bihari Vajpayeen hallituksissa hän toimi kahdessa ministerin tehtävässä. Vuosina 1998–1999 hän oli kaupunkikehitysministeri, kunnes joutui eroamaan tekemänsä hallinnollisen virheen takia. Oikeusministerinä hän toimi 1999–2000, kunnes erosi tehtävästä.[5] Vuonna 2006 hänet valittiin kolmannelle kaudelleen Rajya Sabhaan.[6]

Vuonna 2010 hänet valittiin Rajasthanin edustajaksi Rajya Sabhaan Intian kansanpuolueen jäsenenä.[3] Hän aiheutti kahden vuoden kuluttua kohua kutsumalla Ramaa huonoksi aviomieheksi. Samassa yhteydessä hän arvosteli toisen Ramayana-eepoksen hahmon Lakshmanan olleen vielä huonompi.[7] Hänen välinsä puolueeseen heikkenivät samana vuonna hänen arvostellessaan puheenjohtaja Nitin Gadkaria ja vaatiessaan tämän eroa. Hänen mukaansa Gadkarin tuli erota korruptioepäilysten vuoksi.[8] Gadkari erotti hänet puolueesta riidan päätteeksi.[9]

Vuonna 2016 hänet äänestettiin Rajya Sabhaan edustamaan Biharia Rashtriya Janata Dalin jäsenenä.[10] Viimeisinä elinvuosinaan hän arvosteli pääministeri Narendra Modia ja kertoi ainoan tavoitteensa olevan päästä hänestä eroon.[11] Hän ilmoitti katuvansa sitä, että on koskaan uskonut Modin olevan pätevä toimimaan pääministerinä.[12] Vuoden 2019 parlamenttivaalien voittajaksi ja uudeksi pääministeriksi hän toivoi Mamata Banerjeeta.[13]