Rakkaani, paholainen

Kirjan tapahtumat sijoittuvat yli kymmeneksi vuodeksi Etelä-Englantiin 1920- ja 1930–luvuilla. Tapahtumat kerrotaan Lina Aysgarthin näkökulmasta. Tämä on kertomuksen alussa vielä omaa skottilaista sotilassukua McLaidlaw, 28-vuotias ja asuu perheineen Dorshetshiren maaseudulla Abbot Monckfordin kylässä.

Linan isä on kenraali McLaidlaw, joka on sukua Robert de Brucelle. Linalla on nuorempi ja kauniimpi sisar Joyce. Joyce on ollut pari vuotta naimisissa kuuluisan kirjailija Cecil Wiltonin kanssa, ja heillä on jo kaksi lasta, Robert ja Armorel. Perhe asuu Lontoossa Hampsteadissa, Hamilton Terracessa.

Keväisellä Cotherstonen tyttöjen järjestämällä huviretkellä Lina tutustuu 27-vuotiaaseen Johnnie H. C. Aysgarthiin, joka on saapunut Barnardien seurassa. Johnniella on sekä miellyttävä ulkonäkö että käytös, mutta on muuten varaton tyhjäntoimittaja, älyllisesti hieman yksinkertainen ja vailla ammattikoulutusta. Naisten lisäksi hän tuntee hevoset, ja tarinan edetessä joutuu tavan takaa rahavaikeuksiin vedonlyönnin seurauksena. Johnnie on sukua puolelle Englannin aatelistosta ja asuu vieraana Penshazessä serkkujensa Middlehamien luona. Hän on varallisuutensa menettäneen Sir Thomas Aysgarthin nuorin poika. Kymmenen päivää myöhemmin Fraserin naisväki on menossa sunnuntaikirkkoon Johnnien kanssa, ja tämä vaatii että terassilla havaittu Lina on otettava mukaan. Kirkon ovella Johnnie käännyttää Linan kävelylle.

Ennen Johnnien tapaamista Linalla oli ollut vain yksi suhde, kaksi vuotta sitten naapuripiirikunnan nuhteettomaan maanomistajaan. Tämä ei kuitenkaan ollut henkisesti Linan tasolla ja Lina oli alistunut ikäneidon kohtaloon. Nyt Johnnien tapaaminen johtaa kuitenkin parin kuukauden päästä kihloihin ja syyskuussa naimisiin. Lina epäilee riittävyyttään Johnnielle ja on mustasukkainen tämän aikaisemmille rakkauksille. Linan vanhemmat puolestaan epäilevät, että Johnnie on kiinnostunut Linasta vain siksi, että tälle on isoisän testamentissa määrätty 50 000 puntaa isän kuollessa.

Seitsemän viikon häämatka suuntautuu Linan opiskelukaupunkiin Pariisiin. Vierailun lopulla Lina huomaa Johnnien olevan moraaliltaan kevytmielinen, kun hän huiputtaa Café de la Paixin tarjoilijalta vaihtorahoja. Ja edellisenä päivänä Johnnie oli luultavasti jättänyt lounaan maksamatta. Nyt Voisinissa nautitun lounaan jälkeen Johnnie lepyttää Linaa ostamalla tälle kalliit tohvelit. Johnnie on muutenkin tuhlaavainen. Lina on kuitenkin onnellinen vapautuessaan rakastavan miehensä seurassa. Johnnie nimittää vaimoaan lempinimellä "pikku marakatti".

Palattuaan Englantiin lokakuun lopulla pari muuttaa 60 mailin päähän Linan kotikylästä, lähemmäs Lontoota, Upcotteryyn, suurelliseen vuokrataloon Dellfield. Kuuden viikon jälkeen Johnnie ilmoittaa olevansa rahaton. Hän oli lainannut 1000 puntaa häämatkaan. Myös uuden kodin korjauskustannukset ja huonekalut ovat maksamatta. Johnnie on ilmeisesti aikonut elää lähinnä vaimonsa kustannuksella, kun tämä saa isältään 500 punnan vuotuisavustuksen. Johnnie aikoo lainata Middlehamilta, mutta Lina kehottaa miestään työnhakuun, ja tämän etäinen sukulainen, kapteeni Melbeck, ottaakin Johnnien tilanhoitajaksi. Johnnien toimisto on 20 mailin päässä Bradstowen tilalla. Lina lainaa isältään voidakseen maksaan Johnnien velat.

Oltuaan kaksi vuotta naimisissa Linasta on tullut hyvä emäntä ja nytkin pariskunta on järjestänyt tenniskutsut, lähinnä ensivierailulla olevan Cecilin kunniaksi. Paikalla ovat lisäksi Joyce, Edith Farroway ja sisarensa Mary, Bob Farroway, Winnie Treacher, Martin Caddis, lady Fortnum, Harry ja Freda Newsham, majuri Scargill ja Janet Caldwell. Lady Fortnumin timanttikaulakoru häviää ja myöhemmin Lina löytää sen Johnnien tennishousujen taskusta.

Noin viikon päästä Lina huomaa jalokivisormuksensa kadonneen. Onneksi Linan jalokivet oli Johnnien kehotuksesta vakuutettu puolisen vuotta sitten täydestä arvostaan. Sisäkkö Ella irtisanotaan, vaikkei näyttöä ole, ja tämän tilalle tulee Ethel. Johnnie olisi halunnut korvausrahat johonkin hankkeeseensa, mutta Lina pitää päänsä ja ostaa uuden sormuksen.

Johnnien varakas koulu- ja huonetoveri Gordon Cochraine 'Beaky' Thwaite tulee vierailulle ohikulkumatkalla. Hän asuu naimattomana noin 300 mailin päässä Yorkshiressä Penshaze Courtissa. Linan mielestä hän on kuin suoraan P. G. Wodehousen sivuilta. Beaky kertoo nähneensä Johnnien vuosi sitten Newburyssä hevoskilpailuissa ja Johnnie oli hävinnyt melkoisen summan. Johnnie oli myös kerskunut vaimonsa rahoilla. Beaky kertoo myös kuinka koulun etevimpänä pinnarina tunnettu Johnnie oli voittanut Jesaja-kilpailun nähtyään järjestäjänä ollessaan kysymykset etukäteen rehtorin kansliassa. Tämän lisäksi Johnnie on syyllistynyt koulussa tovereidensa rahojen näpistyksiin ja häntä on pyydetty eroamaan lukuvuosi ennen loppututkintoa.

Kolmen Upcotteryssa vietetyn vuoden jälkeen vaikuttaa siltä, että Linan oli onnistunut muuttaa Johnnie hyödylliseksi, työtätekeväksi yhteiskunnan jäseneksi. Mutta sitten Johnnie ilmoittaa myyneensä Linan äidiltä saadut Hepplewhite-tuolit Melbeckien amerikkalaiselle tuttavalle ja joutuu myöntämään käyttäneensä rahat vedonlyöntivelkoihinsa. Myöhemmin Lina huomaa tuolit Bournemouthissa Marshallin antikvariaatissa, jonne Johnnie on ne myynyt. Lina vaikenee asiasta.

Seuraavaksi Janet on läsnä kun Johnnie tuo Linalle Bournemouthista tuliaisiksi koruja ja vaatteita. Hän kertoo voittaneensa 4000 puntaa vedonlyönnissä Grand National–hevoskisoissa. Rahoista puolet menee kuitenkin Johnnien velkoihin. Lina saa sekin menetetyistä tuoleista. Voittorahojen turvin pariskunta lähtee kolmen viikon lomalle Etelä-Ranskaan, Antibesiin. Johnnie häviää oman osuutensa rahoista karattuaan Monte Carloon.

Lina ja Johnnie ovat olleet neljä vuotta aviossa. Lina kuulee Freda Newshamilta, että Johnnie oli ollut Merchesterissä kilpa-ajoissa ja nähty Janetin seurassa. Johnnie kertoo olleensa paikalla vain katsojana. Lina pyytää Janetia kertomaan jos vastaavaa vielä tapahtuu. Viikon kuluttua Lina huomaa timanttisormuksensa kadonneen. Johnnie kertoo vakuuttaneensa sen täydestä arvosta. Keittäjätär närkästyy ilmeisistä epäilyistä ja lähtee talosta. Käy ilmi, että paljon muutakin on kateissa. Johnnie ei halua sotkea poliisia asiaan. Lina aavistaa pahinta ja löytääkin kadonneita tavaroita Marshallin antiikkitavaroiden myymälästä. Johnnie myöntää syyllistyneensä vedonlyöntiin puolen vuoden ajan. Riidan jälkeen Johnnie vakuuttelee vedonlyöntisysteeminsä toimivan ajan mittaan.

Lina ottaa yhteyttä kapteeni Melbeckiin ja kuulee, että Johnnie on kaikessa hiljaisuudessa erotettu työstään yli kuusi viikkoa sitten, koska tämä oli kavaltanut lähes 2000 puntaa. Seuraavana jouluna Lina miehineen vierailee lapsuuskodissaan ja Linan isä, kenraali McLaidlaw kuolee verisuonten kalkkeutumisen aiheuttamaan aivohalvaukseen. Kuuden avioliittovuoden jälkeen Johnnie tuntuu rauhoittuneen maalaisherrasmieheksi. Hän on innostunut puutarhanhoitoon, peltoviljelyyn ja kantakirjakarjan kasvatukseen. Hänestä on myös tullut piirikunnanneuvos ja rauhantuomari. Lopulta kuitenkin Johnnie ryhtyy myös väärentäjäksi. Lina saa nimittäin The Southern Counties Bankilta pyynnön varmentaa sekin, jonka allekirjoitus poikkeaa Linan tavanomaisesta.

Sitten Freda pyytää Linaa mukaansa Pensworthyyn noin kahdenkymmenen mailin päähän. Freda oli jo aiemmin kertonut, että sisäkkö Ella on nyt siellä naimisissa ja hoitaa miehensä sekatavaraliikettä. Vierailtuaan kaupassa Lina näkee myös Ellan noin viisivuotiaan pojan ja tajuaa, että pojan isä on Johnnie. Heti palattuaan kotiin Lina kuulee Johnnien ja parhaan ystävänsä Janet Caldwellin välisen romanttisen kohtauksen. Johnnie kerskuu sitten riidan päätteeksi olleensa suhteissa myös Fridan ja neljän muun kylän tytön kanssa. Hän myös syyttää Linaa suhteesta Martin Caddisiin. Tämä on ollut tekemisissä Linan kanssa luetuttamalla tällä romaaninsa käsikirjoitusta.

Lina lähtee Lontooseen sisarensa Joycen luo aikeissa ottaa avioero. Joyce käy sulkemassa Dellfieldin ja palveluskuntakin on irtisanottu. Johnnie asuu kuulemma Bournemouthissa. Joyce myös palkkaa yksityisetsivän hankkimaan todisteet avioerokannetta varten. Lina ei vielä kuitenkaan lopeta miehensä avustusta.

Parin viikon kuluttua Lina tutustuu Kensingtonissa ateljee- ja naamiaiskutsuilla 33-vuotiaaseen lahjakkaaseen kuvataiteilija Ronald Kirbyyn. Lina itse on nyt 36-vuotias. Kirby asuu Westminsterissä, mutta hänellä on ateljee Chelseassa. Kirby aikoo naimisiin Linan kanssa, mutta pari päätyy vielä kuukauden miettimisaikaan. Saattaakseen Linan ja Ronaldin jälleen yhteen Joyce järjestää kutsut. Lina palaa kuitenkin lopulta Johnnien luo tietyin ehdoin, kun tämä ilmestyy häntä hakemaan. Saadakseen Linan isäntäväen poistumaan talosta Johnnie oli lähettänyt valheellisen sähkeen, että näiden poika Robert on sairastunut koulussaan Surreyssa. Lina ehti olla Hamilton Terracessa kaksi kuukautta.

Palattuaan Upcotteryyn Lina tekee sovinnon Janetin kanssa. Hän vierailee nyt alussa Lontoossakin useammin ja tapailee tällöin myös Ronaldia. On vuosi 1932. Johnnie ottaa yhteyden Beaky Thwaiteen ja saa tämän rahoittajaksi tonttikaupoille Bournemouthissa. Suunnitelma rikastua tällä tavoin nousukauden tullessa epäonnistuu. Beaky on myös muuttanut puntia dollareiksi New Yorkissa, vaikka näin kriisiaikana Englannista ei saisi viedä valuuttaa. Johnnie aikoo ottaa oman osansa voitosta vaihtokurssin muuttuessa. Voittorahat talletetaan sitten pariisilaiseen pankkiin.

Kolmen kuukauden kuluttua, oltuaan kahdeksan vuotta naimisissa Lina löytää miehensä muistikirjan, jossa on merkintöjä verisuonten kalkkeutumisesta, angina pectoriksesta ja aivoverenvuodosta. Johnnien omista merkinnöistä Lina päättelee, että tämä on aiheuttanut Linan sydänsairaan isän kuoleman lähes kolme vuotta sitten houkuttelemalla tämän portviinin vaikutuksen alaisena kokeilemaan omaa lempitemppuaan, niin sanottua kolmen tuolin temppua.

Lina lähtee Upcotterystä Ronaldin luo, mutta kääntyy takaisin jo Waterloon asemalla kuullessaan, että Ronald on mennyt kihloihin. On kulunut neljä vuotta Linan isän kuolemasta. Beaky alkaa vierailla Upcotteryssa useammin Johnnien pyynnöstä. Lina varoittaa Beakya, että tämän tulisi huolehtia yhteisistä liikeasioista enemmän eikä jättää niitä Johnnien hoidettaviksi. Ollessaan katsomassa myytävänä olevaa maapalasta meren rannalla Johnnie pelastaa Beakyn hengen, kun tämä on epähuomiossa peruuttamassa Bentleynsä alas kalliojyrkänteeltä. Jälkeenpäin Lina tulee ajatelleeksi, että Johnnie toimi hengenpelastajana vain siksi, että vielä ei ollut sopiva hetki Beakyn kuolla. Beakyn lähdettyä Johnnie saa sähkeen, jossa hänen veljensä Alec pyytää tapaamiseen Lontooseen. Todellisuudessa sähkeen lähettäjä on Beaky.

Lehdessä olleesta uutisesta Lina tulee siihen tulokseen, että Johnnie on aiheuttanut Beakyn kuoleman pariisilaisessa huvittelupaikassa. Kyseessä oli vedonlyönti siitä, pystyisikö Beaky juomaan puolen litran annoksen konjakkia kerralla. Lina löytää nyt Johnnien vedonlyöntikirjan, josta selviää, että tämä on lyönyt jatkuvasti vetoa kahdeksan vuoden ajan ja on velkaantunut. Johnnie on lainannut rahaa myös viittaamalla vaimonsa testamenttiin. Velkojien kirjeet uhkaavat petossyytteellä ja pidätyksellä. Beakyn Pariisiin tallentamat rahat olisivat riittäneet velkojen maksuun. Linalla on huono omatunto, kun ei ole estänyt Beakyn kuolemaa. Hän uhkaa jättää Johnnien jos tämä vielä velkaantuu.

Lähistölle Mayburyyn neljän mailin päähän on tullut kesähuvilan omistajaksi rikoskirjailija Isobel Sedbusk, josta tulee Linan ja Johnnien ystävä. Sedbusk on tehnyt muun muassa kirjan Surkea Kuolema ja parista on myyty filmausoikeudetkin. Kerran Sedbusk kertoo Linalle lainanneensa Johnnielta Rugelyn kirjaa William Palmerin elämä. Tämä oli sarjamurhaaja ja yksi uhri, Abbey, oli surmattu samalla tavalla kuin Beaky.

Johnnie kiinnostuu vakuutuksista ja saa nyt 39-vuotiaan Linan ottamaan ylisuuren kuolemanvaravakuutuksen Johnnielle mahdollisesti koituvan perintöveron peittämiseksi. Vedonlyöntikirjasta Lina huomaa, että Johnnie on jälleen aloittanut pelaamisen. Uusia merkintöjä ei kuitenkaan ilmesty, koska Johnnie on huomannut Linan tutkivan kirjaa. Tässä vaiheessa Linan tuttaviin kuuluu lady Royde, joka on Johnnien kaukaisen sukulaisen leski. Uusi tulokas on rouva Forcett, omaa sukua Langthwaite, Gloucestershiren sukuhaaraa.

Beakyn kuoleman jälkeen Linan ja Johnnien suhde vaikuttaa ihanteelliselta. Johnnie on alkanut viettää yhä enemmän aikaa vaimonsa kanssa. Kerran Lina on kuitenkin torjunut Johnnien pyynnön saada lainaksi 5000 puntaa johonkin liikesuunnitelmaan. Isobelin myötä Johnnie innostuu salapoliisiromaaneista ja keskustelee alituisesti Isobelin kanssa uusista murhamenetelmistä. Lina huomaa, että hänen testamenttiaan on tutkittu. Hän löytää myös Johnnielta velkojien papereita, joissa hyväksytään rouva Aysgarthin allekirjoittamat tunnusteet.

Lina alkaa epäillä että Johnnie suunnittelee myös hänen itsensä murhaamista selviytyäkseen rahavaikeuksistaan. Lina alistuu kohtaloonsa varsinkin, kun hän lopulta huomaa olevansa raskaana. Hän ei tahtoisi, että Johnnie jatkaa olemassaoloaan lapsessaan. Isobel Sedbuskilta Lina kuulee, että Johnnie on urkkinut tältä tietoonsa jokapäiväisessä käytössä olevan alkalin, jonka sydämen pysäyttävä myrkyllisyys on pidetty salassa. Lina on edelleen rakastunut mieheensä ja tunne on molemminpuolinen. Lina ojentaakin Isobelille kirjeen, joka on avattava kuoleman jälkeen. Kirjeessä Lina kertoo tekevänsä itsemurhan aiemmin mainitulla aineella, jonka Johnnie on muka paljastanut. Lina ei kuitenkaan tee itsemurhaa, vaan odottaa Johnnien toimivan. Linan sairastuttua influenssaan Johnnie tuokin lasin, jossa on maitoa ja soodaa. Lina tyhjentää lasin ja pyytää viimeistä suudelmaa sekä lähettää Johnnien ulos huoneesta, jotta tämän ei tarvitsisi nähdä aiheuttamaansa kuolemaa.

Kirjan tarinaan sisältyy pari tahatonta tai tahallista epäloogisuutta. Sivulla 269 nimittäin kerrotaan, että Johnnie "oli aivan yhtä innokas kuin Isobel löytämään jonkin virheen (salapoliisiromaanin) juonesta." Sivulla 103 kerrotaan, että sisäkkö Ethel on eronnut puoli vuotta sitten mennäkseen naimisiin. Sivulla 246 samanniminen sisäkkö on kuitenkin Linan palveluksessa. Sivulla 247 Lina puhuu viskistä, mutta seuraavalla sivulla se muuttuu Isobelin suussa konjakiksi.

• Francis Iles: Rakkaani, paholainen. Toinen painos. WSOY: Juva, 1990. ISBN 951-0-16333-3.