Rakennusjärjestys

Rakennusjärjestys on rakentamista ohjaava säädös. Se on ollut historiallisesti tärkein rakentamista sääntelevä elementti kaupungeissa ja taajaväkisissä yhdyskunnissa ennen kaavoituksen yleistymistä.[1] Esimerkiksi Helsingin vuoden 1895 rakennusjärjestyksen mukaan talot yleisillä paikoilla tai tärkeimpien ja yli 18 metriä leveiden katujen reunoilla eivät saaneet olla yli viisikerroksisia.[2] Suomen rakennusjärjestyksien laadinnassa käytettiin kansainvälisiä esikuvia, ja muun muassa Turun vuoden 1897 rakennusjärjestys lainattiin Berliinistä.[3]

Suomessa maankäyttö- ja rakennuslain mukaan jokaisen kunnan on laadittava rakennusjärjestys, joka perustuu paikallisiin oloihin ja jonka määräykset voivat vaihdella kunnan eri alueilla. Rakennusjärjestyksen hyväksyy kunnanvaltuusto. Rakennusjärjestyksestä poikkeaminen vaatii poikkeuslupaa.[1]

Lähteet
  • Prusi, Tuija: Kuntien itsehallinnollinen asema kaavoituksessa. Tampere: Tampere University Press, 2013. ISBN 978-951-44-9180-1.

Viitteet
  1. Prusi, s. 152–155
    • Neuvonen, Petri (toim.): Kerrostalot 1880–2000, s. 15. Tampere: Rakennustietosäätiö; Rakennustekniikan keskus -säätiö & Museovirasto, 2006. ISBN 10: 951-682-795-2.
  3. Miettunen, Hannu: 1897 tehty jättiläiskaava muutti Turun keskustan aikapommiksi Turun Sanomat. 11.5.2015. Arkistoitu 11.5.2015. Viitattu 18.1.2016.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.