Rakennekerrokset

Rakennekerrokset (myös päällysrakenne) tarkoittavat esimerkiksi tien pohjakerroksia. Rakennekerrokset on toteutettava huolellisesti, sillä muuten routa tai liikenteen kuormitus hajottaa päällysteen. Myös luonnonkivistä tai betonikivistä ladottujen kiveysten alle tehdään rakennekerrokset.[1] Tuleva liikenne vaikuttaa rakennekerrosten korkeuteen: mitä raskaampi liikenne päällysteellä kulkee, sitä kantavampia eli korkeampia kerrosten on oltava.[1]

Kerrokset
  1. Päällyste
  2. Asennushiekka (riippuen päällysteestä)
  3. Kantava kerros
  4. Jakava kerros
  5. Suodatinkerros
  6. Pohjamaa

Pohjamaa ja suodatinkerros muodostavat alusrakenteen, loput kerrokset ovat päällysrakenne. Suodatinkerros ja jakava kerros muodostavat yhdessä tukikerroksen.

Rakennekerrosten rakentaminen ja materiaalit

Pohjamaa tasoitetaan suunnitellun kaltevuuden ja korkeuden mukaan, tarvittaessa myös tiivistetään.[1] Tukikerroksen alle levitetään usein suodatinkangas, joka voi myös toimia koko suodatinkerroksena. Suodatinkerroksen tarkoituksena on estää alus- ja päällysrakenteita sekoittumasta.[2] Yleensä suodatinkerroksena on hiekkaa, jonka maksimiraekoko on 2 cm.[2]

Jakavana kerroksena käytetään kalliosta tai sorasta murskattua kiviainesta, jossa suurimmat kappaleet ovat käyttökohteesta riippuen 56 tai 90 mm.[2] Samoja materiaaleja käytetään myös kantavassa kerroksessa, mutta silloin niiden maksimiraekoko on 31 tai 56 mm.[2] Kantavan kerroksen tarkoitus on lisätä rakenteiden kantavuutta ja tasata alusta päällystettä varten.[2] Pihalle, jonka halutaan kestävän henkilöautoja, riittää hyvin kantavalla ja routimattomalla maalla 15 cm:n paksuinen kantava kerros sorasta.[1] Jos maaperä on routivaa, tarvitaan vähintään 30 cm:n paksuinen tukikerros; vastaavan tukikerroksen paksuus Pohjois-Suomessa voi olla jopa 70 cm.[1]

Kasa graniittisia katukiviä Oulussa.

Päällyste

Päällysteenä on useimmiten kiviä, laattoja, soraa tai asfalttia. Ulkonäön lisäksi päällysteelle on muitakin vaatimuksia: sen pitää olla kulutuksen- ja säänkestävä, helppo pitää puhtaana ja kunnossa ympärivuotisesti eikä se saa olla liukas.[1] Päällysteestä riippuen sen alle laitetaan asennushiekkakerros, joka on hienoa hiekkaa. Betonikivien ja -laattojen alle laitetaan 3–4 cm paksu asennushiekkakerros, luonnonkiville sitä tarvitaan 10–15 cm.[1]

Lähteet
  1. Pentti Alanko, Taina Koivunen, Elina Regårdh, Meeri Saario: Suomalainen piha ja puutarha. Gummerus 2006. s. 55–56.
  2. Seepsula: Infrastruktuurin rakentaminen

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.