Rakel Linnanheimo

Rakel Linnanheimo oli seitsenlapsisen perheen toiseksi nuorin. Hänen vanhempansa olivat Johan (Juho) Gustaf Leino (alk. Grönroos) ja Aksa Johanna Grönlund. Rakel syntyi Turussa, josta perhe muutti Helsinkiin vuonna 1911. Myöhemmin sisällissodan aikaan Juho Leino hankki perheelleen kesäpaikan Pornaisten Laukkoskelta.[3] Perheen sukunimi muutettiin Linnanheimoksi vuonna 1924. Rakel Linnanheimon vanhemmat sisaret Ragnhild Peitsalo ja Elli Ylimaa olivat näyttelijöitä, ja hänen seitsemän vuotta nuorempi sisarensa Regina Linnanheimo oli suomalaisen elokuvan kulta-ajan valovoimaisimpia tähtiä.[2] Rakel Linnanheimo tutustui 1930-luvun alussa Valentin Vaalaan ja Theodor Tugaihin (myöhemmin Teuvo Tulio), joista tuli hänen hyviä ystäviään. He viettivät paljon aikaa Kluuvikadun Fazer-kahvilassa. Myöhemmin myös Regina liittyi heidän seuraansa.[4]

Rakel Linnanheimo teki teatteridebyyttinsä seitsemänvuotiaana näytelmässä Tunturi-Eivind ja hänen vaimonsa, ja haaveili siitä lähtien näyttelijänurasta. Isä kuitenkin suhtautui lastensa teatterihaaveisiin kielteisesti. Oltuaan hetken harjoittelijana Viipurin Näyttämöllä Linnanheimo palasi Helsinkiin toiveenaan pyrkiä Suomen Näyttämöopistoon, muttei saanut isältään siihen lupaa. Sen sijaan hän alkoi työskennellä mannekiinina ja valokuvamallina, ja esiintyi viiden vuoden ajan useissa muotinäytöksissä ja lehtimainoksissa. Linnanheimo ei kuitenkaan haudannut näyttelijähaaveitaan, vaan esiintyi silloin tällöin Helsingin Kansanteatterin avustajana.[5]

Talvella 1931 Linnanheimon isosisko Ragnhild kuoli keuhkokuumeeseen. Linnanheimo oli tuolloin kuvaamassa elokuvaa Jääkärin morsian, jossa hänellä oli pieni sivurooli. Elokuva veti häntä puoleensa ja hän alkoi esiintyä pienissä rooleissa ystävänsä Valentin Vaalan ensimmäisissä ohjaustöissä. Merkittävimmän elokuvaroolinsa Rakel Linnanheimo teki Teuvo Tulion elokuvan Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) naispääosassa.[2] Hän teki merkittävät sivuosat Vaalan elokuvissa Vaimoke (1936) ja Varaventtiili (1942) sekä Tulion elokuvassa Nuorena nukkunut (1937).[1] Hänen viimeinen elokuvaesiintymisensä oli Silmät hämärässä (1952).

1930-luvun loppupuolella Linnanheimo siirtyi yhä enemmän maskeeraustehtäviin. Tulion elokuva Taistelu Heikkilän talosta (1936) oli ensimmäinen elokuva, jossa hän oli vastannut naamioinnista. Opiskeltuaan alaa Pariisissa hän teki maskeerauksia Suomi-Filmin, Adams Filmin ja Fenno-Filmin elokuviin. Linnanheimo piti vaativimpana maskeeraustyönään elokuvaa Aktivistit (1939).[1]

Linnanheimo siirtyi 1950-luvun vaihteessa elokuvamaskeerauksesta toimistotöihin lankonsa omistamaan Merikiito Oy:hyn. Myöhemmin hänen Regina-siskonsa aloitti kielenkääntäjänä ja työskenteli Yleisradiossa vuodesta 1963 alkaen. Rakel Linnanheimo toimi käännöstekstien oikolukijana eläkevuosinaan.[1] Hän ja Regina Linnanheimo jäivät suurperheestä viimeisiksi, ja eläkkeelle jäätyään siskokset tekivät paljon ulkomaanmatkoja. Molempien suosikkikohde oli Italia. He myös viettivät Pornaisten huvilalla kesiä kahdestaan.[6]

Rakel Linnanheimo alkoi seurustella Kaarlo ”Kille” Oksasen kanssa Nuorena nukkuneen kuvausten aikoihin. He olivat pääparina elokuvassa Laulu tulipunaisesta kukasta vuonna 1938. Pari avioitui ennen jatkosotaa helmikuussa 1941, mutta vain viisi kuukautta myöhemmin Oksanen joutui rintamalle ja kaatui saman vuoden lokakuussa. Vuonna 1944 Linnanheimo avioitui näyttelijä Rauli Tuomen kanssa. Liitto päättyi vuonna 1949 Tuomen itsemurhaan henkisten sotavammojen seurauksena.[2]

Rakel Linnanheimo kuoli Helsingissä 95-vuotiaana 11. huhtikuuta 2004. Hänet on haudattu Linnanheimojen sukuhautaan Pornaisiin.

• Nikula, Jaana: Polttava katse – Regina Linnanheimon elämä ja elokuvat. Helsinki: Like, 2000. ISBN 951-578-795-5.

• Rakel Linnanheimo Elonetissä.
• Rakel Linnanheimo Internet Movie Databasessa. (englanniksi)