Rajajooga

Rājajooga (”kuninkaallinen jooga”, myös klassinen jooga tai usein vain jooga) on yksi hindulaisen filosofian kuudesta ”oikeaoppisesta” āstika-koulukunnasta. Sen perustaviin kirjoituksiin kuuluvat Patañjalin kokoamat Joogasutrat. Rajajoogassa tavoitteena on mielen kehittäminen meditaation (dhyana) avulla todellisuuden paremmaksi tuntemiseksi ja lopulta vapautumisen saavuttamiseksi.

Termi rājajooga on syntynyt myöhemmin, kun tämä joogan muoto on haluttu erottaa Swami Swatmaraman haṭhajoogasta. Termi "haṭhayoga" on peräisin Svātmārāman 1400-luvun teoksesta Haṭha Yoga Pradīpikā. Rājajoogaa on kutsuttu myös aṣṭānga-joogaksi (so. 'kahdeksan jäsenen jooga'). Rājajoogaa ei voi kuitenkaan samaistaa K. Pattabhi Joisin astangajoogaan, vaikka Jois katsookin edustavansa Patañjaliin periytyvää traditiota.

Raja-jooga syntyi saman aikaisesti intialaisen filosofian syntymisen kanssa noin vuosina 2000-1500 eaa. (Rig-Veda, indo-eurooppalaisen kulttuurin vanhin kirjallinen teos). Veda sisälsi uskonnollis-mystisen perusluonteensa ohella myös filosofista ajattelua, kuten vaihtoehtoja olemassaolon ongelmille, arvostelua nykyoloista ja epäilyjä. Veda on Intian filosofian alku.[1]

Vedat olivat peruste Upanisadeille, joiden syntymisen ajankohta on vaikea määrittää täsmällisesti, mutta keskimääräinen arvio on noin 700-600 vuotta eaa. Upanisadien voidaan katsoa olevan kriittistä Vedojen kaikkijumalaisuuden protestia, tahtoa yksijumalaisuuteen (spiritualilistunen monomismi (käsitys, että kaikki ovat perusluonteeltaan henkeä).[2]

Veda-kauden jälkeen Intian filosofisessa kehityksessä seurasi ns. eeppinen kausi, jolloin filosofista ajattelua kehitettiin kertomarunouden muodossa. Eeppinen kausi ajoittuu noin vuosille 600-500 eaa. vuoteen 200 jaa. Tänä ajanjaksona hahmottuivat myös suuret koulukunnat, vaikka ne luokiteltiin vasta myöhemmin ns. Sutra-kaudella (0 - 800 jaa.). Sutra-kauden nimi johtuu siitä, että silloin filosofia esitettiin pääasiassa lyhyiden aforismien eli sutrojen muodossa.[2]