Raja’ al-Sani’

Raja’ al-Sani’ on kertonut aloittaneensa kirjoittamisen 18-vuotiaana. Hänen pyrkimyksenään on jo tuolloin ollut saada oma kirja vielä joskus julkaistuksi. Hän tulee vapaamielisestä perheestä, joka on tukenut ja rohkaissut häntä ilmaisemaan itseään kirjoittamalla. Vaikka kaikki naiset al-Sani’n perheestä eivät käytäkään huntua, hän pukeutuu siihen, koska hän haluaa kertoa uskonnollisesta vakaumuksestaan ja kokee sen osaksi islamilaista identiteettiään. Hänen isänsä, joka työskenteli Kuwaitissa ministeriössä, kuoli al-Sani’n ollessa kahdeksanvuotias. Al-Sani’n äiti kasvatti hänet ja viisi vanhempaa sisarusta Riadissa. Tällä hetkellä Raja’ al-Sani’ opiskelee hammaslääketiedettä Chicagossa, Yhdysvalloissa. Hänen sisaruksensa ovat kouluttautuneet lääkäreiksi tai hammaslääkäreiksi. Al-Sani’ toteaa kuitenkin haluavansa myöhemmin palata Saudi-Arabiaan. Hän kokee velvollisuudekseen auttaa saamaan muutoksia aikaan saudiarabialaisessa yhteiskunnassa.[1]. Kirjailijana al-Sani’a on kuvattu nokkelaksi sanansaattajaksi, joka purkaa stereotypioita ja tuo esille kulttuurista monimuotoisuutta raikkaasti ja viihdyttävästi[2].

Raja’ al-Sani’n esikoisteos Banat Al-Riyadh ilmestyi arabiankielisenä Libanonissa vuonna 2005. Suomeksi sen julkaisi vuonna 2008 Atena, ja suomentajana oli Sampsa Peltonen. Al-Sani’ julkaisi teoksensa aluksi Libanonissa, koska hän uskoi, että Saudi-Arabian viestintäministeriö ei hyväksyisi yhteiskuntakriittistä kirjaa. Vähitellen kirja levisi englanninkielisenä painoksena Saudi-Arabian pimeille markkinoille ja Internetiin.[3] Alun perin kielletty kirja sallittiin lopulta julkaistavaksi myös Saudi-Arabiassa[4]. Vuoden 2008 elokuussa kirjaa oli myyty kymmeniä tuhansia kappaleita[2]

Riadin tyttöjä on kuvailtu arabialaiseksi versioksi amerikkalaisesta Sinkkuelämää-tv-sarjasta[1][3][2]. Kirja kertoo neljän saudiarabialaisen ystävättären elämästä. Kirjan kehyskertomus liittyy blogiin, jota kertoja kirjoittaa sähköpostiviestien muodossa ystävättäristään. Samalla kertoja kommentoi lukijoiden lähettämiä sähköpostiviestejä. Shoppailu, juoruilu, ulkonäköpaineet ja ihmissuhdehuolet liittyvät ystävysten elämään siinä missä kenen tahansa länsimaisen nuoren naisen. Kertomus etenee vuorotellen päähenkilöstä toiseen. Kukin nuorista naisista etenee elämässä pitkin omaa tietään, erilaiset arvot ja normit ohjaavat heidän valintojaan. Kaikkia kuitenkin yhdistää rakkauden kaipuu ja saudiarabialaisen yhteiskunnan asettamat rajoitteet. Mattila kuvaa Riadin tytöt -kirjaa saudiarabialaisittain hyvin feministiseksi. Kirjan kertoja viittaa länsimaiseen vapauteen ja naisten oikeuksiin monessa kohtaa. Samalla kuitenkin hän lainaa katkelmia muslimien pyhästä Koraanista ja ylistää Allahia. Raja’ al-Sani’n tavoitteena ei olekaan tuoda Manhattania Riadiin, vaan pitää omasta kulttuurista ja perinteistä kiinni.[3]

Eroja länsimaisen ja arabikulttuurin välillä ei kuitenkaan jätetä piiloon, vaan ne tuodaan rohkeasti esille. Erityisesti al-Sani’ nostaa esille eron länsimaiden yksilöllisyyttä ihannoivan kulttuurin ja arabimaiden yhteisöllisyyttä korostavan kulttuurin välillä. Saudikulttuurissa kehitys vaatii ensisijaisesti perheen ja suvun muutoshalukkuutta, kun länsimaissa muutos voi alkaa yksilöstä[2]. Riadin tytöt on kaikessa yhteiskuntakriittisyydessään kuitenkin lopulta melko keveä kirja, eikä se yritä olla mitään muuta. Kirjan suomentaja Sampsa Peltonen kokee kuitenkin kirjan arkipäiväisyyden juuri sen vahvuudeksi. Peltosen mukaan al-Sani’n romaanin myötä ihmiset huomaavat, että arkipäivästä puhuminen on aivan yhtä arvokasta kirjallisuutta kuin perinteiset Lähi-idän satutarinat, jotka liikkuvat suurimmaksi osaksi mielikuvitusmaailmoissa. Arkiseen tarkasteluun al-Sani’ on piilottanut piikikkäitä kommentteja naisten heikosta asemasta ja traditioiden mukanaan tuomasta painolastista.[4]

Riadin tytöt on vuoteen 2008 mennessä käännetty 23 kielelle[5]. Romaania kirjoittaessaan al-Sani’ ei ajatellut rikkovansa sääntöjä tai olevansa kapinallinen, vaikka hän tiesi ettei kukaan ollut samalla tavalla paljastavasti kirjoittanut normaalista elämästä Saudi-Arabiassa. The Sunday Timesin haastattelussa hän kertoo, kuinka hän vain halusi kuvata ihmisiä ympärillään ja pohtia, miten perinteet koskettavat heidän elämäänsä.[1]

Romaanin julkaisun jälkeen nuoret saudiarabialaiset naiset ovat ottaneet al-Sani’n esikuvakseen ja hänen kauttaan ovat löytyneet kasvot modernille, saudiarabialaiselle oikeuksiaan puolustavalle sinkkunaiselle. Riadin tyttöjen ilmestymisen jälkeen al-Sani’ saattoi päivittäin saada jopa tuhat sähköpostia lukijoiltaan. Hän on saanut niin tappouhkauksia konservatiiviselta väestöltä kuin kiitosta ja kunnioitustakin, mutta myös avunpyyntöjä naisilta, jotka ovat kokeneet al-Sani’n kertovan kirjassaan juuri heidän elämästään tavalla tai toisella.[1]

Sampsa Peltonen pitää kirjan suurimpana ansiona mielenkiintoa ja yleistä lukuintoa, jota se herätti Lähi-idässä. Hän toteaa, että koulutetutkaan ihmiset eivät yleensä arabimaissa lue proosaa, sillä se ei kuulu sikäläiseen kulttuuriin. Kuitenkin paljon keskustelua herättäneen romaanin ilmestyminen on saanut yhä useammat uudet lukijat kirjallisuuden pariin. Al-Sani’ raivasi tilaa myös muille saudikirjailijoille. Teoksen ilmestymisen jälkeen Saudi-Arabiassa julkaistujen romaanien määrä kaksinkertaistui ja puolet kirjailijoista on naisia.[4] Aiheiksi on myös rohkeammin uskallettu ottaa entisiä tabuja: seksi, lesbous ja šiiamuslimien eristäminen[3]. Riadin tytöt on avannut myös länsimaalaisten silmiä. Peltonen kuvailee, että Euroopassa ja Amerikassa on totuttu hyvin erilaiseen kirjallisuuteen Lähi-idästä puhuttaessa. Mukajournalistisissa kertomuksissa käsitellään ikäviä naiskohtaloita ja Lähi-idän ihmiset kutistetaan ongelmakimpuiksi.[4]

Riadin tytöissä korostuu voimakas intertekstuaalisuus. Lukujen alussa al-Sani’ nostaa esille arabialaisia runoilijoita viittaamalla heidän runoihinsa, sekä vanhoihin arabialaisiin sananlaskuihin, aforismeihin ja Koraanin säkeisiin. Tällä tavalla al-Sani’ liittää oman teoksensa arabialaisen kirjallisuuden kehyksiin, osaksi laajempaa kulttuurista vyyhteä.

Ennen al-Sani’a on arabialaisesta kirjallisuudesta noussut kansainväliseen julkisuuteen Naguib Mahfouz. Egyptiläinen Mahfouz on voittanut ainoana arabialaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1988. Pitkään arabialaisen kirjallisuuden läpimurto pysyi kuitenkin saavuttamattomissa, mutta nyt arabialaisen kirjallisuuden julkaiseminen englanniksi on saanut aivan uudet mittasuhteet. Satoja arabialaisia julkaisijoita esiteltiin London Book Fair -näyttelyssä, joka järjestettiin Lontoossa 14.-16.4.2008. London Book Fair esitteli myös kaksi kunnianhimoista uutta projektia Arabiemiraateissa teosten kääntämiseksi arabian kielelle. Kiinnostusta arabialaiseen kirjallisuuteen on Raja’ al-Sani’n lisäksi herättänyt myös egyptiläinen kirjailija Alaa al-Aswany. Hänen toinen romaaninsa The Yacoubian Building (2002) on ollut suuri menestys arabimaailmassa ja sitä on käännetty 17 kielelle.[5]

• Interviews "The Girls of Riyadh" Author Rajaa Al Sanea (Arkistoitu – Internet Archive)
• Court Rejects Case Against Rajaa Al-Sanea