Raimo Summanen

Summanen aloitti jääkiekkouransa JyP HT:ssä. Kansallinen läpimurto kuitenkin edellytti siirtoa Tampereen Ilvekseen Risto Jalon ketjukaveriksi. Ilves saavutti pronssia keväällä 1983 ja tamperelainen hyökkäyskaksikko valittiin saman vuoden MM-kisoihin, joissa ketjun kolmannen lenkin muodosti Petri Skriko. Summanen, Jalo ja Skriko olivat pelanneet menestyksellä jo nuorten maajoukkueessa.

Entistä suuremmassa roolissa Jalon maajoukkueketju oli vuoden 1984 olympiaturnauksessa.

SM-liigassa Summanen edusti useita seuroja, mutta pisimmän ajan hän edusti Ilvestä, jossa Summanen pelasi yhteensä viisi kautta. SM-liigassa hän voitti kolme Suomen mestaruutta, yhden hopean ja kolme pronssia. Henkilökohtaisina saavutuksina SM-liigassa hän voitti sen pistepörssin vuosina 1989 ja 1990. Hän voitti myös maalipörssin vuonna 1983 lukemalla 45, mikä oli ennätys kauteen 1987–88 asti, jolloin Arto Javanainen rikkoi sen kaksi maalia paremmalla lukemalla.

NHL-uransa aikana pelaajana Summanen ehti edustaa kahta seuraa, Edmonton Oilersia ja Vancouver Canucksia. Oilersin voittaessa Stanley Cupin kauden 1983–1984 päätteeksi hän sai omistukseensa Stanley Cup -sormuksen ja oli mukana mestarijoukkueesta otetussa kuvassa. Koska Summanen kuitenkin pelasi Oilersissa tuon kauden aikana vain kaksi runkosarja- ja viisi pudotuspeliottelua, hän ei virallisten kriteerien mukaan ole Stanley Cup -voittaja. Hänen nimeään ei myöskään ole kaiverrettu Stanley Cup -pokaaliin.[4]

Myöhemmin urallaan Summanen ehti pelata ammattilaisena myös Keski-Euroopassa Sveitsissä. Summanen lopetti pelaajauransa kauteen 1994–1995 oltuaan voittamassa Suomelle sen ensimmäistä jääkiekon maailmanmestaruutta Ruotsin MM-kisoissa 1995. Maailmanmestaruuden lisäksi Summanen voitti maajoukkueessa pronssimitalin Kanada Cupissa vuonna 1991.

Pelaajauran jälkeen Summanen siirtyi pian valmennustehtäviin Helsingin IFK:hon, jossa saavutti ensimmäisen Suomen mestaruutensa valmentajana kaudella 1997–1998. Hän voitti mestaruuden päävalmentajana myös Helsingin Jokereissa kaudella 2001–2002. Suomen mestaruuksien lisäksi Summasella on valmentajana myös kaksi SM-hopeaa. Summanen valittiin vuonna 2003 valmentamaan Suomen jääkiekkomaajoukkuetta, ja saavuttikin menestystä. Suomi saavutti toisen sijan jääkiekon maailmancupissa 2004.

Summanen erotettiin erimielisyyksien vuoksi lokakuussa 2004, jonka jälkeen hän siirtyi Espoo Bluesin urheilutoimenjohtajaksi keväällä 2005 kolmen vuoden sopimuksella. Summanen ei ollut tehtävässä kuitenkaan kuin runsaan vuoden ajan ja hänet erotettiin kesäkuussa 2006.

Summanen toimi seuraavaksi Rapperswilin päävalmentaja alle vuoden Sveitsin liigassa, ja hänet erotettiin joulukuussa 2009. Syyskuussa 2009 Summanen haukkui joukkueensa ja osoitti suosiota vastustajan maaleille eikä Rapperswilin pelaajat enää tämän jälkeen halunneet pelata valmentajalleen. Summanen oli myös hyökännyt sanallisesti joukkueen lääkärin kimppuun pukukoppikäytävällä. Summasen käytös johti tappiokierteeseen, jolla seurajohto perusteli potkut.[5] Joulukuun puolivälissä seura tiedotti Summasen jatkavan joukkueessa muissa tehtävissä, kuitenkaan tarkentamatta asiaa vielä sen tarkemmin[6].

Helmikuussa 2010 Ilves Hockey Oy palkkasi Summasen tekemään selvitystä joukkueen urheilutoimesta ja strategiasta. Summasen oli määrä antaa selvityksensä Ilvekselle huhtikuun loppuun mennessä.[7] Kuluneella kaudella Ilves oli jäänyt sarjataulukon hännille ja kannattajat olivat vaatineet uudistusta joukkueen johtoon[8].

Summanen Avangard Omskin päävalmentajana maaliskuussa 2012.

Maaliskuussa 2010 Summanen siirtyi Venäjälle KHL-liigassa pelaavan Avangard Omskin päävalmentajaksi. Pestin oli tarkoitus kestää myös kauden 2010–2011.[9]

Tammikuussa 2011 Jaromír Jágr ylisti Raimo Summasta haastattelussa. Jagr kertoi pitävänsä Summasta älykkäänä valmentajana.[10] Maaliskuun lopulla 2011 Summanen sai potkut Omskista riitannuttuaan pelaajiensa kanssa. Joulukuussa uutisoitiin Summasen palaavan Omskiin apuvalmentajanaan Aleksandr Barkov.

Kaudella 2011–2012 Summasen valmentama Avangard Omsk eteni KHL:n loppuotteluihin. Kesäkuussa 2012 Omsk teki Summasen kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen. Seura olisi halunnut sopia kahden vuoden työsuhteesta mutta taipui lopulta Summasen tinkimättömiin vaatimuksiin lyhyemmän sopimuksen solmimisesta.[11] 4. heinäkuuta 2012 Summanen kuitenkin erosi tehtävästään Avangard Omskin päävalmentajana, mikä tuli seuran johdolle heidän mukaansa täytenä yllätyksenä.[12] Summasen oma näkemys oli se, että sopimuksen purku ei tullut Avangardille yllätyksenä vaan tapahtui yhteisymmärryksessä.[13]

Tammikuussa 2013 Summanen palasi valmentajaksi Helsingin IFK:hon. Hänet nimitettiin joukkueen päävalmentajaksi kesken kauden 2012–2013 irtisanotun Pasi Sormusen tilalle.[14] Helmikuussa 2013 Summanen sai viiden ottelun toimitsijakiellon, kun SM-liigan kurinpitoryhmä katsoi hänen halventaneen Jokerien päävalmentaja Tomi Lämsää ”täysin epäurheilijamaisella, hyvän tavan vastaisella ja epäkunnioittavalla tavalla”. Summasen käyttämien ilmaisujen katsottiin myös vahingoittaneen merkittävästi SM-liigaa.[15] Summanen vapautettiin päävalmentajan tehtävästä kesken seuraavan kauden, helmikuussa 2014.[16]

Joulukuussa 2016 Summanen aloitti Mestiksessä pelaavan Espoo Unitedin valmentajana.[17] Toukokuussa 2017 Espoo United julkaisi uudet valmentajansa kaudelle 2017–2018. Raimo Summanen ei jatkanut joukkueen valmentajana.[18]

Maaliskuussa 2017 Summanen sai kahdeksan ottelun toimitsijakiellon huudeltuaan vastustajajoukkue Hermeksen päävalmentajalle Antti Karhulalle, muun muassa nimittämällä tätä pedofiiliksi.[19] Karhula toimitti Kokkolan poliisille tutkintapyynnön maaliskuun lopulla, ja syyskuussa asia eteni syyteharkintaan.[20] Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi Summasen helmikuussa 2018 kunnianloukkauksesta vajaan tuhannen euron sakkoihin. Lisäksi Summanen määrättiin maksamaan Karhulalle vahingonkorvauksena henkisestä kärsimyksestä 4 000 euroa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun jääkiekon vaihtoaitiossa tapahtunutta huutelua käsiteltiin oikeudessa.[21]

Summanen palkattiin tammikuussa 2021 slovenialaisen HK SZ Olimpijan päävalmentajaksi kahden vuoden sopimuksella.[22]

Summanen julkaisi vuoden 2005 lopussa osakseen maailmancupin kohua herättäneiden tapahtumien johdosta kirjan Meidän Päivä (Teos), jossa ruoditaan paitsi Summasen aikaa jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana niin myös valotetaan taustoja Summasen matkasta huipputason jääkiekkoilijasta maajoukkueen päävalmentajaksi.

Summanen oli aviossa Nenna Summasen kanssa 30 vuotta, kunnes vaimo jätti avioerohakemuksen heinäkuussa 2017. Heillä on vuonna 1992 syntynyt tytär ja 1995 syntynyt poika.[23]

Syyskuussa 2017 Summanen pahoinpiteli satunnaisen ohikulkijan poistuttuaan Alcatraz Exclusive Club -stripteaseklubilta Helsingissä.[24] Yksittäisen henkilön tilanteesta kuvaama video johti rikostutkintaan.[25] Helsingin syyttäjänvirasto kuitenkin teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen. Osapuolet sopivat asian, ja Summanen maksoi toiselle osapuolelle korvauksia 367,70 euroa.[26]

• Raimo Summanen Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
• Raimo Summanen Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Raimo Summanen Wikimedia Commonsissa

• Pelaaja ja peluuttaja Raimo Summanen, Ylen Elävä arkisto
• Summasen tiedot Jääkiekkomuseon sivuilla.