Raimo Ilaskivi

Raimo Ilaskivi lapsena.

Raimo Ilaskivi syntyi Tainionkosken Niskalammilla 26. toukokuuta 1928. Hänen isänsä oli Enso-Gutzeitin metsäosaston konttoripäällikkö Ragnar Alfred Hämäläinen ja äiti kansakoulunopettaja Elli Aleksandra Lahtinen.[1] Ilaskivi syntyi valekuolleena, mutta kätilö sai hänet hengittämään. Asiasta pelästyneet vanhemmat veivät hänet lastenlääkäri Arvo Ylpön tarkastettavaksi Helsinkiin, missä hänet todettiin terveeksi. Raimon ollessa 4-vuotias perheeseen syntyi toinen lapsi, Virpi.[7]

Ilaskivi harrasti nuorena viulunsoittoa ja oli mukana yhteiskoulun teinikunnan viihdytyskiertueissa Rauhan sotasairaalassa. Ilaskiven isä oli toiminut suojeluskunnan paikallispäällikkönä ja ollut linnoitustöissä Kannaksella. Hänen äitinsä toimi lottana. Talvisodan aikana Ilaskivi oli äitinsä ja sisarensa kanssa paossa ensin Puumalassa ja sitten Siikaisissa. Jatkosodan aikana hän oli koulun kesälomat työvelvollinen. Ilaskiven isä toimi hävittäjälaivueen tiedustelu-upseerina.[7] Sodan kahtena viimeisenä kesänä Ilaskivi toimi suojeluskunnan lähettinä.[8] Sotien jälkeen perhe muutti isän työn mukana Raumalle.[7]

Ilaskivi valmistui ylioppilaaksi Rauman lyseosta vuonna 1947. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1950 ja lisensiaatiksi 1954.[1] Pääaineena Ilaskivellä oli kansantaloustiede ja sivuaineina finanssioppi ja tilastotiede.[9] Vuosina 1952–1953 Ilaskivi toimi Helsingin yliopistossa kansantaloustieteen assistenttina.[1] Lukuvuoden 1953–1954 hän valmisteli lisensiaatintyötään ja väitöskirjaansa Asla-stipendiaattina Chicagon yliopistossa.[10] Ilaskivi väitteli valtiotieteiden tohtoriksi vuonna 1958 väitöskirjalla Finanssijärjestelmän automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa.[1] Hän toimi Helsingin yliopiston kansantaloustieteen dosenttina 1959–1979.[1]

Vuosina 1951–1954 Ilaskivi toimi Pohjoismaiden yhdyspankissa tilastovirkailijana. Vuodesta 1954 hän työskenteli Suomen Pankkiyhdistyksessä ensin tiedotusosaston päällikkönä (1954–1960), sitten asiamiehenä (1961–1972) ja lopulta toimitusjohtajana (1972–1979). Ilaskivi toimi myös Suomen Teollisuuspankin toimitusjohtajana (1957–1979), Helsingin arvopaperipörssin ensimmäisenä varajohtajana (1961–1964) ja johtajana (1964–1979) sekä Vientiluotto Oy:n toimitusjohtajana (1956–1962).[1]

Ilaskivi oli Helsingin kaupunginvaltuutettu vuosina 1957–1979 ja kaupunginhallituksen jäsen 1959–1979.[1] Vuonna 1958 hän toimi pääministerin sihteerinä. Ilaskivi valittiin kansanedustajaksi eduskuntavaaleissa 1962. Hän istui eduskunnassa vuoteen 1975 ja oli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja vuosina 1972–1973 ja 1974–1975. Ilaskivi johti myös pankkivaliokuntaa vuosina 1966–1969. Presidentin valitsijamiehenä hän toimi vuosien 1968, 1978 ja 1982 vaaleissa. Ilaskivi valittiin vielä eläkeläisenä Euroopan parlamenttiin vuosiksi 1996–1999.[1]

Monet Ilaskiven tehtävät päättyivät, kun hänet valittiin vuonna 1979 Helsingin kaupunginjohtajaksi. Hän hoiti tehtävää vuoteen 1991. Vuonna 1980 hänelle myönnettiin ylipormestarin arvonimi.[1] Ilaskivi oli kokoomuksen presidenttiehdokkaana vuoden 1994 vaaleissa ja sai neljänneksi eniten ääniä.

Monien virkojen, toimien ja luottamustoimien ohella Ilaskivellä on ollut useita eri yritysten hallintoneuvostojen ja hallitusten jäsenyyksiä.[1]

Ilasikivi on palkittu lukuisilla koti- ja ulkomaisilla kunniamerkeillä

• Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi
• Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan komentajamerkki
• Konstantinus Suuren ritarikunnan suurristi[11]

Vuosina 1999–2009 Ilaskivi oli kansainvälisen, ekumeenisen, Aleksandrian ja koko Afrikan patriarkan ja paavi Theodoros II:n suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan kansleri. Vuonna 2009 hänet kutsuttiin Ritarikunnan varasuurmestariksi. Suojelija on myöntänyt hänelle ainoana evankelis-luterilaisen kirkon jäsenenä korkeimman maallikolle suotavan arkontin arvon.[11]

• Finanssijärjestelmän automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1958.
• Rahapolitiikka ja taloudellinen tasapaino Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Helsinki: Kansantaloudellinen yhdistys, 1959.
• Me ja mahdollisuutemme. Helsinki: Kirjayhtymä, 1969.
• Välikysymys. Helsinki: Kirjayhtymä, 1971.
• Hyvät ja pahat eli ajatuksia tiestä sosialismiin. Helsinki: Kirjayhtymä, 1974. ISBN 951-26-0944-4.
• Huomisen haasteet: Ajatuksia 1980-luvulle siirryttäessä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1979. ISBN 951-26-1738-2.
• Helsingin herrat. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07605-1.
• Kolme elämää: Ajatuksia menneestä aikajanasta ja tulevasta. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11648-7.

• Ilaskivi, Raimo: ”Koti ja kokemukset kasvattivat porvariksi”, Miten meistä tuli kansanedustajia?, s. 89–98. Toimittanut Markku Aaltonen. Seinäjoki: Veterator, 2007. ISBN 978-952-99820-0-4.

• Raimo Ilaskivi Euroopan parlamentti.
• Ilaskivi, Raimo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Edeltäjä: Teuvo Aura

Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991

Seuraaja: Kari Rahkamo