Rahikainen (Tuntematon sotilas)

Pohjoiskarjalainen Rahikainen on luonteeltaan kauppamies sekä varsinainen naistenmies. Rahikainen on yksi romaanin harvoista sotilaista, joka jää eloon. Rahikainen on aina vain sotamies, hän ei saa koskaan ylennystä.

Rahikainen ilmaisee itsensä ensimmäisen kerran romaanin ensimmäisessä luvussa paloaukealla purnaten harjoituksen mielekkyydestä: ”Tämä se on. Kiäntyä sitä pittää soassa osata. Myö senkun vinkkeliä tehhään, niin sillä selevä. Sota käyp.”

Rahikaisen seuraavan repliikin yhteydessä kirjailija esittää yleisluonnehdintansa hänestä. Hän on pohjoiskarjalainen lunki ja pinnari. Rahikaisen kanssa samaa heimoa, jopa samaa kylää, edustaa hänen täydellinen vastakohtansa Sihvonen, joka on tohottaja siinä missä Rahikainen on lunki.[1]

Rahikaisen rooli sekä kaupantekijänä että naistenmiehenä pohjustetaan kanttiinikohtauksessa: kuullessaan, että kanttiini myydään tyhjäksi Rahikainen ostaa tupakkaa ja rinkilöitä tulevaa kaupantekoa varten ja yrittää samalla voittaa myyjälotan suosiota. Kirjailija kommentoi Rahikaisen persoonaa toisaalta toteamalla, että tärkeilevä joukkueenjohtaja Lammio pitää häntä kilpailijana, toisena kukkona tunkiolla toisaalta kuvaamalla Rahikaisen ulkoisia edellytyksiä: Kohtalaisen salskea poika, kihara tukka, kaunis laulunääni ja loputtomasti tyhjää mälväävät leuat.

Komppanian kuormautuessa ajoneuvoihin Rahikainen kommentoi: Miten mie istun repulle. Kirjoituslehtiö mytistyy. Hietanen on kuitenkin puhetaidossa hänen veroisensa: repuille ei jätetä erikseen tilaa preiviaineitten tähden.[2]

Tulikasteen jälkeen Rahikainen kyselee kuolleen venäläisen kuulumisia ja ryöstää tämän arvomerkit. Sotasaalis pysyy Rahikaisen lompakossa: Sanokeehan kenen paukusta kupsahti, niin sille annan.[1][3][4][5]

Kylän valtauksessa Rahikainen joutuu jakamaan ”evakuoidut” sokerit koko joukkueen kesken.[3]

Viidennessä luvussa kuvataan marssia ”vanhan rajan” yli. Muiden edetessä jalan Lehto, Määttä ja Rahikainen matkaavat luvattomasti kolonnien mukana. Heidän jäätyään kiinni marssirivistöstä poistumisesta ja muonavarkaudesta Rahikainen kertoo: ”Mie niien [muonien] takia kyttäsin henki kurkussa puol tuntia, ja vartiomies oli vähällä ampua.”[6] Tätä on pidetty osoituksena Rahikaisen manipulointikyvystä, sillä hän saa Koskelan suostumaan siihen, ettei kaikkia varastettuja muonia palauteta.[7]

Vallatussa Petroskoissa koittavat Rahikaisen sodan huippuhetket: kaupunki oli kuin häntä varten tehty --- hän pelasi kuin suurliikemies. Tilaisuus tekee hänestä elintarvikkeiden, taide-esineiden ja prostituoitujen välittäjän.[8]

Sodan päättyessä Linna antaa Rahikaisen tehdä yhteenvedon: Heijän perkeleijen puhheista. Puhheilla ei asiat parane. Kun kerran loppu ruuti, niin on parempi pittee kita kiinni. Poasaa nyt siellä pienten kansojen oikeuksista. Niijen peälle nostaa koira jalan.[9]

Linnan romaanin henkilöhahmoja kirjassaan Tuntemattomat sotilaat kuvannut Ilkka Malmberg on luonnehtinut Rahikaista "lupsakaksi pohjoiskarjalaiseksi supliikkimieheksi"[10], kansanrunoudentutkija Matti Kuusi taas Rahikaista yhdessä Hietasen kanssa "veijariksi"[11]. Romaanin henkilöhahmoista Rokka sanoo, että Rahikainen on niin kiero mies, etteivät häneen luoditkaan osu.[12]

Kirjailija Väinö Linnan mukaan Rahikaisen hahmossa on paljon piirteitä Jalkaväkirykmentti 8:ssa palvelleesta liperiläisestä sotamies Kauko Rummukaisesta, joka oli ennen sotia työskennellyt osuuskaupan myyjänä. Kuten Rahikainen, myös Rummukainen lähti naisiin Kuuttilahteen Mannerheimin syntymäpäivänä 4. kesäkuuta 1942. Rummukainen haavoittui Uuksunjoella jatkosodan loppuvaiheissa kesällä 1944 menettäen toisen kätensä.[13]

Rahikaisen esittäjä Edvin Laineen versiossa vuonna 1955 Kaarlo Halttunen ja Rauni Mollbergin versiossa vuonna 1985 amatöörinäyttelijä Mika Mäkelä. Pyynikin kesäteatterissa Rahikaista esitti ainakin Eero V. Kosteikko. Vuoden 2017 versiossa vuonna Rahikaista esitti Andrei Alén.

Linnan romaania ja sen kahta elokuvasovitusta, Evdin Laineen Tuntematonta sotilasta (1955) ja Mollbergin samannimistä elokuvaa (1985) tutkineen Jukka Sihvosen mukaan sekä Laineen että Mollbergin sovituksissa elokuvan sotilasjoukon ydinryhmä muodostuu noin seitsemästä sotilaasta, joihin Sihvonen lukee Hietasen, Koskelan, Lahtisen, Lehdon, Määtän, Rahikaisen, Rokan ja Vanhalan. Sihvosen mukaan ei myöskään ole sattumaa, että Linna oli kertonut työtovereilleen olevansa kirjoittamassa "Seitsemästä veljeksestä sodassa" viitaten näin Aleksis Kiven romaaniin Seitsemän veljestä.[14] Tästä ryhmästä kuolevat tarinan kestäessä muut paitsi Rokka, Rahikainen, Vanhala ja Määttä, jotka haavoittuvat eri vaiheissa.[15]

• Sihvonen, Jukka: Idiootti ja Samurai. Tuntematon sotilas elokuvana. Turku: EETOS, 2009. ISBN 978-952-99461-6-7.

• Malmberg, Ilkka: Tuntemattomat sotilaat. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2007. ISBN 952-5557-04-9.
• Sorsa, Heikki: Aika velikulta : sotamies Rahikaisen henkilökuvan tarkastelua Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas. Pro gradu -tutkielma : Helsingin yliopisto, Kotimainen kirjallisuus. H. Sorsa, 2007. (suomeksi)
• Ylikoski, Heino: Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaan puhutun kielen funktioita. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Kirjallisuus. Jyväskylä: H. Ylikoski, 2008. Teoksen verkkoversio. (suomeksi)