Rahanlyönti
Rahanlyönti on kolikoiden valmistamista metallista.[1]
Muinaisessa Kreikassa jokaisella kaupunkivaltiolla oli oma kolikkopajansa. Rooman valtakunnassa kolikoita käytettiin propagandan ja viestinnän välineenä: uusi keisari tuli tunnetuksi, kun hänen kasvokuvansa lyötiin kolikoihin, jotka levisivät läpi koko valtakunnan.
Ensimmäiset kolikot tehtiin vasaroimalla: lyömällä kovalla iskulla kaksi muottia pehmeähkön metallilevyn molemmille puolille.[2] Tämä oli pääasiallinen kolikoiden valmistusmenetelmä noin vuodesta 1000 eaa. alkaen 1600-luvulle asti. Vasaroitujen kolikoiden koko vaihtelee. Joissakin kulttuureissa, lähinnä Aasiassa, tehtiin kolikoita myös valamalla.
Puhtaat kulta ja hopea ovat liian pehmeitä pysyäkseen kolikon muodossa, siksi kultaan lisättiin hopeaa ja pronssia, hopeaan pronssia ja pronssiin lyijyä ja sinkkiä. Muottien piti olla kovempaa metallia kuin kolikkoaihioiden. Kultakolikot lyötiin pronssimuoteilla, hopea- ja pronssikolikot rautamuoteilla.[2]
Rahanlyönti Suomessa
Ensimmäisiä kertoja Suomessa lyötiin kolikkoja jo rautakaudella. Nämä olivat ulkomaisten rahojen kopioita.
Ruotsin vallan aikaan Suomessa tarvittiin rahapaja, kun kuninkaalle piti maksaa veroja rahalla eikä luontaistuotteilla. Ensimmäiset Suomessa järjestelmällisesti valmistetut kolikot ovat 1400-luvulta Turusta. 1500-luvun puolivälissä alettiin käyttää yksinomaan Ruotsissa lyötyjä kruunuja, ja sittemmin myös Venäjän kolikoita Suomen siirryttyä Venäjän osaksi vuonna 1809. Oma rahapaja tehtiin Suomeen uudelleen vasta 1864.
Katso myös
Lähteet
- Raha lyödään leimaamossa (Arkistoitu – Internet Archive) Kuinka käyttörahaa tehdään Suomen Rahapaja
- The Production of an Ancient Coin scf.usc.edu. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 2.6.2012.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rahanlyönti Wikimedia Commonsissa