Rahankeräys

Rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Suomessa toiminta on luvanvaraista.

Suomen rahankeräyslainsäädäntö

Rahankeräysten toimeenpanemisesta on säädetty heinäkuussa 2006 voimaan astuneella rahankeräyslailla[1] sekä valtioneuvoston asetuksella rahankeräyksistä 503/2006[2]. Rahankeräys saadaan järjestää varojen hankkimiseksi yleishyödylliseen toimintaan, jollaisena pidetään toimintaa yleistä sosiaalista, sivistyksellistä tai aatteellista tarkoitusta varten tai muuta yleistä kansalaistoimintaa.[1]

Poikkeuksena yleishyödyllisyyden vaatimuksesta rahankeräys saadaan toimeenpanna:

  • varojen hankkimiseksi taloudellisissa vaikeuksissa olevan yksittäisen henkilön tai perheen auttamiseksi;
  • varojen hankkimiseksi päiväkodin ryhmän, koululuokan tai vakiintuneen opinto- tai harrasteryhmän opiskelun tai harrastustoiminnan edistämiseksi.

Rahankeräyslainsäädäntöä ei sovelleta

  • Tavanomaiseen naapuriapuun
  • Tavarankeräyksiin
  • Testamenttilahjoitusten hankkimiseen
  • Hyväntekeväisyyshuutokauppoihin, tukikonsertteihin ja tukitilaisuuksiin
  • yksityishenkilöiden merkkipäiväkutsujen ja haastattelujen sekä kuolinilmoitusten ja muistokirjoitusten yhteydessä esitettyihin muistamispyyntöihin
  • Uskonnon harjoittamisen yhteydessä kerättyihin kolehteihin

Vuonna 2020 laki muuttui ja sallii nyt myös ns. pienkeräyksen, johon pätevät erilaiset säännöt.[3]

Rahankeräyslupa

Rahankeräyslupa voidaan antaa Suomessa rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle. Lupa voidaan antaa myös tietyin laissa määritellyin edellytyksin Suomessa toimivalle rekisteröimättömälle yhteisölle kuten vaaleissa ehdolla olevien henkilöiden tukiryhmille. Rahankeräyslupaa eivät voi saada valtio, kunta tai kuntayhtymä taikka evankelisluterilainen kirkko tai ortodoksinen kirkkokunta taikka niiden seurakunta tai seurakuntayhtymä.

Rahankeräyslupaa ei tarvita päiväkodin ryhmän, koululuokan tai vakiintuneen opinto- tai harrasteryhmän suorittamaan rahankeräykseen, jos rahankeräyksen toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä vastaa täysivaltainen henkilö. Rahaa saadaan kerätä edellä mainittujen tahojen tilaisuuksissa, jos kerätyt varat käytetään opiskelun tai harrastustoiminnan edistämiseen. Rahankeräyslupaa ei tarvita myöskään yleisen kokouksen järjestäjänkokoukseen osallistuvien keskuudessa suorittamaan rahankeräykseen silloin, kun yleinen kokous järjestetään sisätiloissa.

Yhden kihlakunnan alueella toimeenpantavaan rahankeräykseen antaa luvan keräyksen toimeenpanopaikan kihlakunnan poliisilaitos (Arkistoitu – Internet Archive). Lupa voidaan antaa enintään kahden vuoden määräajaksi. Poliisihallitus (Arkistoitu – Internet Archive) antaa rahankeräysluvan yhden kihlakunnan aluetta laajemmalla alueella toimeenpantavaan rahankeräykseen.

Lupaa on haettava kirjallisesti. Lupahakemukseen on liitettävä yksityiskohtainen keräys- ja käyttösuunnitelma.

Tiedot voimassa olevista valtakunnallisista rahankeräysluvista, sekä tilitystiedot nykyisen rahankeräyslain voimassaoloaikana 1.7.2006 toimeenpantujen keräysten tilityksistä löytyvät Lahjoitustieto.fi[vanhentunut linkki] sivustolta.

Rahankeräystili

Keräystä varten on oltava tili Suomessa toimivassa rahalaitoksessa. Tilin tiedot on liitettävä lupahakemukseen.

Rahankeräysten käytännöllinen toimeenpano

Mikäli rahankeräysluvan hakija ei itse hoida keräyksen toimeenpanoa, se voi käyttää apunaan hyvämaineista elinkeinonharjoittajaa, joka yhtiöjärjestyksensä mukaan voi toimia rahankeräysten käytännöllisenä toimeenpanijana. Yhtiön tiedot tulee ilmoittaa rahankeräyslupahakemuksessa.

Rahankeräyksiin liittyvät kiellot

Rahankeräykseen ei saa liittyä mitään vastiketta. Kerääjän tai keräyksen tunnusta (merkkiä, tarraa) ei kuitenkaan lasketa vastikkeeksi. Lailla kielletään rangaistuksen uhalla järjestämästä rahankeräys tavalla, jossa kaupankäynti tai jäsenhankinta ja rahankeräys ovat ilmeisessä vaarassa sekoittua keskenään. Rahankeräyksen yhteydessä ei saa järjestää arpajaisia tai muuta toimintoa, jossa osallistuvalle luvataan kokonaan tai osittain sattumaan perustuva voitto. Arpajaisten toimeenpanosta on säädetty erikseen.

Kritiikki

Monet yhteisöt, mm. Electronic Frontier Finland, Compensate-säätiö sekä Wikipediaa ylläpitävä Wikimedia Foundation ovat törmänneet toiminnassaan rahankeräyslakiin liittyviin tulkintaerimielisyyksiin arpajaishallinnon kanssa. Rahankeräyslaissa on kritisoitu mm. lupakäsittelyn viiveitä, vastikkeellisuuden tulkinnanvaraisuutta, yleisöön vetoamisen määritelmää sekä lain soveltamisalan epäselvyyttä ulkomaisen yhteisön järjestäessä rahankeräystä suomenkielisessä verkkopalvelussa. [4]

Rahankeräyslakia esitettiin vuonna 2014 muutettavaksi siten, että rahankeräysten luvanvaraisuudesta luovuttaisiin ja tilalle luotaisiin ilmoitusmenettely.[5] Mikael Jungner on kommentoinut, että uudistus kaadettiin, koska ”merkittävät järjestöt pitävät rahan keräämistä omana monopolinaan ja pelkäävät, että jos se avataan, heidän rahoituksensa tippuu”.[4]

Tapauksia

2022 hovioikeus hylkäsi syytteen yhdistystä vastaan, joka oli 4 vuoden aikana kerännyt 2.5 miljoonaa euroa ilman lupaa. Aiemmin syytteet myös hylännyt käräjäoikeus perusteli omaa päätöstään sillä, ettei kirjekeräyksen kohteena ollut määrittelemätön yleisö.[6]

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.