Ragnar Kjartansson

Ragnar Kjartansson syntyi vuonna 1976 Reykjavíkissä. Hänen vanhempansa olivat näyttelijöitä. Ragnar opiskeli Islannin taideyliopistossa, mistä hän valmistui vuonna 2001. Hänen lopputyönsä oli The Opera, jota varten hän rakensi pienen rokokooteatterin, missä hän lauloi a cappella -kappaleita neljä tuntia päivässä puolentoista viikon ajan.[1]

Ragnarin varhaisia performansseja oli Death and the Children, missä hän esitti Kuolemaa islantilaisella hautausmaalla ja oli dialogissa nuorten kesäleiriläisten kanssa kuolevaisuudesta. Vuoden 2005 Reykjavikin taidefestivaaleille Ragnar tuotti performanssi-installaation The Great Unrest. Sitä varten hän osittain kunnosti vanhan yhteisökeskuksen, missä hän asui kolmen viikon ajan ja soitti kitaraa pukeutuneena viikingiksi.[1]

Ragnar oli nuorin islantilainen taiteilija Venetsian biennaaleilla 2009.[2] Ragnar kokosi sinne The End -esityksen, johon kuului sekä videoteos että performanssi Palazzo Michiel del Brusàssa. Videon Ragnar oli kuvannut Kalliovuorilla ja saanut siihen vaikutteita Gilbert & Georgelta sekä Caspar David Friedrichin teoksesta Two Men Contemplating the Moon. Performanssissa hän puolestaan maalasi kuuden kuukauden ajan kuutena päivänä viikossa.[1] Hän maalasi tuona aikana 144 muotokuvaa uimahousuihin pukeutuneesta performanssitaiteilija Páll Haukur Björnssonista.[3]

The Visitors (2012) on kuvattu newyorkilaisessa kartanossa. Siinä kahdeksan muusikkoa soittaa eri huoneissa samaa kappaletta. Ragnar itse soittaa alastomana kylpyammeessa.[4] Kaikki yhdeksän kanavaa yhdistyvät näyttelyssä samassa tilassa yhdeksi esitykseksi. Eroa käsittelevän kappaleen sanat perustuvat Ásdís Sif Gunnarsdóttirin runoon, ja sen musiikin on tehnyt Davíð Þór Jónsson.[5]

Ragnar oli mukana The Encyclopedic Palace -teoksessa vuoden 2013 Venetsian biennaalissa ja Manifesta 10:ssä Pietarissa vuonna 2014.[2] A Lot of Sorrow on vuoden 2014 videoteos, jonka Ragnar teki yhdessä yhdysvaltalaisen The National -yhtyeen kanssa. Yhtye soittaa videolla kuuden tunnin ajan kolme minuuttia 25 sekuntia kestävää kappalettaan ”Sorrow”.[6] Kohtauksia länsimaisesta kulttuurista (2015) on puolestaan yhdeksänosainen teossarja, jossa Ragnar tutkii länsimaisen kulttuurin sovinnaisuutta. Teossarjaan kuuluva Vene oli esillä vuoden 2019 Ars Fennica -näyttelyssä, jossa hänet palkittiin myös Ars Fennica -palkinnolla.[7]

Ragnarin taide on monialaista, ja hän tekee videoteoksia, performansseja, installaatioita, maalauksia ja piirroksia.[7] Hän pyrkii teoksissaan häivyttämään erilaisten taiteenmuotojen rajat, ja hän onkin lähestynyt maalaamista performanssina ja toisaalta verrannut videoitaan maalauksiin ja performanssejaan veistoksiin. Ragnar on saanut vaikutteita myös klassisesta teatterista.[8]

Ragnar yhdistää teoksissaan usein vastakkaisia tuntemuksia, surua ja iloa, kauhua ja kauneutta sekä draamaa ja huumoria.[9] Ragnarin teoksille on ominaista niiden pituus ja toisteisuus. Hän käyttää toistoa tutkimuksen muotona.[8] Toiston lisäksi monia teoksia yhdistää ironia ja melankolia.[7]