Ragnar Granit
Ragnar Arthur Granit (30. lokakuuta 1900 Riihimäki[1] – 12. maaliskuuta 1991 Tukholma) oli yksi kaikkien aikojen tunnetuimpia suomalaisia tiedemiehiä ja maailmanlaajuisestikin 1900-luvun huomattavimpia näköaistin ja hermoston tutkijoita. Hän oli fysiologi, jolle myönnettiin Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinto näön fysiologiaa koskevista tutkimuksista vuonna 1967 yhdessä Haldan Keffer Hartlinen ja George Waldin kanssa. Granit teki suuren osan urastaan Tukholmassa, ja hän oli vuodesta 1941 Ruotsin kansalainen.
| Ragnar Arthur Granit | |
|---|---|
 Ragnar Granit vuonna 1956. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. lokakuuta 1900 Riihimäki[1] |
| Kuollut | 12. maaliskuuta 1991 (90 vuotta) Tukholma |
| Kansalaisuus |
Suomi (1900→1941) Ruotsi (1941→1991) |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Instituutti |
Helsingin yliopisto Karoliininen instituutti |
| Tutkimusalue | hermofysiologia |
| Tunnetut työt | näön fysiologia |
| Palkinnot |
 Nobelin lääketieteen palkinto (1967) |
Ura
Granit vietti lapsuutensa Oulunkylässä ja kävi Helsingin ruotsalaisen normaalilyseon. Hän opiskeli filosofiaa Åbo Akademissa ja suoritti lääketieteen kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1924 ja sai lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon 1927. Näköaistin tutkimuksesta kiinnostunut Granit suoritti jatko-opintoja ja toimi vierailevana tutkijana 1920- ja 1930-luvulla aikansa parhaimmissa tieteellisissä keskuksissa, Oxfordissa ja Philadelphian Johnson Foundation -tutkimuslaitoksessa. Hänet nimitettiin vuonna 1928 ensin Helsingin yliopiston fysiologian laitoksen assistentiksi, 1929 dosentiksi ja vuonna 1937 fysiologian professoriksi.[1]
1930-luvun loppupuolella Granit oli jo saavuttanut huomattavan kansainvälisen maineen yhtenä silmän ja verkkokalvon johtavista tutkijoista. Tästä ovat parhaana osoituksena Granitin vuonna 1940 saatu kutsu Harvardin yliopiston professoriksi sekä samana vuonna Tukholmasta saatu kutsu Karoliinisen instituutin neurofysiologian laitoksen johtajaksi.[1]
Mainituista tarjouksista – jotka molemmat oli pantu alulle jo ennen talvisotaa – Granit valitsi Tukholman ja siirtyi välirauhan aikana jatkamaan tutkimuksiaan Ruotsiin. Tukholmaan siirryttyään Granit sai pian Ruotsin kansalaisuuden, ja vuonna 1945 hänet nimitettiin vastaperustetun Nobel-instituutin johtajaksi samalla kun hänelle laitoksen johtajana perustettiin henkilökohtainen neurofysiologian professorin virka. Mainituissa viroissa Granit pysyi eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 1967 asti, mutta jatkoi vielä tämänkin jälkeen aktiivisesti tutkimuksiaan sekä toimi mm. useaan otteeseen vierailevana professorina eri puolilla Yhdysvaltoja, Oxfordissa sekä Bad Neuheimin Max Planck -instituutissa.[1]
Tukholmassa Granit vielä jatkoi muutamia vuosia näön fysiologian tutkimuksiaan, mutta 1940-luvun puolivälistä lähtien hän siirtyi tutkimaan lihaksiston toiminnan hermostollista säätelyä. Vaikka monet arvioitsijat ovat pitäneet Granitin ja hänen tutkimusryhmänsä saavutuksia lihasten neurofysiologiassa vieläkin merkittävämpinä kuin hänen työtään silmän ja verkkokalvon toiminnan selvittämisessä, Granitin Nobelin palkinto myönnettiin kuitenkin nimenomaan hänen "silmän primäärejä fysiologisia ja kemiallisia näköön liittyviä tapahtumasarjoja koskevista keksinnöistään". Näistä keksinnöistä merkittävin osa oli pantu alulle 1930-luvulla Oxfordissa ja saatettu loppuun 1930-luvun lopun Suomessa, minkä jälkeen osa hänen Helsingin tutkimusryhmästään siirtyi hänen mukanaan Tukholmaan. Tätä tutkimusryhmää voi hyvällä syyllä pitää ensimmäisenä Nobel-tason suomalaisena tutkimusryhmänä. Granit itse arvioi Nobelin palkinnon jakautuvan ”fifty-fifty” Suomen ja Ruotsin välille".[1]
Huomionosoituksia
Granit sai akateemikon arvonimen Suomessa vuonna 1985.[2] Hän oli seuraavien yliopistojen kunniatohtori:
|
|
|
Granitin mukaan on nimetty muun muassa viidessä eri suomalaisessa yliopistossa toimiva Ragnar Granit Instituutti,[3] Ragnar Granit Säätiö, Ragnar Granit Nuoren tutkijan palkinto ja Ragnar Granit Symposium.[1] Riihimäellä, jossa Granit syntyi, avattiin 13.10.2006 Ragnar Granitin aukio, jolla nykyään vietetään vuosittain Ragnarin päivää.[4]
Sukujuuret
Granitin vanhemmat olivat metsänhoitaja Arthur Wilhelm Granit ja Bertie Helena Malmberg.[5] Hän säilytti lämpimät suhteet Suomeen Tukholmaan muuttonsa jälkeenkin ja oli läpi elämänsä ylpeä suomenruotsalaisista juuristaan. Granit palasi aina kesäisin kesäpaikkaansa Korppoon Vikminneen, jota hän piti toisena kotinaan. Hakuteoksiin hän merkitsi asuinpaikakseen ”Stockholm och Korpo”.[1]
Granitin vaimo oli vapaaherratar Marguerite ”Daisy” Bruun (1902–1991).[2] Heillä oli yksi poika Michael (1930–2019[6]), arkkitehti, Ruotsin Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin professori.[7] — Ragnar ja Marguerite Granit on haudattu sukuhautaan Korppoon kirkon hautausmaahan.[8]
Teoksia
Kirjoittanut
- Farbentransformation und Farbenkontrast: Experimentelle Beiträge zur Theorie der Transformation (1926)
- Die Elektrophysiologie der Netzhaut und des Sehnerven, mit besonderer Berücksichtigung der theoretischen Begründung der Flimmermethode (1936)
- Ung mans väg till Minerva (1941)
- Sensory mechanism of the retina with appendix on electroretinography (1947)
- Receptors and sensory perception: A discussion of aims, means, and results of electrophysiological research into the process of reception (1955)
- Charles Scott Sherrington: An appraisal (1966)
- The basis of motor control: Integrating the activity of muscles, alpha and gamma motoneurons and their leading control systems (1970)
- The purposive brain (1979)
- Hur det kom sig: Forskarminnen och motiveringar (1983)
Toimittanut
- Finlandssvenskarna: En antologi (1944)
- Utur stubbotan rot: Essäer till 200-årsminnet av Carl von Linnés död (1978)
Lähteet
- Ignatius, Jaakko: ”Granit, Ragnar (1900–1991)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 266–269. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. / Teoksen verkkoversio. — Granitin syntymäpaikasta on ollut epäselvyyttä. Ragnar Granitin isä, metsänhoitaja Arthur Granit työskenteli muun muassa Lapissa ja sittemmin Riihimäellä, missä Ragnar syntyi. Ragnarin lapsuudenkoti oli Oulunkylässä (tuolloin Helsingin maalaiskuntaa). Suomen väestökirjanpitoon Granitin syntymäpaikaksi on merkitty Helsingin maalaiskunta.
- Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 127–128. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- Education (Virtuaali-instituutin opetuksen periaatteet.) Ragnar Granit Institute. Viitattu 18.10.2016. (englanniksi)
- Ragnarin nimipäivä keräsi torin täyteen väkeä.[vanhentunut linkki] Aamuposti 4.10.2010.
- Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 107–108. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- Kuolinilmoitus. Hufvudstadsbladet 24.3.2019, s. 43.
- Malmivuo, Jaakko: Ragnar Granit, suomalainen tiedenobelisti ja bioelektromagnetismin pioneeri.
- Lundberg, Stefan: Ragnar Granit – vår bortglömda Nobelpristagare. Hufvudstadsbladet, 18.6.2017, s. 10–11. Artikkelin verkkoversio.
Kirjallisuutta
- Vilén, Timo: Ragnar Granitin Nobel-ura: Tutkimus tieteen palkinnoista ja palkintojen tieteestä. Historiallisia tutkimuksia, 262. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISSN 0073-2559. ISBN 978-952-222-422-4.
Aiheesta muualla
- Ragnar Granit Säätiö.
- Ragnar Granit Instituutti.
- Ragnar Granitin elämäkerta Nobel-säätiön sivuilla.
- Nobel-esittelypuhe. Professori C. G. Bernhard.
- Granit, Ragnar hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Ragnar Granit – unohdettu nobelistimme. Yle Elävä arkisto.