Ragdoll

Ragdoll on 1960-luvulla Kaliforniassa kehitetty sinisilmäinen, naamiokuvioinen kissarotu. Se on Suomen suosituin rekisteröity kissarotu[1].

Ragdoll
Avaintiedot
Alkuperämaa:  Yhdysvallat
Rodun syntyaika: 1960-luku
Rodun lyhenne: RAG
Kategoria: I
Muita nimityksiä: räggäri, räsynukke
Ulkonäkö ja terveys
Turkki: puolipitkä
Väritys: ruskea, sininen, suklaa ja lila
Silmät: siniset
Paino: urokset n. 6–11 kg,
naaraat n. 4–7 kg
Elinikä: 12–15 vuotta

Rodun historia

Rodun kantaemo on valkoinen angoratyyppinen kissa nimeltään Josephine. Josephinen omistaja Ann Baker kehitti rodun tästä kantaemosta ja sen sekarotuisista pennuista. Varhaisissa pentueissa esiintyivät kaikki nykyiset ragdollien värimuodot. [2]

Värit ja rakenne

Ragdolleilla on kolme kuviointia: colourpoint, mitted ja bicolour. Perinteiset värit ovat ruskea, sininen, suklaa ja lila. Uusina väreinä on tuotu punainen ja creme - niiden myötä myös kilpikonna. Kaikki värit voivat esiintyä myös tabbyvariaatioina. Colourpoint-kissoilla on tummaa väriä kaikissa vartalon ääripäissä: maskissa, korvissa, hännässä ja käpälissä. Mitted-kissoilla tassut ovat erotuksensa colourpointeista valkoiset. Mitted-kuvioiduilla kissoilla on hansikkaat etukäpälissä, mutta takajaloissa valkoisten "saappaiden" tulee ulottua kantapäähän saakka. Bicolour-kissoilla naamiokuviointi on korvissa, maskissa ja hännässä. Maskissa on suuri, käänteinen V-muotoinen laukki. [3]

Ragdoll on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan suurimpana kesykissarotuna. Suuri ja lihaksikas ragdoll kehittyy hitaasti ja voi kulua 3–4 vuotta ennen kuin kissa on täysikasvuinen ja sen kuviointi ja väritys täysin kehittynyt. Uros painaa noin 610 kg ja naaras noin 47 kg.[4].

Pää on kiilamainen: Korvat ovat tyvestä leveät ja vähän eteenpäin kallistuneet ja sijaitsevat kaukana toisistaan. Silmien ainoa hyväksytty väri on sininen: mitä tummempi, sen parempi. Etukumara asento on etujalkoja pitempien takajalkojen vuoksi ragdolleille tyypillinen.

Rodun nimen alkuperä

Ragdoll (suom. räsynukke) -nimitys juontuu rodulle tyypillisestä taipumuksesta valahtaa täysin veltoksi syliin nostettaessa. Ominaisuus havaittiin rodun kantaemon, Josephinen loukkaannuttua auto-onnettomuudessa ja tarun mukaan se periytyi myös sen pennuille. Saman onnettomuuden seurauksena ragdollien kipukynnyksenkin on väitetty olevan muita kissoja korkeampi. Väitteissä ei ole perää, sillä tällaiset hankitut ominaisuudet eivät voi olla perinnöllisiä. Tämä kertomus on kuitenkin osa rodun syntytarinaa.

On myös todettu, että Ragdoll on hyvin koiramainen kissarotu. Se oppii helposti samoja temppuja kuin koira ja on myös yhtä seurallinen.

Lähteet

  1. Tiedote, julkaisuvapaa 9.1.2012 9.1.2012. Suomen Kissaliitto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 20.11.2012.
  2. Ragdoll Breed Guide - IAMS
  3. Ragdoll rotustandardi (Arkistoitu – Internet Archive) - Finragdolls
  4. SUROK - Suomen rotukissayhdistys

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.