Dassault Rafale

Dassault Rafale (ranskalainen ääntämys: ​[ʁafal], ”puuska”) on 4. heinäkuuta 1986 ensilentonsa lentänyt ja 12. joulukuuta 2000 lähtien palvelukäytössä ollut neljännen sukupolven ranskalainen suihkuhävittäjä. Se on nykyaikaisin ja kehittynein Dassault Aviationin valmistama suihkuhävittäjä, ja sen kilpailijoita ovat Lockheed Martin F-35 Lightning II, Eurofighter Typhoon, Saab JAS 39 Gripen ja Mikojan MiG-35. Dassault Rafaleita on valmistettu yhteensä 120 konetta Ranskan ilmavoimille ja laivastolle.

Dassault Rafale

Rafale RIAT 2009 -lentonäytöksessä.
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Ranska
Valmistaja Dassault Aviation
Ensilento 4. heinäkuuta 1986
Esitelty 12. joulukuuta 2000

Rafale oli yksi HX-hävittäjähankkeen ehdokkaista F/A-18 Hornetin seuraajaksi Suomen Ilmavoimille[1].

Yleistietoa
Dassault Rafale lennolla Pariisin ilmailunäyttelyssä vuonna 2007.

Dassault Rafale on kaksimoottorinen suihkuhävittäjä, joka on suunniteltu toimimaan useissa erilaisissa taistelurooleissa, kuten viholliskohteiden tiedustelua, ilmaherruuden saavuttamista tai maamaalien kimppuun iskemistä vaativissa tehtävissä. Monipuolisuutensa ansiosta Dassault Rafalesta on valmistettu useita malleja, jotka ovat palvelukäytöstä poistettu perusmalli Rafale A, kaksipaikkainen Rafale B, Rafale A:n korvaajaksi suunniteltu Rafale C, Ranskan laivaston palvelukäyttöön tarkoitettu ja kehittyneemmällä avioniikalla varustettu Rafale M ja puutteellisen rahoituksen takia peruutettu Rafale N.

Dassault Rafalen avioniikkajärjestelmään lukeutuvat heijastusnäyttö, nykyaikainen sensorilaitteisto, lennonohjausjärjestelmä. Thalesin valmistama RBE2-mallinen AESA-tutka.[2] Elektro-optinen OSF-maalinhakujärjestelmä. Dassault Rafalessa on myös konetyyppiä varten suunniteltu elektroninen omasuojalaitteisto Thales SPECTRA, johon kuuluvat ohjusvaroitusjärjestelmä, viestintäyhteyksien häirintäjärjestelmä sekä soihtujen ja silpun laukaisujärjestelmä vihollisen laukaisemien ilmatorjuntaohjusten harhauttamiseksi. Rafalen hyvä kiihtyvyys ja ohjautuvuus ovat peräisin kahdesta SNECMA M88 -mallin jälkipolttavasta ohivirtausmoottorista, jotka on suunniteltu helposti huollettaviksi ja polttoainetta vähäkuluttaviksi. Ranskan ilmavoimat on myös suunnitellut asentavansa koneisiin uuden DAMOCLES-lasermittauslaitteiston.

Dassault Rafalen asejärjestelmä on suunniteltu siten, että hävittäjän siipien ja rungon alle voidaan asentaa monipuolisesti eri mallisia ilmasta-ilmaan-ohjuksia ja ilmasta-maahan-ohjuksia. Hävittäjä on yleensä aseistettu MBDA-puolustustarvikeyrityksen valmistamilla MBDA Apache-, MBDA MICA - ja MBDA Meteor - ja Exocet-ohjuksilla, mutta Rafale voidaan aseistaa myös Matran valmistamilla R.550 Magic -ohjuksilla tai yhdysvaltalaisilla AIM-9 Sidewinder -, AIM-120 AMRAAM - ja AIM-132 ASRAAM -ohjuksilla. Dassault Rafale kykenee myös kantamaan SCALP EG -risteilyohjuksia ja ASMP-ydinohjuksia. Ranskan ilmavoimien suunnitelmien mukaan koneita voidaan lähiaikoina aseistaa myös AASM-täsmäpommeilla. Rafalen aseistukseen kuuluu erilaisten ohjusten ja pommien ohella myös 30 millin GIAT 30/719B -mallin konetykki, jonka tulinopeus on noin 2 500 laukausta minuutissa.

Historia

Kehitystyö
Palvelukäytöstä poistettu Rafale A ilmailunäyttelyssä.

1970-luvun puolivälissä Ranskan ilmavoimat ja laivasto päättivät yhdessä vanhentuneiden F-8 Crusader - ja SEPECAT Jaguar -suihkuhävittäjien korvaamisesta uudemmalla ja lento-ominaisuuksiltaan monipuolisemmalla hävittäjällä. Huhtikuussa 1983 Ranskan puolustusministeriön muodostaman komitean jäsenet päättivät siitä, että uuden hävittäjän valmistaisi ranskalainen ilmailualan yritys Dassault Aviation. Ensimmäinen valmistunut Dassault Rafale ilmestyi Ranskan ilmavoimien kokoonpanohallista syksyllä 1985, ja konetyyppi lensi ensilentonsa 4. heinäkuuta 1986. Dassault aloitti konetyypin massatuotannon toukokuussa 1988. Päätös aloittaa Rafalen massatuotanto johti siihen, että Ranska irtautui sopimuksesta Eurofighter Typhoonin kehittämiseksi.

1990-luvun alussa Ranskan ilmavoimat teki Dassault Rafalen lento-ominaisuuksilla kokeita, joiden seurauksena alkuperäinen perusmalli Dassault Rafale A poistui palvelukäytöstä ja sen tilalle tuli Dassault Rafale C, joka lensi ensilentonsa jo vuonna 1991. Kaksipaikkaisen Rafale B -mallin ja merivoimille lentotukialuskäyttöön tarkoitetun Rafale M -mallin prototyypit lensivät ensilentonsa vuonna 1993, mutta myöhästyneiden toimitusten takia Rafale M:n ensimmäinen tuotantomalli lensi ensilentonsa vasta vuonna 1999. Dassault lakkautti Rafale N -mallin kehitystyön, koska puolustusministeriön myöntämä budjetti ei ollut tarpeeksi suuri ja kehitystyö oli myöhästynyt useita kertoja aikaisemmin. Palvelukäyttöön otettuja Rafalen malleja on myös huollettu ja niihin on asennettu kehittyneempiä avioniikkajärjestelmiä.

Ranska tilasi Dassaultilta alun perin 292 konetta, joista 232 oli tarkoitettu ilmavoimille ja 60 laivastolle. Kahdesta erillisestä tilauspyynnöstä huolimatta Ranskalle on tällä hetkellämilloin? toimitettu vasta 120 hävittäjää. Joulukuussa 2004 Ranskan puolustusministeriö lähetti Dassaultille kolmannen tilauksen 59 Rafalesta, mutta määrää saatetaan vähentää noin kymmenellä koneella.

Palvelukäytössä
Dassault Rafale M lähtee lennolle lentotukialus USS Enterprisen kannelta. Rafale oli ensimmäinen yhdysvaltalaiselle lentotukialukselle laskeutunut ranskalainen hävittäjä.

12. joulukuuta 2000 Dassault ilmoitti Dassault Rafalen astumisesta palvelukäyttöön, minkä jälkeen Ranskan ilmavoimat muodostivat ensimmäisen Rafale-laivueensa 18. maaliskuuta 2001 ja ottivat sen aktiiviseen palvelukäyttöön 25. kesäkuuta 2004. Ensimmäinen Ranskan laivastolle valmistettu Rafale-laivue toimitettiin vuonna 2002, ja laivasto otti sen aktiiviseen palvelukäyttöön vuonna 2002. Ranskan puolustusministeriön mukaan Rafale on ollut konetyyppinä täysin aktiivisessa palvelukäytössä vuoden 2007 puolivälistä lähtien.

Dassault Rafalet osallistuivat sotatoimiin ensimmäisen kerran vuoden 2002 operaatio Héraclèsissa, jossa ne lensivät Afganistanin ylitse. Tehtävän aikana hävittäjät eivät kuitenkaan havainneet vihamielistä toimintaa, joten ne palasivat takaisin lentotukialus FS Charles de Gaullelle. Maaliskuussa 2007 kuusi Rafale-hävittäjää lensivät Afganistanin ilmatilaan ja pudottivat täsmäpommeja, koska Ranska halusi kokeilla hävittäjien ominaisuutta pudottaa pommeja. 28. maaliskuuta samana vuonna Rafalet pudottivat pommeja alankomaalaisten Nato-joukkojen tueksi Etelä-Afganistanissa, mikä oli Rafalen ensimmäinen todellinen osallistuminen taistelutehtävissä. Vuonna 2007 Ranskan puolustusministeriö myös julkisti suunnitelmansa siitä, että Dassault Rafale tulee korvaamaan lähiaikoina F-8 Crusaderin, Dassault Super Étendardin, Mirage F1:n, Mirage 2000:n ja SEPECAT Jaguarin.

Dassault Rafale on palvelukäytössä ainoastaan Ranskassa, vaikka Dassault on yrittänyt myydä hävittäjiä muihin maihin. Vuonna 2002 Dassault yritti myydä Rafaleja Korean tasavallan ilmavoimille, mutta lopulta Korean tasavallan puolustusministeriö valitsi Boeingin F-15E Strike Eaglen ja Dassault syytti maata Yhdysvaltain tukemisesta.

Rafale osallistui Intian tarjouskilpailuun ilmavoimien 126 hävittäjän hankinnasta, minkä Rafale myös voitti.[3]

Tammikuussa 2006 ranskalaiset sanomalehdet uutisoivat Libyan ilmoittaneen 13–18 Rafalen hankkimisesta, mutta Libyan hallitus ei ole tehnyt virallista lausuntoa asiasta. Helmikuussa 2007 Sveitsi kertoi harkitsevansa Rafalen korvaamaan ilmavoimiensa vanhentuneet F-5 Freedom Fighterit.

Brasilia ja Ranska kävivät laajoja kauppaneuvotteluja, joihin osana kuuluu 36 hävittäjää. Näitä kauppoja ei lopulta solmittu, Saab JAS 39 Gripenin tultua valituksi.[4]

Dassault Rafale, jonka alla AM39 Exocet-meritorjuntaohjus

Käyttäjät

Käyttäjiä nyt ja tulevaisuudessa:

[5]

Tekniset tiedot

Lähde: lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1 (mallit A, C, D, ja M); 2 (mallit B ja N)
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&015.072000015,72 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&010.080000010,8 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&05.03400005,34 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&045.070000045,7 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&09060.&&&&009 060 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&09500.&&&&009 500 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&024500.&&&&0024 500 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Snecma M88-2 -suihkumoottori; &&&&&&&&&&&&&050.&&&&0050 kN per moottori kuivana, &&&&&&&&&&&&&075.&&&&0075 kN jälkipolttimella

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&02130.&&&&002 130 km/h (Mach &&&&&&&&&&&&&&01.08000001,8)
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01800.&&&&001 800 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&018000.&&&&0018 000 m
  • Nousukyky: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton >-operaattori.0Virhe lausekkeessa: odottamaton >-operaattori>305 m/min
  • Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&0326.&&&&00326 kg/m²
  • Työntövoima-painosuhde: &&&&&&&&&&&&&&01.01300001,13

Aseistus

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.