Richard Seppälä

Richard Rafael Seppälä (15. tammikuuta 1905 Pori – 25. syyskuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen diplomaatti.[1]

R. R. Seppälä vuonna 1987.

Ura

R. R. Seppälän vanhemmat olivat kauppias Juho Seppälä ja Aurora Maria Sotka. Seppälä kirjoitti ylioppilaaksi 1924, suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1929 ja sai varatuomarin arvon 1936. Työskenneltyään vuoden ajan lakitoimistossa hän tuli ulkoministeriön palvelukseen ja toimi avustajana Suomen edustustossa Riiassa 1930–1932 sekä Rio de Janeirossa 1932–1934. Hän oli välillä jaostosihteerinä Helsingissä, mutta siirtyi 1937 lähetystösihteeriksi Lontooseen.[1] Talvisodan aikana hän edesauttoi englantilaisten vapaaehtoisten tuloa Suomeen.lähde? Kun Iso-Britannia julisti Suomelle sodan vuoden 1941 lopussa, Suomen Lontoon-lähetystön toiminta lakkasi ja Seppälä palasi Helsinkiin jaostopäälliköksi. Hän toimi poliittisen osaston apulaisosastopäällikkönä 1943–1947 sekä vt. osastopäällikkönä ja osastopäällikkönä 1947–1948.[1]

Vuosina 1948–1953 Seppälä oli Suomen pääkonsulina New Yorkissa ja Suomen pysyvänä tarkkailijana YK:ssa. Sen jälkeen hän toimi Helsingissä ulkoministeriön kansliapäällikkönä 1953–1956 ja valtiosihteerinä 1955–1956. Seppälän ura huipentui toimintaan Suomen suurlähettiläänä Pariisissa 1956–1958, Washingtonissa 1958–1965 sekä uudelleen Pariisissa 1965–1972. Jälkimmäisellä Pariisin kaudellaan Seppälä oli samalla Suomen pysyvä edustaja Unescossa. Suomen liityttyä OECD:n jäseneksi hän toimi myös Suomen edustajana kyseisessä järjestössä 1968–1969.[1]

Seppälä kuului 1940-luvulta alkaen Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen (SDP).[2] Diplomaattina hänen on kuitenkin sanottu vältelleen politikointia.[1]

Perhe

R. R. Seppälän ensimmäinen vaimo oli englantilainen Isabelle Mary Durrant-Fox, mutta liitto päättyi eroon 1952. Hänen toinen puolisonsa oli vuosina 1953–1982 Patricia Seppälä (o.s. Erkko), ja heidän tyttärensä on Rafaela Seppälä. Toinenkin liitto päättyi eroon.[1]

Lähteet
  1. Seppinen, Jukka: ”Seppälä, Richard Rafael (1905–1997)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 820–822. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. / Teoksen verkkoversio.
  2. Timo Soikkanen: Presidentin ministeriö II – Uudistumisen, ristiriitojen ja menestyksen vuodet 1970–81, s. 57. Otava, Helsinki 2008.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.