Rafael Engelberg

Rafael Zacharias Engelberg (31. tammikuuta 1882 Pulkkila – 19. lokakuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja järjestövaikuttaja.[1]

Pulkkilassa syntyneen Engelbergin vanhemmat olivat maanviljelijä Anders Eliel Engelberg ja Christina Augusta Montin. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1902 ja opiskeli Helsingin yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi 1907 ja lisensiaatiksi 1914. Engelberg väitteli tohtoriksi 1914 aihenaan Kalevalan sisältö. [1]

Engelberg oli Helsingin Sanomien oikolukijana 1903–1906 ja hän toimi samalla opettajana Sörnäisten yhteiskoulussa. Engelberg oli työväenopiston johtajana Tampereella 1915–1916 ja Kotkassa 1916–1919. Vuosina 1920–1924 hän hoiti väliaikaisesti kouluhallituksessa kouluneuvoksen ja tarkastajan virkaa. Hän oli Työväenopistojen Liiton sihteerinä 1920–1926, Suomalaisuuden Liiton sihteerinä 1924–1927, Inkerin Liiton puheenjohtajana 1927–1929 ja Suomi-Seuran sihteerinä 1927–1929 sekä uudelleen 1934–1959. Vuodesta 1930 alkaen Engelberg oli Henkinen Työ-lehden päätoimittajana ja taloudenhoitajana sekä Henkisen Työn Yhtymän sihteerinä 1930–1936. Vuonna 1931 hän lähti Yhdysvaltoihin johtaakseen puolen vuoden ajan Michiganin Hancockissa sijaitsevaa Suomi-opistoa.[2][3] Engelberg kuului 1930-luvun alussa myös Lapuan liikkeen taustavaikuttajiin Helsingissä. Hän sai kanslianeuvoksen arvonimen vuonna 1952.[4]

Engelberg kirjoitti runoja, kansantieteellisiä teoksia ja 1940-luvulla kaksi kirjaa Amerikan suomalaisten elämästä.