Radiotähtitiede

Radiotähtitiede eli radioastronomia on tähtitieteen tutkimuksen osa-alue, jossa tutkitaan maailmankaikkeuden fyysisiä prosesseja niiden lähettämän radiosäteilyn perusteella. Koska radioaallot ovat huomattavasti pidempiä kuin valoaallot (yhdestä millimetristä useisiin kilometreihin), tarvitaan niiden havaitsemiseen suuria yksittäisiä antenneja tai pienempiä antenneja, jotka toimivat yhdessä. Radioteleskoopissa on paraboloidin muotoinen antenni, joka heijastaa tietystä taivaan osasta tulevat radioaallot vastaanottimeen, joka puolestaan havaitsee ja vahvistaa signaalin käyttökelpoiseksi tiedoksi. Data voidaan koostaa väärävärikuvaksi, jossa tietty väri edustaa tiettyä radioaallonpituutta. Eräät radioteleskoopit, kuten Arecibon radioteleskooppi Puerto Ricossa, ovat niin suuria, että niitä ei voida suunnata kuin hyvin rajoitetusti. Interferometrian avulla toisistaan kaukana sijaitsevia radioteleskooppeja on yhdistetty toimimaan yhden suuren teleskoopin tavoin. Jopa eri puolilla maapalloa sijaitsevien teleskooppien havaintoja on kyetty yhdistämään, kun niiden tuottamaan dataan on liitetty tarkka aika atomikellosta ja yhdistämällä tulokset jälkeenpäin.

One-Mile Radio Teleskooppi (OMT) Cambridgessä, Englannissa.[1]

Radiotähtitieteen merkittävimpiä tutkimuskohteita ovat kaukaiset pulsarit, kvasaarit sekä radiogalaksit, jotka alun perin löydettiin radioteleskoopeilla. Radiotaajuuksilla tehdyt havainnot ovat osoittaneet, että galaksien massat ovat luultua suurempia, mikä on osaltaan johtanut pimeän aineen olemassaolon paljastumiseen. Kosminen taustasäteily puolestaan on mustan kappaleen radiosäteilyä. Radiotähtitieteen tutkimuskohteita on myös omassa aurinkokunnassamme, kuten Auringon aktiivisuuden mittaus ja Venuksen pinnan tutkakuvaus.