Radiopuhelin

Radiopuhelin on laite, joka radioaaltoja hyväksikäyttäen siirtää puhetta tai dataliikennettä lähettimen ja vastaanottimen välillä.

Radiopuhelin

Radiopuhelinlaitteet

Matkapuhelimet
Pääartikkeli: Matkapuhelin
  • ARP-puhelimet (autoradiopuhelin), käytössä Suomessa 1969–2000, kansallinen standardi
  • NMT-puhelimet (nordisk mobiltelefon / nordic mobile telephone), pohjoismaissa ja Sveitsissä käytössä ollut standardi:
    • NMT-450, taajuusalue 450 MHz, käytössä 1982–2002
    • NMT-900, taajuusalue 900 MHz, käytössä 1987–2000
  • GSM-puhelimet, käytössä 1991 lähtien, kansainvälinen standardi
  • 3G-puhelimet, käytössä 2004 lähtien, kansainvälinen standardi
  • 4G-puhelimet, kansainvälinen standardi

Elinkeinoelämän radiopuhelimet[1]
  • VHF-radiopuhelimet (68–87 MHz ja 146–174 MHz)
  • UHF-radiopuhelimet (407–470 MHz)
    • Lähetelajeina NFM, DMR, dPMR ja TETRA.
    • Ainoastaan ammatinharjoittamiseen liittyvään käyttöön – vaativat radioluvan.

Perinteiset puhepainikkeelliset radiopuhelimet ovat olleet pitkään esimerkiksi vartijoiden työkäytössä. Ne alkoivat yleistyä 2010-luvun lopussa myös myymälähenkilökunnan työpuhelimina.[2]

Merenkulun radiopuhelimet[3]
  • Meri-VHF-radiopuhelin, taajuusalue 156–162 MHz (kanavoitu), kansainvälinen standardi
    • Käyttö vaatii radioluvan ja pätevyystutkinnon suorittamisen.
    • Käyttäjinä ammattimerenkulku ja harrastusvesiliikenne

Ilmailuradiopuhelimet[4]
  • Ilmailu-VHF-radiopuhelin (108–137 MHz), kansainvälinen standardi
    • Käyttö vaatii radioluvan ja pätevyystutkinnon suorittamisen.
    • Käyttäjinä ammatti- ja harrastusilmailu

Radioamatööripuhelimet[5]

Luvasta vapautetut radiopuhelimet Suomessa[6]

Ulkomaisia luvasta vapaita radiopuhelimia
  • FRS-radiopuhelin (Family Radio Service Pohjois- ja Etelä-Amerikassa)
  • MURS-radiopuhelin (Multi-Use Radio Service, Yhdysvallat)
  • LPD433-radiopuhelin (Low Power Device, Britannia)
  • UHF CB-radiopuhelin (Ultra-High Frequency Citizen's Band Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Indonesiassa)
  • Freenet-radiopuhelin (Saksa)
  • Apparati a 43 MHz-radiopuhelin (Italia)
  • KDR444-radiopuhelin (Kortdistansradio/Kortdistanseradio Ruotsissa ja Norjassa)
  • Jaktradio-radiopuhelin (kanavia 31, 69 ja 155 MHz:lla, Ruotsi)
  • Public Radio Service-radiopuhelin (Kiina)
  • Short Range Radio-radiopuhelin (Intia)
  • UHF FM-radiopuhelin (Etelä-Korea)
  • SRRS-radiopuhelin (Filippiinit)
  • CB78 ja CB245-radiopuhelimet (Thaimaa)
  • SLPR-radiopuhelin (Japani)

Ulkomaisia luvanvaraisia radiopuhelimia
  • GMRS-radiopuhelin (General Mobile Radio Service Pohjois-Amerikassa)

Lähteet
  1. Radioverkot elinkeinoelämän käytössä Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.
  2. Tämä on nyt arkea monissa ruokakaupoissakin: Myyjillä radiopuhelin taskussa ja nappi korvassa. https://yle.fi/uutiset/3-11146681
  3. Veneilijät ja merenkulku Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.
  4. Ilmailutoiminnassa käytetyillä radiolähettimillä pitää olla radiolupa Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.
  5. Radioamatööri tarvitsee luvan lähettimen käyttöön Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.
  6. Määräys 15 luvasta vapaiden radiolähettimien yhteistaajuuksista ja käytöstä (pdf) Helsinki: Viestintävirasto. Viitattu 17.6.2017.
  7. Harrastuskäyttöön ja työyhteyksiin varatut kanavat 67–72 MHz:n taajuusalueella Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.