Radiometri
Radiometri on vastaanotin, jolla mitataan antennin välittämä signaali ja erotetaan se taustakohinasta. Se on passiivinen laite, eli se mittaa esimerkiksi maanpinnan lähettämää sähkömagneettista säteilyä. Termi ei viittaa radioaaltoihin.
Ensimmäisillä radiometreillä mitattiin kirkkaan valon säteilyn voimakkuutta. Tässä kokeessa radiometri oli laakeroitu metallilevy, joka oli lasisessa tyhjiöastiassa. Metallilevyn toinen puoli oli himmeä ja toinen hiottu kirkkaaksi. Tuleva säteily laittoi levyn pyörimään ja pyörimisnopeudesta saatiin mitattua säteilyn teho. [1]
Dicke-tyyppinen radiometri tuli käyttöön radioastronomiassa.
Nykyisin mittaus tehdään elektronisella radiometrillä pääosin infrapuna-aallonpituusalueella ja mittauskohde on lämpösäteily.
Mikroaaltoradiometrit
Radiometrillä voidaan mitata esimerkiksi meren lämpösäteilyä, ts. tällöin saadaan selville pinnan lämpötila. Meren terminen säteily ulottuu aallonpituusalueessa infrapunasta mikroaaltoihin. Täten sen lämpötila voidaan mitata millä tahansa aallonpituudella. Pitkät aallonpituudet läpäisevät pilviä parhaiten, joten se on eniten käytössä satelliiteissa. Mikroaaltoradiometrien ongelmana on se, että muun muassa meren aallokko ja suolaisuus vaikuttavat mittaustulokseen.
Väriä mittaavat radiometrit
Meren väriä mittaavat radiometrit toimivat näkyvän valon ja lähi-infrapunan aallonpituusalueella. Ne ovat monikanavaisia, ja kukin kanava on kapea. Yhdistämällä monta kanavaa saadaan tietoa muun muassa meressä olevasta materiasta. Tällaisten radiometrien paikkaresoluutio on huono, kilometrien luokkaa. Meren väri kertoo esimerkiksi planktonista, liuenneista aineista sekä öljypäästöistä. NASA:n radiometrejä ovat esimerkiksi AVHRR (Advanced Very High Resolution Radiometer) ja ATSR (Along Track Scanning Radiometer), joilla lämpötila saadaan mitattua 0,5 K:n tarkkuudella.
