Radioluotaus

Radioluotaus on menetelmä, jolla mitataan ilmakehän pystyrakennetta: lämpötilan, kosteuden, tuulen ja joskus joidenkin kemiallisten aineiden kuten otsonin pitoisuuden profiileita.

GPS:ää käyttävä radiosondi

Luotain, jota kutsutaan myös radiosondiksi, on noin puolen litran vetoinen rasia, jossa on kiinni lämpötila-, kosteus- ja paineanturit, radiolähetin ja paristo. Radiosondi painaa tavallisesti noin 300 g. Luotaimen sijainti määritetään 1–2 sekunnin välein, ja liikkeestä voidaan laskea tuuli (jos luotain liikkui vaakasuunnassa 70 m kahdessa sekunnissa, tuuli on 35 m/s). Paikannus perustuu joko suunta- ja korkeuskulmaan, luotaimen lähettämään GPS-sijaintiin, LORAN-C -navigointijärjestelmään tai tutkaseurantaan.

Luotain sidotaan heliumilla tai vedyllä täytettyyn sääpalloon, joka nostaa sen noin 30 kilometrin korkeuteen noin 5 m/s nopeudella. Silloin pallo on laajentunut niin suureksi, että se hajoaa ja luotain putoaa maahan. Joissakin luotaimissa on laskuvarjo.

Suurin luotainten valmistaja on Vilho Väisälän perustama Vaisala Oyj Vantaalla.

Suomessa Ilmatieteen laitos tekee päivittäin radioluotauksia kahdella asemalla Jokioisissa, ja Sodankylässä.[1]