Radbjergin lurit

Lurit löytyivät heinäkuussa 1894, kun keväällä hyvin kosteana ollutta niittyä kynnettiin toista kertaa. Kynnöksessä näkyi putkesta osa, jonka kohdalta aura oli sen katkaissut. Viljelijä kaivoi maasta kahden lurin osia ylös ja kertoi niiden olleen maassa vierekkäin.[1]

Vuonna 1894 suoritettiin Tanskan kansallismuseon edeltäjän toimesta kaivaukset, joita johtivat G. Sarauw. Kaivauksissa löytyi kantoketjun katkelmia, jotka olivat irronneet todennäköisesti niittyä auratessa. Lurien löytösyvyydestä löytyi myös eläinten luita, joita arveltiin heitetyn samaan lampeen lurien kanssa. Suon toiselta puolelta tavoitettiin kulttuurikerrostuma, joka sisälsi paljon keramiikankappaleita, eläinten luita ja puuhiiltä. Löydettyä keramiikkaa käytettiin rautakaudella, joten kulttuurikerros ajoitettiin tuolle ajalle. Löydetyille luille tehtiin osteologiset tunnistukset. Niiden mukaan lampeen on heitetty luina tai eläiminä (vähimmäismäärät suluissa): heinäsorsa (4), merikotka (1), koira (1), hevonen (5), sika (3), lammas (3), nauta (10) ja ihminen (1).[1]

Lurit ovat löytyneet lähes aina suoturpeesta. Suohon ne ovat yleensä joutuneet, kun jumalille on toimitettu votiivilahjoina uhrattavia esineitä upottamalla ne lampiin tai meren lahtiin.[2]

Toisessa lurissa oli kantamiseen tarkoitetun ketjun osia paikallaan. Lurin suukappaleen varressa roikkui kuusi lenkeistä riippuvaa koristehelaa. Toisesta lurista neljä helaa oli katkennut pois. Osista on myöhemmin saatu koottua lähes ehjät lurit. Molemmista lureista oli tallella suukappaleet, joilla sitä soitettiin. Torven suuaukon koristekiekko oli leveä ja se oli koristeltu kahdeksalla pallomaisella pullistumalla. Putken varteen oli kiinnitetty lenkki ja koristekiekon taakse toinen lenkki, josta kantamiseen tarkoitettu ketju on ollut kiinnitettynä. Ketjut olivat irronneet ja ne oli valmistettu lenkeistä, jotka kiinnitettiin toisiinsa lyhyillä putkilla. Lurit säilytetään Tanskan kansallismuseossa, ja ne on luetteloitu tunnuksilla B5790 ja B5791.[1]