Radama I
Radama I (noin 1793 – 27. heinäkuuta 1828) oli madagaskarilaisen Imerinan valtakunnan hallitsija, josta tuli koko Madagaskarin ensimmäinen kuningas.
Radama oli Andrianampoinimerinan nuorin poika. Isänsä kuoltua vuonna 1810 hänestä tuli Imerinan hallitsija. Hän torjui naapurikansojen hyökkäykset ja ryhtyi laajentamaan valtakuntaansa Britannian tuella. Vuonna 1818 hän julistautui Madagaskarin kuninkaaksi.
Radama kutsui maahan englantilaisia lähetyssaarnaajia, jotka perustivat kouluja ja loivat latinalaiseen kirjaimistoon perustuvan malagassin kirjakielen. Hän uudisti maan armeijaa ja hallintoa eurooppalaisten asiantuntijoiden avulla. Radama alisti betsileot ja sakalavat ja valloitti saaren rannikkoseudut. Vuonna 1825 hän karkotti ranskalaiset Madagaskarin eteläosassa sijainneesta Fort Dauphinin (nykyinen Tolanaro) tukikohdasta.
Vain 36-vuotiaana kuollutta Radamaa seurasi valtaistuimella Ranavalona I, yksi hänen 12 vaimostaan.