Raatin stadion

Raatin stadionin rakentaminen oli osa vuonna 1940 alkanutta Merikosken voimalaitoksen ja koko Oulujoen suiston rakentamista. Merikosken voimalaitoksen rakennustoimikunta oli antanut arkkitehti Alvar Aallon tehtäväksi Oulujoen suistoalueen asemakaavan laatimisen, ja yhtenä osana kesällä 1949 hyväksyttyä asemakaavaa oli Raatinsaaren itäpäähän sijoitettu urheilustadion. Rakennustyöt alkoivat alueen raivaamisella syksyllä 1949. Varsinainen kenttäalue suorituspaikkoineen ja ratoineen rakennettiin kesän 1950 aikana. Kenttä valmistui lopullisesti vuoden 1951 aikana, mutta katsomoiden ja pukeutumistilojen puuttumisen vuoksi kenttää ei käytetty vielä virallisesti kesän 1952 aikana. Lopullisesti stadion valmistui Raatinsaareen vuonna 1953, kun Merikosken siltojen puolelle rakennettiin maavallikatsomo sekä yleisö- ja huoltotilat. Kaupungin suurimmat yleisurheiluseurat Pyrintö ja Tarmo järjestivät Raatin stadionin avajaiskilpailut 1. heinäkuuta 1953, ja OTP sai kunnian pelata uuden stadionin jalkapallon avajaisottelun seuraavana päivänä, kun vastaan asettui TUL:n cupin ottelussa Kokkolan Jymy. Uusi stadion toi helpotusta Oulun kaupungin vaikeaan kenttätilanteeseen, mutta Keskuskenttä piti vielä 1950-luvulla asemansa Oulun ykköskenttänä niin tapahtumien kuin yleisömäärienkin osalta.[1]

Raatin stadionin vanha pääkatsomo vuonna 2005.

Vanha Raatin stadion vuonna 2005.

Kesällä 1953 vihitty stadion sai vuoden 1959 aikana uuden katetun pääkatsomon, kun Merikosken siltojen puolella sijainnutta maavallikatsomoa vastapäätä valmistuneen Raatin uimahallin päälle rakennettiin 969-paikkainen katettu katsomo. Uimahallin suunnitteli Oulun kaupunginarkkitehti Martti Heikura. Uuden pääkatsomon ja suuremman katsojakapasiteetin seurauksena Raatin kenttä nousi kaupungin ykköskentäksi, ja se vakiintui muun muassa OTP:n pelipaikaksi joukkueen noustua jalkapallon Suomensarjaan kaudeksi 1957. Suuremman yleisökapasiteetin vuoksi Raatin kentällä kilpailtiin 1960-luvun alussa enemmän kansainvälisissä ja kansallisissa kilpailuissa, kun taas Keskuskentällä kilpailtiin enemmän piirikunnallisissa ja paikallisissa kilpailuissa sekä selkeästi palloilua enemmän yleisurheilussa. Raatin stadionin valmistumisen myötä Oulu sai järjestettäväkseen ensimmäiset yleisurheilun Suomen mestaruuskisat, Kalevan kisat, vuonna 1964. Kalevan kisoja varten eteläkaarteeseen rakennettiin kiinteä sementtikatsomo, ja kisoja seurasi kahtena päivänä yhteensä noin 30 000 katsojaa. Samana vuonna tehtiin myös Raatin stadionin kaikkien aikojen yleisöennätys, kun 17. maaliskuuta 1964 järjestettyjä Oulun Hiihtoseuran puistohiihtoja saapui seuraamaan 17 000–18 000 katsojaa. Raatin kentän asema kaupungin ykköskenttänä vahvistui 1960-luvun loppuun mennessä, ja vaikka Keskuskentällä pelattiin määrällisesti enemmän jalkapallo-otteluita, ne painottuivat selkeästi alempien sarjojen ja harrastajien käyttöön. Raatin kenttää säästettiin ylempien sarjatasojen otteluihin. Raatin kentän saatua valot loppuvuodesta 1965, sen asema koko kaupungin ykköskenttänä vahvistui entisestään, ja seuraavana vuonna Raatin stadionilla pelattiin muun muassa jalkapallon pääsarjan otteluita OTP:n noustua ensimmäisenä oululaisjoukkueena Mestaruussarjaan kaudeksi 1966.[2]

Oulu ja Raatin stadion saivat järjestettäväkseen Kalevan kisat toistamiseen vuonna 1971, ja kentällä suoritettiin peruskorjaus ennen kisoja. Korjaukseen sisältyi juoksuradan laajentaminen 8-rataiseksi ja suorituspaikat päällystettiin kumiasfaltilla. Kolmipäiväisiä Kalevan kisoja seurasi yhteensä 28 000 katsojaa. Remontin ja Kalevan kisojen jälkeen Raatin stadionista tuli entistäkin selkeämmin kaupungin ykköskenttä niin yleisurheilulle, jalkapallolle kuin jääpallollekin. Vanha Keskuskenttä oli edelleen aktiivikäytössä, mutta sen käyttö painottui kansallisten kilpailuiden sijaan pitkälti piirikunnallisiin urheilukisoihin ja harrastelijoiden jalka- ja jääpallo-otteluihin. 1970-luvun alkupuolella Raatin stadionilla nähtiin myös suurimmat yleisömäärät kansallisissa jalkapallo-otteluissa, kun Mestaruussarjassa pelannut OTP keräsi kaudella 1973 yleisöä otteluihinsa 3 687 hengen keskiarvolla, ja 3 000:n keskiarvo ylittyi myös seuraavalla kaudella, kun yleisöä otteluissa kävi keskimäärin 3 215 henkeä. Raatin stadionin kansallisten jalkapallo-otteluiden kaikkien aikojen yleisöennätys syntyi myös kaudella 1973, kun Mestaruussarjan ottelua OTP–HJK saapui seuraamaan 22. heinäkuuta 5 985 katsojaa. Osoituksena jalkapallon vahvasta asemasta Oulussa ja Raatissa kausina 1973–1974 voidaan pitää myös jalkapallon A-maaottelua Suomi–Tanska, joka pelattiin stadionilla 6. kesäkuuta. Tasapeliin maalein 1–1 päättyneessä ainoassa Oulussa pelatussa A-maaottelussa tehtiin Helsingin ulkopuolella pelattujen maaotteluiden yleisöennätys, kun ottelua seurasi Raatissa 9 210 katsojaa. Lisäksi Raatissa järjestettiin 1970-luvulla kaksi yleisurheilumaaottelua, kun Suomi kohtasi vuonna 1970 Ranskan ja 1977 Englannin.[3]

OPS nousi myös jalkapallon Mestaruussarjaan kaudeksi 1976, ja kaudella 1977 pelattiin ensimmäistä kertaa OTP:n ja OPS:in välinen paikallisottelu pääsarjatasolla. Ensimmäinen Mestaruussarja-tason paikallisottelu keräsi Raatin stadionille 29. toukokuuta 3 009 katsojaa. OPS voitti Mestaruussarjan ja Suomen mestaruuden kausina 1979 ja 1980. OPS:in Mestaruussarjan otteluiden yleisöennätys syntyi Raatissa ensimmäisellä mestaruuskaudella 1979, kun 15. heinäkuuta pelatussa OPS–KuPS ottelussa yleisöä oli 4 690 katsojaa. OPS pääsi osallistumaan Suomen mestarina kahteen otteeseen Euroopan Cupiin, jossa sen vastustajaksi arvottiin sekä 1980 että 1981 englantilainen Liverpool FC. OPS:in ja Liverpoolin välisessä Euroopan Cupin ottelussa 17. syyskuuta 1980 tehtiin Raatin stadionin jalkapallo-otteluiden yleisöennätys, kun ottelua seurasi 14 000 katsojaa. Oulu ja Raatin stadion järjestivät Kalevan kisat kolmannen kerran vuonna 1981. Raatin stadionin kehittäminen hiipui kuitenkin 1970-luvun lopulla, kun Oulun kaupunki joutui vetämään henkeä 1970-luvun puolenvälin suurten investointien (Oulun jäähalli ja Raksilan uimahalli) jälkeen. 1980-luvun alkupuolella huomio keskittyi puolestaan Ouluhallin suunnitteluun ja rakentamiseen. Raatin kenttää kunnostettiin ennen vuoden 1981 Kalevan kisoja kahdella miljoonalla markalla, mutta erityisesti kaupungin jalkapalloväki näki, että lajin edellytysten kehittäminen oli jäänyt muiden lajien ja investointien varjoon. Vuoden 1981 Kalevan kisojen kolmen päivän yleisömäärä oli yhteensä 28 000.[4]

Raatin stadionin vanha aurinkokatsomo vuonna 2005.

Ouluhallin valmistumisen jälkeen seuraavien liikuntainvestointien kärkeen nousi myös Raatin stadionin saneeraaminen. Kaupungin liikuntalautakunta oli yrittänyt ajaa 1980-luvun aikana ajatusta jalkapallostadionin rakentamisesta Keskuskentälle, mutta kun kaupunki ei nähnyt tätä realistisena vaihtoehtona, esille nousi Raatin saneeraus ja jalkapalloilijoiden huomioiminen siellä. Kaupunki halusi pitää jalkapallon Raatissa, sillä lajin rooli siellä oli merkittävä jalkapallon muodostaessa 85 prosenttia maksullisista urheilutilaisuuksista, ja lajin siirtyminen muualle olisi romuttanut koko Raatin saneeraussuunnitelman. Raatin puitteet liigatason jalkapallolle 1980-luvun lopulla olivat kuitenkin kehnot niin pelaajien, katsojien kuin tiedotusvälineidenkin kannalta. Myös kenttä oli huonossa kunnossa ja entisestään sitä heikensi kentän jäädyttäminen talvella jääpalloilijoiden käyttöön. Rapistuvista olosuhteista huolimatta Raatti toimi 1980-luvun lopulla OTP:n kotikenttänä jalkapallon Mestaruussarjassa ja neljännet Kalevan kisat stadionilla järjestettiin vuonna 1990. Kolmipäiväisiä yleisurheilukisoja seurasi yhteensä 29 000 katsojaa. Suunnitelmat Raatin stadionin saneeraamisesta eivät kuitenkaan toteutuneet 1990-luvun alun aikana. Sekä OTP että FC Oulu pelasivat stadionilla 1990-luvun alkupuolella Veikkausliigan otteluita, ja Kalevan kisat järjestettiin Raatissa vielä viidennen kerran vuonna 1998. Kehnoista olosuhteista huolimatta Kalevan kisat ylsi 25 000 katsojan yleisötavoitteeseen.[5]

Vanhan pääkatsomon purkutyöt vuonna 2009.

Kalevan kisojen jälkeen Raatti kuitenkin hiljeni lähes täysin, eikä sitä käytetty kuin alempien sarjatasojen jalkapallo-otteluihin. Jääpalloilijat siirtyivät jo vuonna 1997 uudelle Pakkalan kentälle Raksilaan, ja Tervareiden noustua kaudeksi 2000 Ykköseen jalkapallon ykköskentäksi Oulussa nousi Castrenin kenttä Välivainiolla. 1990-luvun toteutumattomien suunnitelmien jälkeen stadionin saneeraaminen nousi esille jälleen 2000-luvun alussa, koska 1990-luvulta lähtien Raatin kenttä ja uimahalli oheistiloineen eivät olleet enää vastanneet arvokilpailujen vaatimia tarpeita.[6] Liikuntalautakunnan suunnitelmat etenivät aina Oulun kaupunginvaltuustoon asti, joka teki vuonna 2004 periaatepäätöksen 1970-luvun lopulta asti odotetusta Raatin stadionin peruskorjauksesta. Valtuusto päätti myös, että liikuntakeskuksen peruskorjauksen yhteydessä uimahallia laajennetaan.[7] Raatin liikuntakeskuksen perusparannuksen hankesuunnitelma julkaistiin vuonna 2006. Sen mukaan stadion tuli remontoida kentän osalta täyttämään kansainvälisten yleisurheilukilpailujen sekä jalkapallossa liigatason vaatimukset. Lisäksi katsomoiden osalta esitettiin vanhojen katsomorakenteiden purkamista ja niiden korvaamista kokonaan uudella katetulla pääkatsomolla sekä maavallikatsomolla. Liikuntakeskuksen remontin hinta hankesuunnitelmassa oli 18,6 miljoonaa euroa, josta stadionin osuus 5,2 miljoonaa, mutta lopullinen kustannusarvio nousi kuitenkin 21,6 miljoonaan euroon. Lupa Raatin perusparannuksen toteuttamiselle annettiin alkuvuodesta 2008 ja vanha uimahalli ja stadion suljettiin vaiheittain elo-syyskuussa 2008.[8][9] Remonttiaikataulun venyminen siirsi Ouluun vuodelle 2008 luvattuja Kalevan kisoja 2010-luvulle.[10]

Kalevan kisat Raatin stadionilla vuonna 2016.

Raatin liikuntakeskuksen remontti alkoi maaliskuussa 2009 vanhan uimahallin ja pääkatsomon purkutöillä.[11] Ensimmäinen vaihe valmistui elokuussa 2010, kun liikuntakeskuksen uudet sisätilat ja uimahalli avattiin.[12] Kentän osalta uusi siirtonurmi asennettiin lokakuussa 2010 ja juoksuradat toukokuussa 2011.[13] Liikuntakeskuksen perusparannuksen toinen vaihe valmistui kesäkuussa 2011, ja uuden stadionin avausotteluna pelattiin 18. kesäkuuta jalkapallon Ykkösen ottelu AC Oulu–FC Viikingit. Ylempien sarjatasojen jalkapallo palasi Castrenin kentältä Raatin stadionille 15 vuoden tauon jälkeen.[14] Yleisurheilun osalta uusi stadion avattiin Pyrinnön järjestämillä Valkean kaupungin kisoilla 16. heinäkuuta.[15] Raatin liikuntakeskuksen kaksi ja puoli vuotta kestäneen remontin päätti kolmas ja viimeinen vaihe, kun harjoituskenttä valmistui loppuvuodesta 2011.[16] Uuden stadionin jalkapallo-otteluiden yleisöennätys syntyi kaudella 2013, kun paikallisottelua AC Oulu–OPS saapui seuraamaan 24. heinäkuuta 4 120 katsojaa.[17] Uusi Raatin stadion on toiminut pelipaikkana myös alle 21-vuotiaiden maajoukkueen EM-kisojen karsintaotteluissa 2013 ja 2019 sekä RoPS:in ja VPS:n Eurooppa-liigan karsintakierroksen otteluissa 2014 ja 2015.[18][19] Ennen RoPS:in Eurooppa-liigan ottelua aurinkokatsomoon asennettiin 2 112 kuppi-istuinta.[20] Raatti toimi pelipaikkana myös viidessä Veikkausliigan ottelussa kaudella 2016 ja kaudella 2018.[21][22] Raatin stadion isännöi Kalevan kisoja kuudennen kerran vuonna 2016.[23] Kisoissa syntyi myös uuden Raatin stadionin yleisöennätys, kun kisojen päätöspäivänä 24. heinäkuuta stadionille saapui 10 067 katsojaa. Yhteensä kisoja seurasi kolmena päivänä 27 982 katsojaa.[24] Raatin stadion toimii kaudella 2021 AC Oulun kotikenttänä Veikkausliigassa.