Raatihuoneenpuisto

Raatihuoneenpuisto on Porin raatihuoneen edustalla sijaitseva puisto. Se on kaupungin vanhimpia puistoja ja on alun perin toiminut kauppatorina 1800-luvun jälkipuoliskolle saakka.

Raatihuoneenpuiston suihkulähde.

Kuvaus

Puisto sijaitsee vanhassa 1800-luvulla rakennetussa ns. Kivi-Porissa. Se rajoittuu puiston pohjoispuolella raatihuoneen ohitse kulkevaan Hallituskatuun ja eteläpuolella Valtakatuun. Itä- ja länsipuolella sitä rajaavat Teatterikatu sekä Raatihuoneenkatu. Yhdessä Pohjois- ja Eteläpuiston kanssa se muodostaa Cygnaeuksen koululta raatihuoneelle ulottuvan puistoakselin.

Vuonna 1841 valmistuneen raatihuoneen lisäksi sen laidoilla sijaitsevat myös 1884 rakennettu Porin Teatteri ja vuodelta 1895 peräisin oleva Porin kaupungintalo.

Historia

Raatihuoneen edustalla oleva tori on peräisin jo ainakin 1600-luvulta. Kartoissa se esiintyy ensimmäistä kertaa vuonna 1696. Alkuperäinen tori oli huomattavasti nykyistä pienempi. Se sijaitsi nykyisen puistoalueen keskiosassa ja oli rakennettujen tonttien ympäröimä.

Suurtori vuonna 1852.

Vuoden 1801 palon jälkeen tori laajeni huomattavasti. Raatihuone sijaitsi vuosisadan alkupuolella torin koilliskulmassa, kunnes uusi valmistui nykyisen Hallituskadun pohjoispuolelle vuonna 1841.

Viimeisimmän kaupunkipalon jälkeen vuonna 1852 kauppatori laajeni nykyisiin mittoihinsa G. T. von Chiewitzin laatiman asemakaavan mukaan. Torina alue toimi vuoteen 1872, ja kaksi vuotta myöhemmin siitä tehtiin englantilaistyylinen puisto.

1900-luvun alussa puutarha-arkkitehti Harald Söderberg laati uuden puistosuunnitelman. Muutostyöt valmistuivat vuonna 1912. Aikaisemmin muun muassa Porin pakkahuoneen laajennuksesta vastannut arkkitehti Gustaf Nyström suunnitteli remontin yhteydessä Hallituskadun ja Raatihuoneenpuiston välisen kivimuurin, jonka kaiteelle sijoitettiin vuonna 1913 Emil Cedercreutzin karhupatsas. Se korvattiin uudella Cedercreutzin suunnittelemalla pronssisella Satakunnan karhu-veistoksella vuonna 1938. Samana vuonna valmistui kauppaneuvos Antti Airion lahjoittama suihkuallas. Puiston kaakkoiskulmassa sijainnut pumppukaivo täytettiin 1936. Vuonna 1955 puistoon sijoitettiin kuvanveistäjä Lauri Leppäsen suunnittelema säveltäjä Selim Palmgrenin rintakuva.

Puistossa on suoritettu arkeologisia kaivauksia viimeksi vuonna 2007 tehtyjen putki- ja kaapelointitöiden yhteydessä. Silloin alueelta löydettiin erilaisten esineiden lisäksi myös vanhaa torikivetystä ja rakennusten perustuksia.

Puiston nimiä
Raatihuoneenpuisto Pohjoispuiston suuntaan.

Puisto esiintyy ensimmäistä kertaa nimettynä vuonna 1799 julkaistussa kartassa. Siinä sen nimeksi on merkitty Stor Torget eli Suurtori. Nimeä käytetään myös vuonna 1852 ennen Porin paloa julkaistussa kartassa. G. T. von Chiewitzin samana vuonna laatimassa uudessa asemakaavassa torin nimeksi on merkitty Nikolai torget Venäjän keisarin Nikolai I:n mukaan.lähde?

Tapahtumia puistossa

Raatihuoneenpuistossa pidetään vuosittain opiskelijoiden järjestämä perinteinen vapputapahtuma. Ohjelmaan kuuluu muun muassa Raatihuoneen edustalla olevan karhupatsaan lakitus.[1]

Vuosina 2008 ja 2010 Raatihuoneenpuisto on toiminut Ristin tie -pääsiäisvaelluksen lähtöpaikkana. Sitä on ollut puistossa seuraamassa arviolta 15 000–20 000 ihmistä.[2]

Raatihuoneenpuisto on myös useana vuonna ollut yksi Suomi-areenan tapahtumapaikoista. Siellä järjestettiin muun muassa vuonna 2010 seuraavan kevään Eduskuntavaalien ensimmäinen vaalitentti.[3]

Lähteet

Viitteet
  1. Karhupatsaan lakitus myöhästyi 30.4.2009. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 2.10.2012.
  2. Raatihuoneenpuisto muuttuu Jerusalemiksi 30.3.2010. Porin ev.lut. seurakuntayhtymä. Viitattu 2.10.2012. [vanhentunut linkki]
  3. Venäjän lapsiasiamiehelle ”luu kurkkuun” 21.7.2010. Suomen Kuvalehti. Viitattu 2.10.2012.

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.