Raamattu Puhuu -seurakunta

Raamattu Puhuu -seurakunnat ovat Suomessa toimivia kristillisiä seurakuntia, jotka kuuluvat vapaisiin suuntiin. Kansainvälisesti seurakunnat kuuluvat Greater Grace -seurakuntien yhteyteen. Suomessa seurakuntia on muun muassa Helsingissä, Jyväskylässä, Kainuussa, Kuopiossa, Porissa, Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Kukin paikallisseurakunta on itsenäinen.

Helsingin Raamattu Puhuu -seurakunta Pukinmäen kaupunginosassa
Kristilliset kirkkokunnat Suomessa

Seurakuntien päämäärä on kertoa pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa sekä tarjota seurakuntalaisille hengellinen koti. Toiminta sisältää esimerkiksi seurakunnan kokouksia, seminaareja, raamattutunteja, lähetystyötä, toimintaa lapsille ja nuorille, radio-ohjelmia jne.

Raamattu Puhuu -seurakuntien toiminnassa seurakunnan kokouksilla on keskeinen asema. Moni seurakuntalainen on suorittanut kolmivuotisen raamattukoulun. Seurakunnat tekevät aktiivisesti evankeliointityötä ja lähetystyötä.

Historiaa

Raamattu Puhuu -liikkeen juuret ulottuvat 1960-luvun alun Yhdysvaltoihin, kun Carl H. Stevens aloitti toimintansa pastorina. Merkittävänä edistysaskeleena liikkeen kehityksessä voidaan pitää vuotta 1972, kun Carl H. Stevens perusti yhdessä pastori Daniel E. Lewisin ja tohtori Albert Libbyn kanssa raamattukoulun (Northeast School of the Bible). Liikkeen johtajana on vuoteen 2005 asti toiminut Carl H. Stevens (s. 1929). Vuonna 1976 raamattukoulu muutti Lenoxiin, Massachusettsin osavaltioon. Liikkeen raamattukoulu oli tuolloin nimeltään The Stevens School of the Bible. Liikkeen keskuspaikka, ns. kotipesä, oli Lenoxissa vuoteen 1986 saakka. Hävityn oikeudenkäynnin ja The Bible Speaks –liikkeen konkurssin seurauksena liike joutui luopumaan päämajastaan. Carl H. Stevens ja monet seurakuntalaiset muuttivat Baltimoreen Marylandin osavaltiossa ja Greater Grace World Outreach –seurakunta (GGWO) sekä raamattukoulu Maryland Bible College & Seminary syntyivät. Raamattu Puhuu –liikkeellä on useita seurakuntia eri puolilla maailmaa.

Raamattu Puhuu -seurakunnan uskontulkinta

Raamattu Puhuu -liike hyväksyy keskeiset kristilliset käsitykset kolmiyhteisestä Jumalasta: Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Liike pitäytyy käsitykseen, että kristitty ei voi menettää pelastustaan tultuaan uskoon. Raamattu Puhuu -liike korostaa Raamatun sanainspiraatiota ja hylkää evoluutioteorian.[1]

Täytetyn työn evankeliumi

Seurakunnan kielenkäytössä vilahtaa usein sanapari "täytetty työ". Tuo sanonta tulee Raamatun jakeesta Joh. 19:30, jossa Jeesus Golgatan ristillä huusi sanat "se on täytetty" ennen kuin antoi henkensä. Tuon lauseen katsotaan olevan käänteentekevä hetki koko ihmiskunnan historiassa. Täytetyn työn evankeliumi, joka sisältyy tuohon lauseeseen, perustuu esimerkiksi seuraaviin Raamatusta löydettäviin asioihin.

  • Syntiinlankeemus

1. Moos. 3 kertoo ihmisen syntiinlankeemuksesta. Tuon tapahtuman seurauksena ihmisestä tuli syntinen ja hän tarvitsee sovittajaa. Tuosta sovittajasta nähdään lupaus jo saman luvun 15. jakeessa, jossa yleisesti nähdään lupaus Messiaasta, Vapahtajasta, Jeesuksesta. Roomalaiskirjeessään Paavali kertoo, että jokainen ihminen on syntinen tuon ns. perisynnin seurauksena ja kykenemätön tekemään itseään paremmaksi (esimerkiksi Room. 3). Katsotaan että ihminen tekee syntiä, koska on syntinen, eikä - kuten helposti ajatellaan - tule syntiseksi tehtyään syntiä.

  • Jumala on sekä vanhurskas että rakastava Jumala

Jumala on Raamatun mukaan vanhurskas ja pyhä, eikä voi katsoa syntiin eikä olla yhteydessä syntisen ihmisen kanssa kuin välimiehen kautta. Jumala kuitenkin rakasti ihmiskuntaa ja halusi, että yhteys Hänen ja ihmisen välillä palautuisi. Siksi Hän uhrasi Poikansa sijaisuhrina ihmiskunnan syntien edestä.

  • Jeesuksen lunastus ja sovitustyö

Kun Jeesus huusi lauseen "se on täytetty" ja antoi henkensä, sovitti Hän 1. Joh. 2:2 mukaan koko maailman kaikki synnit ja sai Heb. 10 mukaan aikaan iankaikkisen sovituksen. Tuon tapahtuman jälkeen ihmisille tarjotaan Joh. 3:16 kertoma pelastuksen mahdollisuus. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

  • Pelastus on armosta, uskon kautta Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä edestämme

Ef. 2 kertoo, että pelastus on armosta, ei hyvistä teoista. Se on täytetyn työn evankeliumin perusta. Ihminen ei kykene eikä hänen tarvitse ansaita pelastusta, vaan hän voi armosta ottaa vastaan pelastuksen lahjan.

  • Koska pelastus ei riipu ihmisestä, hän voi levätä Jumalan rakkaudessa ja kasvaa ihmisenä Jumalan antamaa kasvua

Koska pelastus on armosta, sitä ei voi ansaita, eikä myöskään pitää yllä omilla teoilla tai tekemättä jättämisillä. Tähän "täytetyn työn evankeliumiin" perustuu seurakunnan käsitys uudestisyntyneen ihmisen pelastusvarmuudesta.

Kristuksen ruumis

Toinen termi, jonka usein kuulee Raamattu Puhuu -seurakunnassa on "Kristuksen ruumis". Se perustuu apostoli Paavalin käyttämään vertaukseen seurakunnan ja Jeesuksen suhteesta. Vertauksessa seurakunta on ruumis, jossa on erilaisia jäseniä ja jonka päänä on Kristus. Ruumiin eri jäsenten ja Pään välillä on elävä yhteys. Ruumiin eri jäsenten välinen yhteyskin perustuu eri jäsenten yhteyteen päähän. Sydänten yhteenliittyminen rakkaudessa (Kol. 2:2) ja valkeudessa vaeltaminen (1. Joh. 1) muodostavat seurakunnan, ei organisaatio. Seurakunta eli "Kristuksen ruumis" on eliö, jolla on toimiakseen jonkinlainen organisaatio. Usein kuulee sanonnan "body-life", joka ilmentää tätä keskenäistä kanssakäymistä.

Spekulaatiota

Raamattu Puhuu -seurakunnista on esitetty erilaisia näkemyksiä. Aluksi keskustelu liittyi lähinnä oppiin, johtajuuteen ja seurakuntaan tulleiden opiskelijoiden opintonsa keskeyttämiseen. Marjut Ahtiainen tutki muun muassa seurakunnan saamaa negatiivista julkisuutta uskontotieteen pro gradussaan vuodelta 1981 (Raamattu Puhuu -seurakunnan opetuksen ja seurakuntaelämän pääpiirteitä. Helsingin yliopisto. Teologinen tiedekunta). Hänen mukaansa kaikki negatiivinen julkisuus, jonka liike oli osakseen saanut, näytti perustuvan hyvin puutteelliseen ja niukkaan, asenteellisesti tulkittuun aineistoon (s. 8). Lähteitä käytettiin valikoiden ja irrottamalla yksittäisiä asioita konteksteistään (s. 16-30, erityisesti 23-26). Nyt seurakunnan maine on puhdistunut.lähde? Sen asema on vakiintunut suomalaisessa kristillisessä kentässä ja on hyväksytty esimerkiksi Radio Dein kautta tuottamaan omia hengellisiä ohjelmiaan. Suuri osa spekulaatioista ei koske niinkään Suomessa toimivia Raamattu Puhuu -seurakuntia, vaan Yhdysvalloissa ollutta The Bible Speaksia ja nykyistä Greater Grace World Outreachia.

Seurakunnan opetus johtamisesta

Greater Grace World Outreach (johon Suomen Raamattu Puhuu -seurakunnilla on läheinen yhteys) määrittelee johtajiensa aseman siten, että heillä on delegoitua auktoriteettia seurakuntahallinnossa, mutta ei seurakuntalaisten yksityiselämässä. Koskaan ei ole oikein rikkoa Jumalaa vastaan, vaikka auktoriteetti käskisi. Seurakuntalaisilla on täysi vapaus muodostaa asioista omia vakaumuksiaan ja heitä tulisi rohkaista itsenäiseen ajatteluun. Pastori ei ole erehtymätön eikä voitelu tarkoita erehtymättömyyttä. Pastorin saarna tulee arvioida Raamatun perusteella. Jos osa siitä on Raamatun vastaista, se ei sido seurakuntalaisia. Pastorilla ei ole delegoitua auktoriteettia seurakuntalaisten yksityiselämässä. Pienten opillisten erojen ymmärretään kuuluvan asiaan, mutta samalla johtajien odotetaan hyväksyvän seurakunnan keskeiset opit johtajantehtävässään.[2]

Ulkopuolisten arvioita seurakunnan johtamisesta

Christian Research Institute (CRI) on vuonna 1981 käsitellyt The Bible Speaks -seurakuntia (joihin myös Suomen Raamattu Puhuu -seurakunnat kuuluivat) laajassa raportissa "A Close Look at the Bible Speaks World Outreach". Raportissa esitettiin väitteitä liikkeen virheellisistä johtajuusmalleista, autoritarismista sekä liiallisesta antaumuksesta liikkeen johtajille. Raportin kritiikki perustui lähinnä entisten jäsenten lausuntoihin sekä Stevensin sanomiin ja kirjoituksiin, joita tulkittiin siitä näkökulmasta, että niissä kuvattu auktoriteetti ei ole sidoksissa siihen, missä määrin se edustaa Jumalaa. Raportti väittää myös, että Stevensin teologiaa laskelmoidusti käytettiin vaientamaan eriäviä mielipiteitä ja kritiikkiä liikettä kohtaan.[3]

Vuonna 2006 Watchman Fellowship, johtava kristillinen apologeettinen ja kulttien vastainen järjestö, käsitteli Raamattu Puhuu -liikettä artikkelissa ”Evaluating High Control Religious Systems” (The News & Views of Watchman Fellowship, Inc. Vol. 8, No. 5, 2006). Kirjoittaja pitää entisiä jäseniä luotettavana tietolähteenä, jos heidän todistuksensa ovat kutakuinkin yhtäpitäviä. Yhteenvedossa todetaan, että vaikka liikkeen pääopeissa ei ole huomauttamista, toissijaiset opit ovat selkeästi virheellisiä. Kirjoitus kuitenkin määrittelee joitakin avainkäsitteitä hyvin eri tavalla kuin seurakunta itse (esimerkiksi delegoitu auktoriteetti). Greater Grace World Outreach on Watchman Fellowshipin mukaan hyvä esimerkki siitä, kuinka ryhmä voi olla oikeaoppinen keskeisissä kristillisissä opeissa, mutta kuitenkin toimia kuin lahko.[4]

Lähteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.