RN Eugenio di Savoia (1935)

Pääartikkeli: Duca d'Aosta -luokka

Alus tilattiin Genovasta Ansaldolta, missä köli laskettiin 6. heinäkuuta 1933. Alus laskettiin vesille 16. maaliskuuta 1935 ja valmistui 16. tammikuuta 1936.

Valmistuttuaan alus liitettiin 7. risteilijäviirikköön. Se lähti 5. marraskuuta 1938 Napolista sisaraluksensa [[RN Emanuele Filiberto Duca d'Aosta (1934)|Emanuele Filiberto Duca d'Aostan kanssa maapallonympäripurjehdukselle, jonka piti päättyä vasta 25. heinäkuuta 1939. Huollollisten ja heikkenevän poliittisen ilmapiirin aiheuttamien ongelmien vuoksi purjehdusta supistettiin poistamalla Yhdysvallat, Japani, Itä-Intia, Singapore ja Intia reitiltä. Alukset vierailivat ainoastaan Brasiliassa, Argentiinassa, Chilessä ja Karibianmeren satamissa ennen paluutaan La Speziaan 3. maaliskuuta 1939.[1]

Alus liitettiin alkuvuodesta 1940 2. risteilijäviirikköön, jonka mukana se otti osaa Calabrian taisteluun 6.-10. heinäkuuta. Alus suojasi kesän Pohjois-Afrikan saattueita aina lokakuun lopulle, minkä lisäksi se osallistui laivaston yrityksiin estää liittoutuneiden Maltalle matkanneiden saattueiden matka. Alus tulitti 18. joulukuuta Korfulla olleita kreikkalaisten joukkojen asemia.[1]

Alus laski 16.-24. huhtikuuta 1941 miinoja Cape Bonin edustalle, minkä jälkeen se palasi saattueiden suojaksi. Se laski uudelleen miinoja 3. kesäkuuta Tripolin edustalle. Lokakuussa aluksen piti osallistua uuteen miinanlaskuun, mutta Brittiläisen Välimeren laivaston merellä olo esti operaation toteuttamisen.[1]

Maaliskuussa 1942 alus palasi saattuepalvelukseen, jolloin se suojasi saattueen V5 matkan Tripolista Italiaan ja takaisin ja uudelleen 2.-4. huhtikuuta kolme saattuetta ilman tappioita. Kesäkuussa alus osallistui sisaraluksensa kanssa liittoutuneiden Vigorous ja Harpoon operaatioiden torjuntaan. Tapahtumien aikana alus taisteli Britannian kuninkaallisen laivaston alusten kanssa, jolloin hävittäjä HMS Bedouin tuhoutui.[2]

Elokuussa alus oli operaatio Pedestalin torjuntayrityksessä, mutta alukset palasivat satamaan ilmasuojan puuttuessa. Alus oli Napolissa Yhdysvaltain ilmavoimien iskiessä sinne 4. joulukuuta, jolloin se vaurioitui. Alus siirrettiin Castellamare di Stabian telakalle korjattavaksi. Korjausten päätyttyä alus palasi palvelukseen.[2]

Vuoden 1943 alus makasi pääosin satamassa laivaston kärsiessä polttoainepulasta. Liittoutuneiden noustua maihin Sisiliassa alus lähti merelle elokuun alussa tehtävänään tuhota Palermon edustalla oleva vihollinen. Operaatio keskeytettiin osaston tultua havaituksi ja se palasi satamaan.[2]

Italian antauduttua alus purjehti Maltalle ja sieltä edelleen Suezille 16. syyskuuta. Alus palveli lähinnä koululaivana ja huhtikuusta 1944 alus ei ollut palveluskäytössä. Rauhanehtojen mukaisesti alus luovutettiin Kreikalle korvauksena sodan alussa Italian laivaston sukellusveneen upottamasta risteilijä Hellestä. Se liitettiin Kreikan laivastoonsa 1. heinäkuussa 1951 nimettynä Helleksi.[2]

Aluksen käyttö kuitenkin kulutti liian runsaasti vähäistä kreikkalaista teknistä henkilöstöä, joten se oli pääosan ajasta poissa palveluksesta. Alus poistettiin laivastoluettelosta 1964.[3]

• Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
• Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Greene, Jack & Massignani, Alessandro: The Naval War in the Mediterranean 1940-1943. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-190-2. (englanniksi)