RN Emanuele Filiberto Duca d’Aosta (1934)

Pääartikkeli: Duca d'Aosta -luokka

Alus tilattiin Livornosta OTO:lta, missä köli laskettiin 22. lokakuuta 1932. Alus laskettiin vesille 22. huhtikuuta 1934 ja valmistui 13. heinäkuuta 1935. Alus oli nimetty marsalkka, Aostan herttua Emanuele Filiberton mukaan.

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 7. risteilijäviirikköön. Alus lähti Napolista 5. marraskuuta 1938 Eugenio di Savoian kanssa maailmanympäripurjehdukselle, mistä niiden piti palata kotimaahansa 25. heinäkuuta 1939. Maailmanpolitiikan kiristyminen kuitenkin aiheutti kierroksen nopeutemisen ja sen jälkimmäisen osan Tyynenmeren vierailut Yhdysvalloissa, Japanissa, Itä-Intiassa, Singaporessa ja Intiassa jätettiin tekemättä. Vierailtuaan Karibialla ja vierailtuaan Brasiliassa, Argentiinassa, Chilessä ja uudelleen Karibianmerellä palaten La Speziaan jo 3. maaliskuuta 1939.[1]

Alus muodosti vuoden 1940 alussa sisaraluksensa kanssa 2. viirikön. Italian julistettua sodan liittoutuneille alus osallistui Calabrian taisteluun 6.-10. heinäkuuta, suojasi kesän Pohjois-Afrikan saattueita ja lokakuun lopulla pyrki laivaston mukana estämään brittien Maltan huoltamisen.[1]

Emanuele Filiberto Duca d'Aosta kuului 16. helmikuuta 1941 alkaen 8. viirikköön, jossa se oli 28. marraskuuta saakka. Alus laski miinoja laivueensa mukana Cape Bonin edustalle 19.-24. huhtikuuta, jonka jälkeen se suojasi saattueita pari seuraavaa kuukautta. Kesäkuussa alus palasi miinoitustehtäviin tällä kertaa Tripolin edustalle 3. kesäkuuta alkaen ja Sisilian kanavaan 28. kesäkuuta sekä 7. heinäkuuta, jolloin laskettiin kentät S2, S31 ja S32. Lokakuussa suunniteltu miinanlasku peruutettiin, kun saatiin tieto Brittiläisen Välimeren laivaston merellä olosta.[1]

Marraskuun lopulla suojasi jälleen saattueita operaatiossa, jossa useasta Italian satamasta lähteneitä rahtialuksia saatettiin Benghaziin. Alus suojasi 13.-19. joulukuuta vielä kaksi saattuetta M41 ja M42 Pohjois-Afrikkaan. Operaation aikana myös liittoutuneet pyrkivät saamaan saattueensa Maltalle, minkä seurauksena osastojen kohdatessa syntyi ensimmäinen Syrtinlahden taistelu.[2]

Tammikuussa alus suojasi saattueen T18 Tripoliin ja helmikuussa se osallistui peruutettuun Maltan saattueen torjuntayritykseen. Kesäkuussa alus osallistui liittoutuneiden operaatioiden Vigorous ja Harpoon torjuntaan. Vuoden lopun alus oli pääosin Napolissa, jossa se oli Yhdysvaltain ilmavoimien iskiessä satamaan 4. joulukuuta. Vuoden 1943 alus ei ollut juurikaan merellä heikon polttoainetilanteen vuoksi ennen kuin liittoutuneet olivat nousseet maihin Sisiliassa. Alus lähti merelle tulittaakseen liittoutuneiden sillanpäässä olevia joukkoja, mutta operaatio peruutettiin osaston tultua havaituksi.[3]

Italian antauduttua alus oli huollettavana, jonka jälkeen se lähti 27. lokakuuta 1943 Tarantosta Atlantille Abruzzin ja Garibaldin kanssa. Osaston tehtävänä oli etsiä saksalaisia saarronmurtajia tukikohtanaan Freetown. Alus teki 19. marraskuuta 1943 - 15. helmikuuta 1944 seitsemän purjehdusta keskisellä ja eteläisellä Atlantilla ennen paluutaan Italiaan 3. huhtikuuta. Alus oli tämän jälkeen lähinnä kuljetusaluksena.[3]

Maattuaan jo jonkin aikaa lähinnä ankkurissa alus luovutettiin 2. maaliskuuta 1949 sotakorvauksena Neuvostoliitolle nimettynä Z15:ksi ja se nimettiin uudelleen Stalingradiksi ja Kerchiksi.[3]

• Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
• Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Greene, Jack & Massignani, Alessandro: The Naval War in the Mediterranean 1940-1943. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-190-2. (englanniksi)