RMS Atlantic

Harland and Wolffin telakka rakensi RMS Atlanticin vuonna 1870 White Star Linelle. Aluksessa oli yhtä potkuria pyörittäneen 600-hevosvoimaisen höyrykoneen ohella neljä mastoa purjeineen. Alus teki 8. kesäkuuta 1871 neitsytmatkansa Liverpoolista Queenstownin kautta New Yorkiin. Alus siirrettiin yhdennentoista matkan jälkeen Liverpoolissa telakalle, jolloin siihen asennettiin värinän vaimentamiseksi kolmilapaisen potkurin tilalle nelilapainen.

Atlanticin uhreja haudataan

RMS Atlantic lähti 20. maaliskuuta 1873 Liverpoolista yhdeksännelletoista matkalleen. Mukana oli 952 henkilöä, joista 835 oli matkustajia. Miehistö päätti saapua satamaan Halifaxissa Nova Scotiassa ja täydentää siellä hiilivarastojaan.

Atlantic purjehti 31. maaliskuuta myrskyn mukana matkaten noin 12 solmun nopeudella (22 kilometriä tunnissa) kohti Terence Bayta, Nova Scotiassa. Alueella näkyvyys oli heikko ja merenkäynti kova. Miehistön ja matkustajien tietämättä alus oli suunnilleen 12½ mailia (20 kilometriä) Halifax Harbourin länsipuolella.

Atlantic osui 1. huhtikuuta 1873 kello 2:00 vedenalaiseen kiveen ”Marrin päähän” 80 kilometrin päässä Meaghernin saaresta. Miehistö laski pelastusveneitä, mutta ne huuhtoutuivat mereen laivan alkaessa täyttyä vedellä. Kaikkiaan 952:sta laivalla olleesta matkustajasta ja miehistön jäsenestä 390 jäi eloon. Kanadalainen hallitustutkimus päätti onnettomuutta käsitelleen lausuntonsa sanoihin: ”kapteeni Williamsin käytös onnettomuutta edeltäneen 12 ja 14 tunnin aikana oli vakavasti ristiriidassa sen kanssa mitä olisi pitänyt miehen käytöksen olla hänen luottamusasemaansa nähden”.^lähde?

Atlantic oli suunniteltu kuten muutkin Oceanic-luokan alukset kuluttamaan hiiliä 58 tonnia päivässä, mutta onnettomuutta edeltäneinä päivinä hiilenkulutus oli 70 tonnia päivässä. Alukselle oli lastattu kaiken kaikkiaan 967 tonnia hiiliä. Korkea hiilenkulutus johtui siitä, että miehistöllä ei ollut tietoa siitä, kuinka paljon hiiliä sai käyttää päiväkohtaisesti. Britannian kauppa- ja teollisuusministeriön Atlanticin uppoamista koskevassa onnettomuudentutkinnassa White Star -varustamon pääjohtaja Thomas Henry Ismay pyrki viimeiseen asti todistamaan, että Atlanticille oli lastattu riittävästi hiiliä matkaa varten, kun se lähti Liverpoolista.[1]

Atlanticin onnettomuus oli tuhoisin siviilimerenkulun onnettomuus Atlantilla vuoteen 1904 saakka, jolloin SS Norge upposi kesäkuun 28. päivänä.

Nykyään Atlantic makaa 27 metrin syvyydessä^lähde?. Useissa hylyn nosto-operaatioissa kerätyt esineet ovat näytteillä Atlantin merimuseossa Halifaxissa, Nova Scotiassa ja Interprepation Centerissä ja osa myös Atlanticin perintöpuistossa[2].

Kun ruumiit löydettiin ja valmisteltiin hautausta varten, havaittiin, että yksi miehistön jäsenistä oli itse asiassa noin 25-vuotias nainen. Sanomalehtijutun mukaan toiset miehistön jäsenetkään eivät olleet tienneet hänen sukupuoltaan.

Atlantic oli toinen White Star Linen vuorolaiva (ensimmäinen oli RMS Oceanic), mutta se sai mainetta olemalla ensimmäinen uponnut White Star Linen höyrylaiva (vaikka yhtiö oli aikaisemmin menettänyt RMS Tayleurin Dublin Bayssa vuonna 1857). White Star Linen muita Atlantilla menettämiä aluksia ovat SS Naronic, RMS Republic ja RMS Titanic.

• de Kerbrech, Richard: Ships of the White Star Line. Hersham, Surrey, UK: Ian Allan Publishing Ltd., 2009. ISBN 978-0-7110-3366-5. (englanniksi)
• Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. ISBN 978-0-7524-6339-5. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta RMS Atlantic Wikimedia Commonsissa