R. S. Halonen

Reino Sakari (R. S.) Halonen (14. toukokuuta 1915 Sortavala – 2. heinäkuuta 1975 Aitoo) oli suomalainen tekniikan tohtori ja Teknillisen korkeakoulun ensimmäinen fotogrammetrian ja kaukokartoituksen professori.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Sortavalan lyseosta 1935 ja aloitti samana vuonna opiskelun TKK:n maanmittausosastossa. Hän valmistui diplomi-insinööriksi 1941 ja väitteli tohtoriksi 1951. [1]

Fotogrammetriaan hän sai kosketuksen opiskeluaikanaan työskennellessään harjoittelijana Puolustusvoimien topografikunnassa. Diplomi-insinööriksi valmistuttuaan hän työskenteli Puolustusvoimien pääesikunnan topografian laitoksen toimistoinsinöörinä sekä sivutoimisena fotogrammetrian ja maanmittausopin assistenttina Teknillisessä korkeakoulussa. Hän kehitti menetelmiä ilmakuvauksen hyödyntämiseksi maastokartoitusta tehtäessä. Hänen asiantuntemustaan käytettiin sodan aikana, ja menetelmät otettiin yleiseen käyttöön sodan jälkeen, kun Suomen peruskartoitus aloitettiin 1949. [1][2]

Vuosina 1947–1949 hän oli professori Bertil Hallertin tutkimusassistenttina Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa Tukholmassa. Suomeen palattuaan hän toimi ensin lehtorina ja vuodesta 1956 dosenttina Teknillisessä korkeakoulussa. Vuonna 1960 Teknilliseen korkeakouluun perustettiin fotogrammetrian professorin virka, jonka ensimmäiseksi haltijaksi hänet nimitettiin. Hän hoiti tätä virkaa kuolemaansa saakka.[1]

Hän oli Teknillisen korkeakoulun maanmittausosaston johtajana kahteen otteeseen 1961–1968 ja 1973–1974. Vuosina 1970–1973 hän oli Teknillisen korkeakoulun vararehtori. [1]

Hänen useimmat julkaisunsa ovat fotogrammetrian alalta. Hän kirjoitti myös paljon opiskelija- ja koulutuspolitiikasta. Hän oli The Photogrammetric Journal of Finland -julkaisun päätoimittaja 1968–1975. [1]

Hän sai useita kunnia- ja ansiomerkkejä, muun muassa Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkin. Hänellä oli myös paljon luottamustehtäviä ja kunniajäsenyyksiä alan järjestöissä. Hänet muun muassa kutsuttiin Suomen fotogrammetrian ja kaukokartoituksen seuran kunniajäseneksi seuran täyttäessä 40 vuotta 1971.[3]

Sotilasarvoltaan hän oli insinöörikapteeni.

Hän kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 60-vuotiaana kesämökillään Luopioisten Aitoossa.