Perusuusiutumisluku

Perusuusiutumisluku R₀ (R-nolla), mediassa usein perustartuttavuusluku on epidemiologiassa suure, joka voidaan ajatella yhden henkilön keskimäärin tartuttamien uusien tapausten lukumääräksi tilanteessa, jossa väestöllä ei ole aiemmasta sairastumisesta tai rokotuksesta johtuvaa immuniteettia vaan koko väestö on altis tartunnalle.

R₀ ei ole biologinen, taudinaiheuttajan ominaisuus vaan se riippuu tartunnanaiheuttajan ominaisuuksien lisäksi esimerkiksi tarkasteltavan väestön tiheydestä ja keskinäisten kontaktien määrästä sekä siitä, kauanko sairastunut henkilö levittää tautia.

Perusuusiutumisluvun tärkein käyttötapa on sen arvioimisessa voiko tartuntatauti levitä väestössä, ja kuinka suuren väestönosan tulee saavuttaa immuniteetti, joko taudin sairastamalla tai rokotuksella, ennen kuin tauti pysähtyy.

Yksinkertaisimmissa epidemiamalleissa taudille immuunin väestön osuuden on ylitettävä arvo

${\displaystyle 1-{\frac {1}{R_{0}}}}$

ennen kuin käynnistynyt epidemia tukahtuu. Esimerkiksi jos perusuusiutumisluku R₀ = 2, syntyvä epidemia tukahtuu kun puolet väestöstä on saavuttanut immuniteetin.

Kun taudin etenemiseen on vaikutettu toimenpiteillä tai kun osa väestöstä ei enää ole altis infektiolle, taudin kulkua määrittää tehollinen uusiutumisluku eli efektiivinen uusiutumisluku, jota merkitään R (ilman alaindeksiä).

Infektiomalleissa epidemia käynnistyy, jos uusiutumisluku R ≥ 1, eli jos sairastuneet tartuttavat kukin keskimäärin vähintään yhden uuden henkilön. Vastaavasti epidemia tukahtuu, jos R < 1. Erityisesti, perusuusiutumisluku väestössä R₀ < 1 tauti ei alun perinkään kykene synnyttämään epidemiaa. Epidemian tukahduttaminen ilman rokotetta on sitä vaikeampaa mitä suurempi R₀ on. Käytännössä kaikki epidemioiden torjuntatoimet tähtäävät pohjimmiltaan tehollisen uusiutumisluvun minimointiin.