Rōnin

Rōnin (浪人) tarkoitti feodaaliajan Japanissa isännätöntä samurai-säätyyn kuuluvaa aatelista. Rōninit olivat yleisiä Muromachi- ja Tokugawa-kausilla. Rōninit olivat usein kulkureita, rosvoja tai häiriökäyttäytyjiä, ja he osallistuivat joskus myös kapinoihin.[1][2] Osa rōnineista ryhtyi palkkasotureiksi, kauppiaiksi ja käsityöläisiksi. Rōninit perustivat myös kouluja, joissa opetettiin taistelutaitoja. He saattoivat myös toimia henkivartijoina tai kylien suojelijoina samuraietikettinsä mukaisesti. Yksi kuuluisimmista rōnineista oli Miyamoto Musashi, joka opetti kenjutsua.

Rōninit ryöstävät rikkaan kauppiaan talon Japanissa n. 1860 (1)

Termin käyttö yleistyi 1100-luvulle mennessä, jolloin sitä alettiin käyttää samuraista, joka oli menettänyt lääninherransa joko tämän kuoltua tai omien rikkomustensa vuoksi. Tokugawa-shōgunaatin perustamista edeltäneen levottoman ajanjakson aikana rōninien määrä kasvoi nopeasti, ja he aiheuttivat useita levottomuuksia koko 1600-luvun ensimmäisen puoliskon ajan.[1]

Monet köyhtyneet samurait innostuivat 1800-luvun puolivälissä liikkeestä, jonka tavoitteena oli karkottaa kaikki länsimaalaiset Japanista ja palauttaa vanha keisarillinen suku maan varsinaisiksi hallitsijoiksi. Suuri osa näistä samuraista jätti herransa ja ryhtyi rōniniksi. Rōninit kiihdyttivät Japanin vallankumouksellista liikehdintää ennen Meiji-restauraatiota murhaamalla maltillisia virkamiehiä, länsimielisiä oppineita ja Japanissa asuvia ulkomaalaisia. Rōninit lakkasivat olemasta sen jälkeen, kun samuraiden etuoikeudet lakkautettiin vuonna 1873.[1]

47 rōninia eli Chūshingura (”Uskolliset”) on 1700-luvun alun tositapahtumiin pohjautuva legenda, jossa rōninit kostavat herransa kuoleman. Tarina on ollut monien suosittujen japanilaisten näytelmien, elokuvien ja kirjojen aiheena.[1]