Røros
Røros (eteläsaameksi Plassje) on 5 650 asukkaan (2018) kunta Norjassa, Etelä-Trøndelagin läänissä (Sør-Trøndelag), matkaa Trondheimin kertyy noin 150 km. Røros on vanha historiallinen kaivoskaupunki ja yksi Euroopan vanhimmista puukaupungeista, ja kunta kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Rørosin kunta muodostuu pääasiassa kolmesta taajamasta: Røros, Brekken ja Glåmos.
| Røros kommune | |||||
|---|---|---|---|---|---|
|
|||||
| www.roros.kommune.no | |||||
| Sijainti | |||||
| Lääni | Etelä-Trøndelagin lääni | ||||
| Kuntaliitokset |
Glåmos, Brekken 1. tammikuuta 1964 |
||||
| Pinta-ala | 1 956,3 km² | ||||
| – maa | 1 763,57 km² | ||||
| – sisävesi | 192,82 km² | ||||
| Väkiluku | 5 650 (2018) | ||||
| – väestötiheys | 2,9[1] as/km² | ||||
| Kunnanjohtaja | Hans Vintervold (Ap, 2015)[2] | ||||
Vuonna 1784 rakennettu kirkko hallitsee keskustan maisemaa, ja se on kuvattuna melkein jokaisessa keskustassa otetussa kuvassa.
Maantiede
Røros on pinta-alaltaan 1956,3 neliökilometriä. Se on Etelä-Trøndelagin läänin toiseksi suurin kunta, ja sen eteläpuolella on Osin ja pohjoispuolella Holtålenin kunta.[3]
Røros on vuoristoista aluetta, ja koko kunta on yli 600 metrin korkeudessa. Kunnan pohjois- ja itäosissa ovat korkeimmat vuoret. Vigleniin kuuluva Storviglen on kunnan korkein kohta (1 561 metriä). Rørosissa on useita suurehkoja järviä, kuten Aursunden, josta saa alkunsa Glommajoki.[4]
Rørosissa sataa vähän ja talvet ovat kylmät. Koska kunta sijaitsee melko pohjoisessa ja on yli 600 metriä merenpinnan tason yläpuolella, kesät ovat usein lyhyitä ja viileitä.[5] Vuosien 1961–1990 keskilämpötila oli vain vähän 0 asteen yläpuolella. Tammikuu on kylmin ja heinäkuu lämpimin kuukausi.[6] Rørosissa on mitattu Etelä-Norjan kylmin lämpötila, kun 13. tammikuuta 1914 lämpömittari laski 50,6 °C:een.[4]
Rørosin ympäristön metsät hakattiin melko tasaiseksi kaivoksia varten. Kaivosten sulkemisen jälkeen koivumetsiä on alkanut nousta jälleen Rørosin kaivosalueen ympärille.[7] Kunnan eteläosiin ulottuu Femundsmarkan kansallispuisto.[4] Siellä elää muun muassa karhuja, susia, ilveksiä, maakotkia, sääksiä ja sarvipöllöjä.[7]
Historia
Rørosin kunnan alueelta on löytynyt arkeologisia todisteita ihmisasutuksesta, metsästyksestä ja kalastuksesta noin vuodelta 5000 eaa. Maanviljelystä on todisteita noin vuodelta 900. Alue kuitenkin autioitui lähes kokonaan 1300-luvun puolivälissä mustan surman takia.[8]
Rørosissa oli vielä 1600-luvun puolivälissä hyvin vähän asukkaita. Kunta sai kuitenkin nimensä jo tuolloin toiminnassa olleen Rørosgårdin maatilan mukaan. Alueella asui jonkin verran saamelaisia, jotka alkoivat noin vuonna 1600 siirtyä metsästyksestä ja kalastuksesta porotalouteen.[8]
Tanskan ja Norjan kuningas Kristian IV kannusti etsimään malmivarantoja Norjan vuoristoalueilta rahoittaakseen laajennussotiaan. Kongsbergiin perustettiin 1623 hopeakaivos ja Kvikneen kuparikaivos vuonna 1630. Rørosin kuparikaivos puolestaan perustettiin vuonna 1644. Perinnekertomuksen mukaan kuparivarannot löysi vuonna 1644 juuri maatilan perustanut Hans Aasen. Ensimmäinen kaivos ei ollut taloudellisesti kannattava, mutta seuraavana vuonna perustettu Storwartzin kaivos oli.[8]
Rørosin keskusta rakennettiin kokonaan uudestaan sen jälkeen, kun ruotsalaiset sotilaat tuhosivat sen vuonna 1679.
Suurin osa Rørosin alueella kasvaneista puista kaadettiin kaivostoiminnan alkuvaiheessa. Puuta käytettiin malmin louhinnan helpottamiseksi, sillä 1600-luvulla louhintatyökalut eivät olleet vielä kovin kehittyneitä. Esimerkiksi räjähteitä ei ollut käytössä. Puun polttaminen perustui siihen, että lämmetessään malmi laajenee ja se rupeaa halkeilemaan. Muodostuneiden halkeamien takia sitä on helpompi louhia.
Rørosin kuparikaivoksen kulta-aika oli 1740-luvulta vuosisadan vaihteeseen. Kaivos työllisti tuolloin 600–700 miestä kaivuu- ja sulatustöissä. Lisäksi työvoimaa tarvittiin metsänhakkuissa, tavarankuljetuksessa ja puuhiilen tuotannossa. Kaivos säilyi tuottoisana aina 1860-luvulle, jolloin kuparin maailmanhinta tippui ja ylläpitokustannukset kasvoivat. Ensimmäinen maailmansota toi mukanaan viimeisen kukoistuskauden, mutta sen jälkeen tuotanto hiipui hiljalleen ja kaivos meni konkurssiin vuonna 1977. Kaivoksen 333-vuotisena (1644–1977) toiminta-aikana sieltä louhittiin noin 120 000 tonnia kuparia.[9]
Rørosia alettiin 1900-luvulla kehittää kulttuuriperintökohteena. Sen rakennuksia listattiin suojeltaviksi jo 1920-luvulla, kun Norjassa tuli voimaan ensimmäinen vanhojen rakennusten suojelulaki. Monia rakennuksia entisöitiin vanhaan tyyliin, ja niistä muun muassa korvattiin 1800-luvun lopulla asetetut sveitsiläistyyliset paneelit. Røros valittiin vuonna 1980 Unescon maailmanperintöluetteloon.[10]
Talous ja liikenne
Nykyään Rørosin tärkein elinkeino on matkailu. Kunnassa on yli 350 hotellihuonetta ja sen lisäksi noin 3 000 yksityistä loma-asuntoa/mökkiä, ja vuosittain noin miljoona turistia vierailee kaupungissa. Rørosin tunturiympäristö on erittäin suosittua retkeilyaluetta.
Poronhoito on myös merkittävä elinkeino alueella. Røros on eteläsaamelaisten suurin kunta Norjassa ja poronhoito on tärkeä osa saamelaista identiteettiä. Kunnassa on aloitettu projekti, jonka tarkoituksena on elvytää, kehittää ja vahvistaa saamenkielen ja -kulttuurin asemaa.
Rørosissa on rautatieasema sekä lentoasema, joista molemmista on yhteys Osloon.[11]
Väestö
Norjan tilastokeskuksen mukaan Rørosissä oli vuoden 2018 ensimmäisen neljänneksen lopussa 5 650 asukasta.[13] Suurin osa asukkaista elää kunnan samannimisessä keskustaajamassa. Glåmosissa ja Brekkenissä on noin 250 asukasta, ja jonkin verran asukkaita on Aursundenin ympäristössä ja jokilaaksoissa.[4]
Kunnassa puhutaan omaa rørosin murretta, joka on saanut vaikutteita kaivosteollisuuden mukanaan tuomilta ulkomaalaisilta, erityisesti saksa ja ruotsi ovat vaikuttaneet rørosin murteeseen.
Kulttuuri
Rørosin ja sen asukkaat teki osaltaan kuuluisaksi kirjailija Johan Falkberget 1900-luvulla. Hän kertoi kaivosyhteisön tarinan raavaiden, sosiaalisen arvoasteikon alapäässä olevien kaivostyöläisten näkökulmasta.
Media
Paikallislehti Arbeidets Rett ilmestyy kolmesti viikossa.
Nähtävyyksiä
- Rørosin kirkko
- Rørosmuseet, museo
- Olavsgruva, kaivos
- Ratvolden, kirjailija Johan Falkbergetin koti
Kjerkgata talvimarkkinoiden aikaan 25.2.2001. Lämpötila oli n. -25 °C.
Rørosin kirkko, Hyttklokka
Rørosin kirkko
Rørosin rautatieasema
Lähteet
- Røros Mining Town and the Circumference (pdf) 1/2009. Oslo: Miljøverndepartementet. Viitattu 12.6.2018. (englanniksi)
Viitteet
- Tall om Røros kommune www.ssb.no. 1.1.2010. Viitattu 6.3.2011. (norjaksi)
- Ordfører 14.3.2017. Røros kommune. Viitattu 12.6.2018. (englanniksi)
- Om kommunen Røros kommune. Viitattu 12.6.2018. (norjaksi)
- Røros Store norske leksikon. 23.2.2018. Viitattu 12.6.2018. (norjaksi)
- Røros Mining Town and the Circumference, s. 8.
- Røros Mining Town and the Circumference, s. 9.
- Røros Mining Town and the Circumference, s. 10.
- Røros Mining Town and the Circumference, s. 23.
- Røros Mining Town and the Circumference, s. 25.
- Røros Mining Town and the Circumference, s. 32.
- Getting to Røros and around visitnorway.com. Viitattu 8.1.2013. (englanniksi)
- Hamina-info Haminan kaupunki. Arkistoitu 25.5.2021. Viitattu 25.5.2021.
- Population and population changes (Table 2: Population and quarterly population changes. The whole country, counties and municipalities) 22.5.2018. Statistics Norway. Viitattu 12.6.2018. (englanniksi)
